Kun kaikilla oli sukset, leirikoulu pidettiin Lapissa - Kolumnit - Aamulehti

Kun kaikilla oli sukset, leirikoulu pidettiin Lapissa

Moni kunta on laatinut ohjeet leirikoulujen järjestämisestä. Syystäkin pikkutarkkoja ohjeita lukiessani en ihmettele, miksi moni luokka päättää, ettei ryhdy keräämään rahaa tai jos kerää, niin ainoastaan muutaman päivän kotimaan leiriä varten, kirjoittaa toimittaja Hanna Haukijärvi.

3.5.2019 10:30

Kun tapaa itseään nuorempia ihmisiä, palaa usein muistoissaan aikaan, jolloin oli itse samanikäinen. Minulle kävi näin viimeksi viime viikolla, kun tapasin Kangasalla kuudesluokkalaisia. He kertoivat minulle innoissaan luokan yhteisestä leirikoulusta. Minullakin oli onni päästä leirikouluun kuudennella luokalla. Lapista ja hiihdosta innostunut opettajamme halusi viedä meidät Lappiin hiihtämään. 1980-luvulla tällainen vielä onnistui, koska joka tenavalla oli omat sukset ja hiihtäminen oli lapsille luonnollinen tapa liikkua – ainakin Lahdessa.

Sittemmin leirikoulut muuttuivat. Leirikoulut ulkomailla yleistyivät, ja samalla reissujen hinta nousi. Rahankeruusta tuli vanhemmille taakka ja riidanaihe. Moni kysyi, pitääkö ottaa kaikki mukaan, vaikka joku ei olisi tuonut kolikkoakaan yhteiseen kassaan.

Pitää ottaa, ohjeisti Opetushallitus vuonna 2006. Sen jälkeen moni kunta on laatinut ohjeet leirikoulujen järjestämisestä. Syystäkin pikkutarkkoja ohjeita lukiessani en ihmettele, miksi moni luokka päättää, ettei ryhdy keräämään rahaa tai jos kerää, niin ainoastaan muutaman päivän kotimaan leiriä varten.

Kun leirikoulut ulkomaille ovat vähentyneet, ovatko koululaiset juuttuneet Suomen niemelle leireilemään vain keskenään? Niin ei voi sanoa. Kun tein haastatteluja leirikouluista kertovaa juttuani varten, monesta koulusta kerrottiin, että koulu tekee monenlaisia matkoja, ei vain leirikouluja. Se on pitkälti EU-jäsenyyden ansiota, ja se on iso muutos verrattuna omaan kouluaikaani.

Esimerkiksi Euroopan unionin ohjelma Erasmus+ tukee rahallisesti koulujen hankkeita, jotka lisäävät eurooppalaista yhteistyötä. Hankkeisiin kannattaa kuulua, kuten eräästäkin pirkanmaalaiskoulusta kerrottiin.

Kansainvälisten kokemusten kartuttaminen ei edellytä matkailua. Ulkomaisten ystäväkoulujen vierailut tai tietoverkkojen mahdollistamat yhteiset projektit ovat oivallisia tapoja tuoda kansainvälisyyttä koulun arkeen.

Vaikka oppilaitosten kansainvälisyys on lisääntynyt, ulkomaille lähteminen ei ole tasa-arvoista. Kun matkaan ei lähde koko luokka, lähtijät joudutaan valikoimaan. Opetushallituksen mukaan kaikilla koulutusasteilla tytöt lähtevät ulkomaille poikia enemmän. Myös oppilaan sosioekonominen tausta ja asuinalue vaikuttavat lähtöhalukkuuteen.

Onneksi EU-hankkeista löytyy monenlaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi Hämeenkyrön yhteiskoulu on mukana etsivän nuorisotyön hankkeessa, joka vie yhdeksäsluokkalaisia Bulgariaan. Nuorisotyön ohjaajat ja koulukuraattori ovat valinneet matkalle mukaan oppilaita, joiden he uskovat siitä eniten hyötyvän.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja ja kouluvastaava.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: