Order, order, order ja kahdeksan tunnin jälkeen luovutin – Britannian EU-erosta ei tullut edes farssi, vaan jotain paljon synkempää - Kolumnit - Aamulehti

Order, order, order ja kahdeksan tunnin jälkeen luovutin – Britannian EU-erosta ei tullut edes farssi, vaan jotain paljon synkempää

Kuka olisi mahdollinen seuraava brexit-luotsi? Pääministeri Boris Johnsonin päivät näyttävät olevan luetut, opposition päättämättömyys ei auttaisi kansalaisia sen enempää.

5.9.2019 9:54 | Päivitetty 5.9.2019 15:26

Aamulehti

Jälleen yksi todella pitkä brexit-päivä on takana. Jos näinä kolmena kituliaana vuotena sana brexit ei ole vielä tuttu, se tarkoittaa Britannian jossain hamassa tulevaisuudessa mahdollisesti häämöttävää eroa Euroopan unionista – sopimuksella tai ilman. Ei se mitään, jos Sinulla ei ole mielipidettä asiasta. Ei ole päättäjilläkään Lontoossa.

Seurasin keskiviikkona kahdeksan tuntia Britannian parlamentin alahuoneen keskustelua, huutelua, ylös- ja alasnousemusta sekä äänestyssekoilua, kun kansankunnan valitsemat edustajat yrittävät päättää, mitä mieltä he ovat maansa tulevaisuudesta. Lamaannus iski. Mietin, mitäköhän erittäin miellyttävästä ja viihdyttävästäkin ilmaisustaan tunnettu alahuoneen puheenjohtaja John Bercow on pohtinut erityisessä tuolissaan näinä pitkinä, samaa asiaa vatvovina tunteina. Hän on mies, joka laittaa hälisevän joukon ruotuun tasaisin väliajoin, eli usein, order- tai ORDER-huudoillaan, riippuen tilanteen vakavuudesta.

Toisekseen oli niin sanotusti huojentavaa kuulla, miten Britannian yleisradioyhtiö BBC:n toimittajat tiedustelivat kollegoiltaan, ovatkohan he ymmärtäneet tämän tai tämän nyanssin nyt oikein näistä kymmenistä äänestyksistä, joita tulee liukuhihnalta ja joiden sisällöstä ei millään tunnu pääsevän selvyyteen. Ei tunnu pääsevän parlamenttikaan.

Tähän asti tapahtunutta: konservatiivileirin brexit-entusiastikko, pääministeri Boris Johnson kärsi toista päivää putkeen pelkkiä tappioita yrityksissään saada lopullista niittiä brexitille. Tiistaina oppositio otti hallitukselta vallan. Keskiviikkona alahuone äänesti, että erolle on haettava lykkäystä, mikäli sopimusta ei saada aikaan ja sokerilusikkana teehen Johnson hävisi selvästi yrityksensä järjestää maassa ennenaikaiset vaalit lokakuussa. Johnson julisti maanantaina, ettei hän mene enää missään tilanteessa EU:n pakeille lisäajan toivossa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että lyhyt, mutta suhteellisen myrskyisä pääministeriys oli sitten tässä. Johnsonin tukija, Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump tviittasi viestipalvelu Twitterissä ennen ratkaisevaa iskua keskiviikkona, että Johnson tietää, miten voitetaan. Aivan.

Sitten on oppositiojohtaja Jeremy Corbyn, jolle viimeiset kaksi päivää ovat olleet voitokkaita. Johnsonin mukaan Corbynin johdolla brexit jäisi välitilaan. Oppositio ei olekaan antanut mitään järkevää vaihtoehtoa esimerkiksi rysäytyserolle eli sille, että Britannia vain lähtee EU:sta lokakuun viimeinen päivä. Välitila, jossa maa on ollut jo juhannuksesta 2016, on todella paikka, jossa kukaan maan kansalaisista ei enää haluaisi olla.

Faktat ovat seuraavat. Kaikkien EU-maiden on puollettava lykkäystä Britannian erolle. Tämä ei suinkaan ole läpihuutojuttu, vaikka totuuden nimissä yksikään maa ei rysäyksellä tapahtuvaa suurmaan eroa halua. Tässä vaiheessa ei ole tietoa edes siitä, kuka brittipoliitikoista Brysseliin on lähdössä hattu kourassa, sillä tämänhetkinen pääministeri ei sitä aio tehdä. Tämän lisäksi EU ei ole halukas avaamaan sopimusta enää uudelleen. Ehdot on siis lueteltu. On teoreettisesti mahdollista, että entisen pääministeri Theresa Mayn neuvottelema ja kolme kertaa hylätty sopimus tulisi vielä parlamentin päätettäväksi. Vielä teoreettisempi mahdollisuus on sille, että maa ilmoittaisi luopuvansa erosta. Poliittisesti täydellisessä sekasorrossa olevalle maalle tämä ei ole vaihtoehto. Sitten on vielä kansanäänestysmahdollisuus, mutta tämänkin alahuone on torpannut. Kryptinen lain- tai säädöstensäätäjäelin on tehnyt selväksi sen, ettei mikään ole enää selvää.

Kirjoitin samasta aiheesta eilen. Ja kirjoitan siitä tänään, sillä keskiössä ovat tuon lattiamattokammion ulkopuolella olevat ihan oikeat ihmiset. Kuuntelin lukemattomia haastatteluja Lontoon kaduilta, nummien maaseuduilta ja heiltä, jotka ovat muuttaneet maahan viimeisten vuosien aikana. Heidän sanomansa kuulostaa ulospäin kovin surulliselta ja harvinaisen yhteneväiseltä: haluan elää elämääni enkä ymmärrä enää yhtään, missä nyt mennään.

Suomeen brittiero ei sinänsä vaikuta. Miksi siitä kohkataan? Siksi, että kyseessä on maa, joka on ollut EU:n jäsenmaa vuodesta 1973 lähtien. Se on ollut yksi perusta maailman suurimmaksi rauhanprojektiksi nimetyssä kokonaisuudessa, EU:ssa. Näinä aikoina, jos viittaus sallitaan, minkään muun kuin rauhan ja vakauden ei pitäisi olla tärkeämpää.

Mikä siis neuvoksi? Itseäni fiksummat kertokoot.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut