Presidentti Urho Kekkosen lempilausahdus oli "niin on, jos siltä näyttää".
Alun perin kyse on italialaisen Luigi Pirandellon (1867–1936) näytelmästä.
Kekkonen jopa maalasi vuonna 1975 kuvanveistäjä Kimmo Pyykön ateljeessa taulun Niin on, jos siltä näyttää. Yleisradion Elävästä arkistosta löytyy UKK taiteilijana -video maalaushetkestä.
Haastattelija (nainen) imartelee valtansa huipulla ollutta Kekkosta (miestä). Samana vuonna pidettiin Helsingissä ETYK-konferenssi.
–Kyllähän se ensikertalaiselle oli vaikea homma tämä, Kekkonen sanoo isällisesti.
–Ainoa seikka, jossa minä tunsin itseni epäpäteväksi, niin se on nämä punaiset paikat. Kimmo laittoi ne, UKK osoittaa maalaamansa naishahmon nännejä.
Ajan kultaamalla 1970-luvulla politiikassa rehotti räikeä sovinismi.
Lue lisää:Eduskuntavaalit 2019: Aikataulut, Pirkanmaan ehdokkaat ja kaikki mitä vaaleista tarvitsee tietää
Muuan Pekka Haavisto, sivistysperheen vesa, kirjoitti Munkkivuoren yhteiskoulusta ylioppilaaksi vuonna 1976.
Muutamaa vuotta myöhemmin Haavisto päätoimitti Komposti-lehteä, veti kumisaappaat jalkaansa ja paineli Koijärvelle vastustamaan lintukeitaan kuivaamista.
Vihreä nuoriso- ja ympäristöliike järjestäytyi puolueeksi 1980-luvulla. Se julisti vastustavansa poliittista suhmurointia ja ajavansa voimakkaasti sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Kolme vuosikymmentä myöhemmin näyttää vahvasti siltä – ja politiikassa niin on, jos siltä näyttää – että vihreät on uppoamassa pahemman kerran suhmuroinnin suohon.
Vihreiden puoluevaltuuskunta on valitsemassa lauantaina puoluejohtajaksi 60-vuotiaan Haaviston. Kaksi vuorokautta ennen 43-jäsenisen "keskuskomitean" istuntoa Haavisto vihdoin suvaitsi ilmaista mielenkiintoa tehtävää kohtaan. Hän teki sen ollessaan Eritreassa.
Samaan aikaan vihreiden edellisen puheenjohtajakisan kakkonen ja kolmonen, 35-vuotias Emma Kari ja 33-vuotias Maria Ohisalo, ovat epämääräisin perusteluin kieltäytyneet puheenjohtajuudesta. He ovat haikailleet itseään tunnetumpaa puheenjohtajaa vihreiden vaalikasvoiksi.
Kari ja Ohisalo ovat vihreissä ja laajemminkin tunnettuja kasvoja. He edustavat vihreiden kannattajakunnan ydintä: koulutettuja ja nuorehkoja kaupunkilaisnaisia.
Jokin kuviossa ei täsmää.
Aamulehden ja Iltalehden vihreiden vaikuttajille tekemän laajan kyselyn sanalliset vastaukset paljastavat, mitä vihreiden kabineteissa junaillaan.
–Tarvitaan pätkäjohtaja, jolla on kokemusta. Varsinaiseksi puheenjohtajaksi ensi kesän puoluekokouksessa toivon Maria Ohisaloa, vihreä vaikuttaja kirjoittaa.
Haavisto on ollut kekkosmaisen hiljaa, kun häntä on juntattu vihreiden suljetuilla keskustelupalstoilla puolueen kuvitelluksi pelastajaksi. Kari ja Ohisalo, nuorehkot naiset, hakevat Pekasta isähahmoa, joka armollaan voisi suoda heille valtaa eduskuntavaalien jälkeen.
Herää kysymys, onko Ohisalo tehnyt Haaviston kanssa sanattoman sulle–mulle-diilin vai onko niin, että vihreiden naisten rohkeus ei riittänyt kisaan.
Lehmänkaupoista – jos puoluevaltuuskunta siis lauantaina ne epävirallisesti siunaa – jää äänestäjille tympeä sivumaku, minkä ainakin osa vihreistä tiedostaa.
–Välikausijohtajalla on uskottavuusongelma, eräs vihreä kiteyttää.
AL:n ja IL:n kyselyssä 56 prosenttia vihreistä oli sitä mieltä, että nyt valittavan puoluejohtajan pitäisi jatkaa ruorissa ensi kesäkuussa Porissa pidettävän puoluekokouksen jälkeenkin.
Monet vastaajat arvioivat, että äänestäjät eivät pidä vihreiden uutta puheenjohtajaa uskottavana, ellei tämä pyri jatkamaan pidempään.
–Ratkaisu tehdään jäsenäänestyksellä, mutta äänestäjien kuluttajansuojan kannalta on uskottavampaa, jos sama henkilö johtaa puoluetta vaaleissa, hallitusneuvotteluissa ja mahdollisesti hallituksessa, vihreä vaikuttaja korostaa.
Vihreät eivät ole tyhmiä. Kyllä he ymmärtävät, millaisen farssikeiton puolue on itselleen keittämässä.
Kevään eduskuntavaalien väittelyissä muilla puoluejohtajilla on helppo työ riisua Haavistolta uskottavuus huomauttamalla, että vihreiden pätkäjohtaja on painelemassa katsomoon heti vaalien jälkeen.
Kilpailijat voivat veistellä, että juuri vihreät nostivat politiikassa esille pätkätöiden ongelmat.
Vihreät mielii hallitusneuvotteluihin. Kuka puoluetta johtaa toukokuussa Smolnassa, kun samaan aikaan on meneillään jäsenäänestys puheenjohtajasta?
Vihreiden ykkösvaikuttajien pitäisi kiertää vimmatusti kenttää ja laatia siinä sivussa hallitusohjelmaa. Kenen vihreän kädenpuristukseen hallituksenmuodostaja – todennäköisesti Antti Rinne tai Petteri Orpo – voi luottaa?
Kuka ottaa painavimman vihreille tulevan ministerinsalkun?
Entä jos Ohisalo ei voitakaan jäsenäänestystä, mutta Haavisto on jo ehtinyt leipoa Ohisalosta ministerin?
Mitä sitten jos hallitusneuvottelut venyvät vuoden 2011 tapaan juhannukseen saakka?
Näihin kysymyksiin vihreät eivät pysty vastaamaan. Siksi puolue on vaarassa menettää lisää uskottavuuttaan.
Ongelmaa ei olisi syntynyt, jos kaikki puheenjohtajuudesta oikeasti kiinnostuneet eli ainakin Outi Alanko-Kahiluoto, Kari ja Ohisalo olisivat kertoneet heti Touko Aallon väistymisen jälkeen, että he ovat käytettävissä tehtävään.
Silloin vihreät olisi käynyt julkisuudessa avoimen keskustelun puolueen suunnasta, puoluevaltuuskunta tehnyt valintansa ja vihreitä johtaisi vaalitoreilla demokraattisessa hengessä valittu poliitikko.
Nyt näyttää siltä, että – jälleen kerran – pätevät naiset työnnetään syrjään kuusikymppisen ja harmaantuneen miehen tieltä.
Jotenkin juuri vihreiden kohdalla olisi odottanut, että vahvat naiset, muutkin kuin Alanko-Kahiluoto, olisivat astuneet nyt eturiviin.
Vihreä vaikuttaja tiivistää kyselyssä, millaista venäläistä rulettia vihreät pelaa.
–Lyhytaikainen puheenjohtajuus olisi täysin ennennäkemätöntä Suomen politiikassa ja siten melko riskialtista.
Kabinettifarssit edustavat kekkoslaisen 1970-luvun henkistä mielenmaisemaa, eivät vuotta 2018.
