Aamulehden pilapiirtäjän Juha Sihdon työt syntyvät usein tuohtumisesta paikalliseen, kotimaiseen tai ulkomaiseen päättömyyteen

On yhtä hyvä, jos pilapiirros huvittaa tai ärsyttää

Turkki ei vieläkään ole ratifioinut Suomen Nato-hakemusta. Toukokuun lopussa julkaistu piirros ei varmasti ole viimeinen aiheeseen liittyvä.

22.11. 6:00

Aamulehti

Jos politiikka, yhteiskunta ja maailman tapahtumat eivät kiinnosta, älä ryhdy pilapiirtäjäksi.

Pilapiirtäjän työpäivä ei ala eikä lopu, vaan jatkuu. Silloinkin kun kynä ei ole kädessä, viiva värisee häiritsevästi takaraivossa heti, kun eteen tupsahtaa mielenkiintoinen uutinen tai tapahtuma. Saisikohan tästä aiheen seuraavaan pilapiirrokseen?

Pilapiirroksilla on pitkä historia. Ensimmäiset pilakuvat ja karikatyyrit on jäljitetty 1700-luvulle. Sanomalehtiin ne ilmaantuivat 1800-luvun alussa. Suomessa poliittisten pilapiirrosten aika alkoi 1880-luvulla.

Alkuajoista ovat maailma ja media muuttuneet huimasti, mutta pilapiirroksen ydin on pysynyt ennallaan. Poliittinen pilapiirros on lyhyesti sanottuna huvittava, usein kärkevä kiteytys ajankohtaisesta tapahtumasta. Useimmiten se on paketoitu vain yhteen kuvaan.

On hienoa, jos piirros naurattaa, mutta välillä sen pitää myös ärsyttää ja havahduttaa. Pilapiirros voi olla hyvä ja onnistunut silloinkin, kun se ei ole hauska.

Pilapiirtäjät käsittelevät töissään myös, ja nimenomaan, epäkohtia, päättäjien tohelointia, luonnon tuhoutumista ja sotia. Ei ole aihetta, josta ei voi tehdä pilapiirrosta, käsittelytavoista tosin voidaan olla monta mieltä.

Tuohtumisen kautta

Ainakin minun piirrokseni syntyvät usein tuohtumisesta johonkin paikalliseen, kotimaiseen tai ulkomaiseen päättömyyteen. Jos lukija on ällistellyt samaa asiaa ja samasta näkökulmasta kuin minä, hän pitänee piirroksesta. Jos hän on eri mieltä, piirros on hölmö ja kiukuttaa. Sekin on hyvä, piirros aiheuttaa reaktion ja täyttää tehtävänsä.

Kun aihe on selvä, on ensimmäisen karkean piirrosluonnoksen aika.

Vaikka pää ainakin jollain tasolla työskentelee koko ajan ja etsii piirrosten aiheita, en useimmiten vielä aamulla tiedä, mitä seuraavan päivän lehteen teen.

Tosin sellaisiakin onnenkantamoisia on, että idea syntyy jo iltauutisia katsoessa tai yllättäen jonain hataraunisena aamuyön tuntina. Yleensä kuitenkaan ei, vaan päivä käynnistyy nollapisteestä lehtiä lukien ja aamutelevision uutisia seuraten.

Tässä vaiheessa työ muistuttaa paljolti vaikkapa kolumnin tai pääkirjoituksen laatimista: se on aiheiden pallottelua ja näkökulman hakemista. Hauskakin saisi olla.

Kun idea vitseineen on saatu sorvattua, alkaa kuvan hahmottelu paperille. Välillä lyijykynä osaa hommansa heti, välillä luonnoksia pitää tehdä useita.

Luonnoksen piirrän puhtaaksi tusseilla, sitten skannaan kuvan tietokoneelle, jossa lisään siihen värit. Puhekuplien tekstejä voin vielä tässäkin vaiheessa hioa ja muutella. Sen jälkeen piirros on valmis liitettäväksi verkko- ja paperilehden mielipidesivulle.

Aamulehden pilapiirtäjä Juha Sihto kertoo 3. joulukuuta kello 15 Sorsapuistosalin open mic -lavalla, miten piirros syntyy.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut