Britannian EU-erossa, varsinkaan näin, ei ole mitään järkeä - Kolumnit - Aamulehti

Britannian EU-erossa, varsinkaan näin, ei ole mitään järkeä

4.9.2019 7:00 | Päivitetty 4.9.2019 7:00

Pidän käsittämättömänä ajatusta, että Britannia eroaa Euroopan unionista, EU:sta. Jos kansanäänestys asiasta järjestettäisiin nyt, uskoisin murskalukemiin: ehdottomasti ei. Syy, miksi brexit-niminen tragikomedia on edelleen käynnissä, johtuu isosti siitä, että eräs korkeassa virassa ollut halusi pedata oman jatkonsa ja samalla tuhota Britannian nuorten tulevaisuuden. Tosin, ei David Cameroniakaan voi syyttää kaikesta. Nuoremmalla brittikaartilla oli mahdollisuus antaa äänensä vuonna 2016. Läheskään kaikki eivät tehneet niin. Nyt he kärsivät. Ja kärsivät todella. Tämä antaa osviittaa siitä, miten tärkeää jokaisen äänioikeutetun on käyttää äänensä vaaleissa kuin vaaleissa, mutta se olkoon myös Suomen mittakaavassa toinen seikka. Tarkasti takaraivoon laitettava sellainen, tosin.

Kukaan vaan ei osannut arvata, mitä niin sanottu hähmäinen brexit-lopputulos olisi ja miten vaikeaksi kaikki menisi, ihan lopullista juonenkäännettä vielä tietämättäkään.

Britannia käänsi jälleen kerran uuden sivun keskiviikkoyönä, kun parlamentti otti työjärjestyksen haltuunsa mielipiteitä jakavalta, Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin kaverilta, pääministeri Boris Johnsonilta. Keskiviikkona äänestetään todennäköisesti sen puolesta, että Britannian on haettava, jälleen kerran, lisää aikaa EU-eronsa niin kutsuttuun hanskaamiseen Euroopan unionilta. Mitä siitä mahdollisesti taas tulee, kukaan ei tiedä.

Mitä lisäaika toisi täysin rikki revitylle maalle? Ei todennäköisesti mitään, sillä jäyhän ja kankean EU:nkin mitta on täynnä. EU on todennut hyvin selvästi, että olemassa olevaa, monta kertaa brittiparlamentissa evättyä sopimusta ei enää avata. Onko sopimusta edes mahdollista enää tuoda parlamentin hyväksyttäväksi, tuskin. Siihen pitäisi saada muutoksia, joita EU ei ole valmis antamaan. Johnson on sanonut, että keskusteluja käydään. EU-lähteet ovat kieltäneet tämän.

Olisiko sittenkin niin, että räyhäksi todettu pääministeri on oikeassa? Että eroa on enää turha pitkittää. Olkoon se sitten kova brexit, täysin tuntemattomaan Euroopan suurvallan sysäävä hyppy, jota oikeastaan kukaan ei halua. EU-eron on määrä tulla voimaan ilman sopimusta lokakuun lopussa.

Olisiko se kuitenkin parempi kuin alati jatkuva epävarmuus ja muutamia kuukausia kestävä epätodennäköinen uuden sopimisen kulttuuri? Poliitikot Britanniassa eivät tunnu uskovan niin, mutta muualla pikkuhiljaa kyllä. Vatvomisen ymmärtää hyvin, koska kyse on, kuten sanottua, koko maan ja varsinkin nuoremman sukupolven tulevaisuudesta. Sitä ei voi periaatteessa kyseenalaistaa, mutta tehty mikä tehty - eikö niin? Yksi teoreettinen mahdollisuus on järjestää uusi kansanäänestys asiasta, mutta tämän parlamentti on hylännyt jo aiemmin. Tosin, kaikki tuntuu nyt olevan mahdollista.

Vähintään voidaan sanoa, että nyt ei ole enää kysymys kansalaisten turvasta tai mielipiteestä. Britanniassa on puhuttu esimerkiksi siitä, mistä kansalaiset saavat lääkkeensä nopealla aikataululla, jos maa räsähtää unionista pihalle. Tästä ei käytännössä mainittu sanallakaan tiistai-illan värikkäässä keskustelussa. Ruokaa toki on, mutta ei välttämättä tuoretta ja tästä paikalliset lehdet kirjoittavat.

Parlamentti mittaa peistä jämähtäneeseen ja hyvin kryptiseen sekä vaikeaan tyyliinsä siitä, kuka vetäisi periaatteellisesti pidemmän korren, vaikka kaikki korret ovatkin jo maatumassa maanmatosille. Uusilla vaaleilla leikittely tuntuu typerryttävältä, sillä voimasuhteet, ne vähätkin, ovat näennäisiä. Kokonaisuuteen on kolmen vuoden aikana liittynyt jo niin paljon häiriötekijöitä, etteivät puolueet saisi rivejään kuntoon edes kutomalla teen ääressä. Toki se on edelleen yksi mahdollisuus, mutta mitä sitten. Kansa on puhunut. Vaikkakin vuosia sitten.

Tuttavani Suomesta muutti Lontooseen vuonna 2010. Opiskeli, rakastui, sai perheen ja perusti hyvin toimivan yrityksen. Nyt toimeentulo on vaakalaudalla, koska kukaan ei oikeastaan ihan lopullisesti tiedä, mitä EU-ero tarkoittaa henkilöille, joilla ei ole lopullista kansalaisuutta, saati yrityksille, jotka tekevät elintärkeää kauppaa Britannian kanssa. Hän miettii, mitä lupaa pitää hakea kenelle ja jos, niin koska jonkun pitää muuttaa pois. Hän haluaisi totta kai jäädä omaan elämäänsä, mutta sitäkin enemmän hän haluaa, että tulisi jokin selvyys. Vaakalauta on raskas paikka olla. Tämän tietävät yksityishenkilöiden lisäksi ne lukemattomat suuretkin suomalaisyritykset, joiden vienti on riippuvainen sekasortoon ajautuneen maan jatkuvasta piirileikistä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut