Tampere on Suomen kiinnostavin ja innostavin taiteen tuotantokaupunki. Jos ette usko, menkää vaikkapa Tampereen Työväen Teatteriin katsomaan Juhannustanssit.
Linda Wallgrenin ohjaama, Juho Gröndahlin käsikirjoittama ja Joonas Mikkilän läpisäveltämä sovitus Hannu Salaman romaanista on hurmioittava, katsojalta kaikki suojaukset pudottava nuoren energian tihentymä, mestariteos, jonka tahtoo nähdä heti uudestaan.
Juhannustanssit tuo lokakuun mustaan pimeyteen häikäisevästi niin heti sodan jälkeen syntyneiden kuin milleniaalienkin tunnot elämästä, epävarmuudesta ja loputtomista halun ja rakkauden umpisolmuista.
Wallgrenin Juhannustanssit pomppaa heti samalle teatteritaiteen tasolle kuin Kalle Holmbergin ohjaama Seitsemän veljestä 1970-luvulla Turun kaupunginteatterissa tai Kristian Smedsin tulkinta Tuntemattomasta sotilaasta viime vuosikymmenellä Kansallisteatterissa.
Juhannustansseissa sielun valtaa paitsi vilpitön ilo taiteellisesta täysosumasta myös ylpeys omasta synnyinkaupungista. Minea Lång vetää muurari Hiltusen saarnan sekä sensuroituna että alkuperäisenä sellaisella karismalla, että katsomossa ei voi kuin haukkoa henkeä.
Samalla tulee muistaneeksi senkin tosiasian, että Långin opinahjo, Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelma Näty, on Suomen paras teatterikoulu. Se tuottaa vuodesta toiseen hengästyttävää osaamista.
TTT:llä hurmioituessa myös hakemusten määrä senkuin kasvaa Tampereen vuoden 2026 kulttuuripääkaupunkihankkeen avoimessa ohjelmahaussa. Kuka tahansa voi ehdottaa ohjelmaa hankkeeseen osoitteessa tampereregion2026.fi/ohjelmahaku/ vielä syysloman sunnuntain viime minuutille asti.
Tähän asti hakemuksia on tullut jo satoja, mutta ideoikaa ihmeessä vielä lisää ohjelmaa. Sitä parempi, mitä suurempaa ehdotusmäärää kulttuuripääkaupunkihakua varten kootut ohjelmaryhmät pääsevät arvioimaan.
Myös niin abstrakti asia kuin Tampereen pormestarimalli on huomattu muuallakin.
Viimeksi entinen vasemmistopoliitikko ja nykyinen Työeläkevakuuttajien toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes ihmetteli kolumnissaan (Helsingin Sanomat 15.10.) miksi pormestarimalli ei toimi Helsingissä, mutta toimii varsin hyvin Tampereella. "Siellä on kyetty tekemään päätöksiä monista suurista, vielä muutama vaalikausi sitten varsin utopistisinakin pidetyistä asioista. Sen seurauksena Tampere ja sen isot liikenneratkaisut ovat muuttuneet viime vuosina aivan silmissä", Siimes kirjoitti.
Pormestarimalli toimii siksi, että Tampereella hypätään nyt innostuneesti tulevaisuuteen kaikilla aloilla.
