Aamulehti
Taitava sananiekka voi tehdä runon vaikka etanasta. Arto Lapin uuteen kokoelmaan Ateljee Palander sisältyvän runon Neljä tuumaa toiveita inspiraation lähteenä on kuvataiteilija Kimmo Kaivannon samanniminen teos. Kaivannon teoksessa on pensseli, jonka juuret ulottuvat maan alle ja jonka harjakset ovat ruohoa.
Lapin runossa kohdataan etana, jonka lyhyt matka puutarhapöydän alapinnalta kohti ravitsevaa ruohikkoa saa maailmankuvallista symboliikkaa. Perspektiivin humoristinen ravistelu muinaisten uskomusten tasolta etanan konkreettiseen taapertamiseen on Lapille leimallinen tapa suhtautua todellisuuteen ja asioiden mittakaavaan.
Tamperelaisen Arto Lapin kyky havainnoida elämänmenoa aina uudesta ja yllättävästä näkökulmasta on tuottanut lukijoille ilon ja oivalluksen hetkiä jo runsaan parin vuosikymmenen ajan. Hän aloitti japanilaisvaikutteisilla runoilla ja hyödyntää niiden tiukkaa muotoa jossain määrin edelleenkin, mutta uransa alkua vapautuneemmin ja väljemmin. Rajat runoissa on kuitenkin hyvä olla, sillä säännöt antavat sanonnalle ryhtiä ja ajatukselle kirkkautta.
Lapin runoille on ominaista painavuuden ja pohtivuuden aikaansaaminen näennäisen keveyden ja yksinkertaisuuden kautta. Hiotut runot hengittävät ihmisen rytmissä.
Kirjat
Arto Lappi: Korallimieli
★★★★
307 sivua.
Kustantaja Enostone.
Ilmestynyt keväällä 2023.
Nimien jäljillä
Lapin uusi kokoelma Ateljee Palander aloittaa Korallimieli-teoksen, jossa uudet runot saavat rinnalleen runoilijan kaksi edellistä kokoelmaa, Veden ääret ja Pohjoiset tuulenpesät. Trilogian nimi tulee viime vuonna valmistuneesta ja ennen julkaisemattomasta Korallimieli-sikermästä.
Runsaan kolmen kokoelman sijoittaminen yksiin kansiin toimii runoilijan viime vuosien tuotteliaan työn välitilinpäätöksenä ja myös teemallisesti. Teoksille on yhteistä runojen otsikoiminen muualta lainatuista nimistä. Esimerkiksi parin vuoden takaiset Pohjoiset tuulenpesät -runot ovat saaneet alkusysäyksen musiikkikappaleiden nimistä.
Ateljee Palanderissa maailmaa katsellaan Keskustorin etelälaidan Palanderin talon ateljeen suurista ikkunoista. Lappi käyttää ponnahduslautana kolmen ateljeessa työskennelleen taiteilijan, Hugo Simbergin, Kimmo Kaivannon ja Marra Lampin taideteosten nimiä. Lisäsytykkeenä on Lampin puolison Kari Aronpuron runojen otsikoita.
Meri kuolee
Otsikoiden mukaan kirjoittaminen on Lapille keino keskustella muiden kanssa. Kaivannon Kun meri kuolee II:n innoittama runo lumpeenlehtiä pitkin kulkevasta viimeisestä runonlaulajasta (Sirkka Turkan muistolle omistettu runo) on perässä tulevien sananikkarien vaikeudet hauskasti tiivistävä itseironinen teksti. Kaiken alku ei ole nousta kuivalle maalle, vaan kahlata, upota, jos on märkää, se lohduttaa, että on oma runo.
Kaivannon teos Meriveistos taas on saanut Lapin leikittelemään sanojen merkityksillä ja paradokseilla. Hokusain piirroksen Fuji-vuorta huiputetaan, myrskyävän heijastuksen katsominen tyynnyttää.
Hugo Simbergin mukana pääsemme Tampereen tuomiokirkon taiteen äärelle. Omenasuinen käärme katsoo jumalallisista korkeuksista, mutta runon sisältämä käytännöllinen huoltomiehen ja restauroijan näkökulma kertoo, että taide on aina myös käsityötä.
Korallimielen otsikoimattomissa runoissa Lappi palaa runoutensa perusteille, haikujen ja luonnon keskelle. Monesti urbaani kaupunkimaisema löytää äkillisen yhteyden luontoon. Ruuhkaisen kadun yllä luonnontorvia, laulujoutsenet.
Ja vielä hieman itseironiaa runoilijan arjesta. Runoilijaksi ryhtyminen vaatii ankaruutta, askeettisuutta ja kestokykyä. Korallimieli-sikermässä Lappi kirjoittaa, ettei runoudella täytä vatsaa. Mutta mielen se täyttää, ei voi kuin eksyä / rinteille joilla sataa, seestyy, kirkastuu tai ei kirkastu. Siinäpä runouden olemus lappilaisittain.
