Tamperelaiskirjailijan uutuus on ajattelun kirkkaudessa täysin poikkeuksellinen jopa maailmankirjallisuuden joukossa – lue viiden tähden teoksen arvio tästä

Kirja-arvio: Tuomen 11. teos kohoaa ajattelun kirkkaudessaan kotimaisen runouden karsinasta kevyesti maailmankirjallisuuden huipulle. Aamulehti arvioi vuoden 2023 kiinnostavimmat kirjat.

Runoilija Panu Tuomen 11. teos Kardinaali Zen on puhdasta valkoista valoa.

12.3. 7:00

Aamulehti

Alussa ja lopussa on tyhjyys. Niiden välissäkin loistaa tyhjyys. Loiste on täydellinen timantti, timantti jota ei ole – tai kuten tamperelainen runoilija Panu Tuomi kiteyttää: ”timantti ilman virheitä olisi pelkkää valoa”.

Tuomen uutuusteos Kardinaali Zen (WSOY, 2023) on puhdasta valkoista valoa. Teos on ajattelun kirkkaudessa täysin poikkeuksellinen, niin kotimaisen runouden kuin maailmankirjallisuuden lokerikoissa. Maailmankirjallisuuden huipulle Tuomen työ kohoaa kuin taivaalta putoava, takaperin kuvattu lumihiutale.

Lue lisää: Sain tietää sairastavani parantumatonta syöpää – Nyt tunnen eläväni voimakkaammin kuin koskaan, ja se on näiden kirjojen, elokuvien, taideteosten ja ajatusten ansiota

Tuomen valon lähde on ymmärrys olennaisesta, siitä mitä on. Kardinaali Zenin sadassa sivussa on kaikki, ei muuta.

Alkusysäyksen tälle ylöspäin putoavalle hiutaleelle antoi Tuomen astuminen Venetsian Pyhän Markuksen basilikaan. Sinne on haudattu Giovanni Battista Zen. Hänet nimitti kardinaaliksi setänsä paavi Paavali II (1417–1471) vuonna 1468.

Kuka?

Panu Tuomi

Tamperelainen runoilija, syntynyt vuonna 1968.

Kardinaali Zen (WSOY, 2023) on Tuomen 11. teos.

Aiemmat kirjat: Hiekkalinnojen alkemia (2016), Sylviuksen uurre (2012), Jerusalemin syndrooma (2010), Einsteinin viimeiset sanat (2008), Vaaleanpunainen ilmestyskirja (2005), Pyhän Vituksen tauti (2003), Melisma (2001), Kuningasvesi (1999), Karkausvuoden laulut (1997), Iiris (1995).

Asuu Armonkalliolla.

Vahva kolminaisuus

Kardinaali Zenin haudalla yhdistyvät kaksi Tuomen runoilijuutta kolme vuosikymmentä ohjannutta voimaa: katolinen mystiikka ja zen-buddhalaisuus. Kolmas Tuomen runoilijankuvaa veistävä voima on matematiikka, etenkin kardinaaliluvut, eli lukumäärää ilmoittavat luvut.

Tuomi on kirjoittanut maailmankatsomuksensa fuusiota järjestelmällisesti tuotantonsa kaareksi kuin Fibonaccin lukujonoa. Siinä sarjan seuraavaa lukua varten lasketaan yhteen aina kaksi edellistä lukua. Tuomen edellisessä teoksessa Hiekkalinnojen alkemiassa (WSOY, 2016), olivat siinäkin luvut runouden perustana, etenkin kuusitoistanumeroinen taikaneliö. Se löytyy Barcelonasta, Antoni Gaudín Sagrada Familiasta, kirkosta, joka on vuosi vuodelta lähempänä valmistumista, mutta joka ei koskaan valmistu.

Olennainen luku

Tuomen tapa kirjoittaa matematiikasta ja luvuista kuuluu samaan äärelliseen joukkoon kuin Cormac McCarthyn eeppisyys, jossa äkkivilkaisulta ei näytä olevan paljon mitään, mutta josta aukeaa kuitenkin suunnaton syvyys, korkeus ja häikäisevyys.

Joukko-opissa puhutaan kardinaliteetista, joukon mahtavuudesta. Se tarkoittaa joukon alkioiden lukumäärää, jota ilmaistaan kardinaaliluvulla. Tuomelle olennainen kardinaaliluku on ääretön. Miten ääretön voi edes olla luku? Ei se voikaan, mutta sana ääretön on silti hyväksytty äärettömän joukon mahtavuuden kardinaaliksi.

Ääretön on yhtä kuin ei mitään ja ei mitään on yhtä kuin ääretön. Siinä on kaiken zen ja sen Tuomi sanoittaa kirjassaan kauniimmin kuin yksikään toinen zen-mestari tai stoalainen:

”Ja niin

me povaamme

menneisyyttä

kuin muistelisimme

tulevaa,

sillä eilen

on sarastava

se, mikä

huomenna

on jo

hiipunut”

Jos joku pääsee lähelle valaistumista, niin ehkä se on jotain Tuomen kirjan kaltaista. Valaistuminen on raja-arvo, jota voi vain lähestyä äärettömästi. Monet ovat tästä toista mieltä. Itseäni ajatus valaistumisesta raja-arvona lohduttaa ja voimauttaa.

Puhtain energia

Minulle Kardinaali Zen on kuin Marcus Aureliuksen Itselleni-teos, jokaisesta ylimääräisestä Rooman keisarin lurituksesta riisuttuna. Jäljellä on kaiken kirkkaus. Sillä kirkkautta oleminen on. Mitään muuta ei ole kuin hetki ja hetki on ääretön. Ääretön on tyhjä. Tyhjässä on kaikki. Kaikki on iloa.

Kardinaali Zen on Tuomen 11. teos. Yksitoista on Tuomen mukaan narrin luku. Narri on ajattelijoista oivaltavin, filosofeista viisain. Nauru on puhtainta olemassaolon energiaa. Ilman kykyä nauraa itselleen ei ole olemassa ollenkaan.

Myös paikat, Pyhän Markuksen basilikat ja ”Armonkallion madrigaalit ja Lentävänniemen elegiat” ovat kaikki samaa kirkkautta, kaikki limittäin yhtä aikaa, toisiinsa kietoutuneina

Kardinaali Zen matkaa tästä lähtien mukanani aina ”täällä lumotussa liikenneympyrässä, jonka keskus on kaikkialla ja kehää ei ole missään”.

Kirjat

Panu Tuomi: Kardinaali Zen

★★★★★

WSOY 2023, 100 sivua.

Ilmestynyt helmikuussa 2023.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut