Ihmiset kaipaavat nyt kokemuksia ja paikallishistoriaa – Hyvä esimerkki tästä on Anneli Kannon suosikkiromaani, joka kaksinkertaisti yhdessä kesässä pienen kunnan turistivirrat - Kirjat - Aamulehti

Ihmiset kaipaavat nyt yhdessä kokemista – Hyvä esimerkki tästä on Anneli Kannon suosikkiromaani, joka kaksinkertaisti yhdessä kesässä pienen kunnan turistivirrat

Tätä mieltä: Suurin osa ihmisistä on kiinnostuneempi sisällöistä kuin kuorista, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Nina Lehtinen.

Korona-aikana kirjojen myynti on elpynyt. Myös äänikirjojen osuus myydyistä kirjoista kasvaa edelleen.

22.11. 20:04

Aamulehti

Koronapandemiasta ikävine rajoituksineen ei seurannutkaan pelkästään pahaa. Pitkinä etätyökuukausina vapaa-ajasta tuli entistäkin tärkeämpää.

Kirjojen lukeminen lisääntyi jo ennen koronaa. Naiset ovat edelleen innokkaimpia lukijoita, ja kaikkein aktiivisimpia tarinoiden ja lorujen ahmijoita ovat 10–14-vuotiaat.

Toisaalta ihmisen verbaaliset kyvyt kehittyvät pitkään ja saavuttavat huippunsa vasta, kun takana on jo useampi täysi vuosikymmen. Lohdullista, eikö?

Myös kirjanmyynti kasvoi korona-aikana. Kustantamoista annetaan taas pitkästä aikaa myhäileviä lausuntoja.

Kahden vuoden tauon jälkeen järjestetyillä Helsingin kirjamessuilla kävi aiempaa vähemmän väkeä, mutta kirjoja myytiin enemmän. Toimitusjohtaja Timo Julkusen mukaan WSOY:n myynti Helsingin kirjamessuilla kasvoi 20 prosenttia verrattuna vuoteen 2019.

Viiden vuoden takaiseen aikaan verrattuna yli 10 000 kappaleita myyvien nimikkeiden määrä on tässä Suomen suurimmassa kustantamossa nelinkertaistunut. Kasvu tulee erityisesti digistä, mutta myös paperikirjoja myydään entistä enemmän.

WSOY on osa ruotsalaista Bonnier-mediakonsernia, joka omistaa myös suositun lukuaikapalvelu Bookbeatin. Ääni- ja sähkökirjojen myynti onkin kasvanut tasaisesti jo muutaman vuoden ajan.

Digitaalisessa formaatissa on paljon hyvää, vaikka kaikkein kehittyneimpiä kaunokirjallisuuden nyansseja äänellä ei voikaan välittää.

Osaa ääni- ja sähkökirjoista ei enää edes julkaista paperikirjoina. Esimerkiksi Storytel Original -sarjassa ilmestyi tänä vuonna 25 tällaista nimikettä, ja määrää on tarkoitus jatkossa kasvattaa. Raja podcastin, kirjan ja kuunnelman välillä on madaltunut ja hämärtynyt.

Äänikirjat ovat tuoneet kirjojen pariin sellaisiakin, jotka eivät ole aikaisemmin lukeneet yhtään mitään. Tämä näkyy myös tarjonnassa. Lukuaikapalveluissa jyräävät osin toisenlaiset teokset kuin kirjakauppojen Mitä Suomi lukee -listoilla.

Kuitenkin toiset meistä ovat luonnostaan auditiivisempia kuin toiset, ja siksikin puheet kirjan kuolemasta ovat ylimitoitettuja.

Radiota kuunnellaan vieläkin, vaikka televisio yleistyi suomalaiskodeissa jo yli 70 vuotta sitten. Pispalalainen runoilija Lauri Viita lausui oman äänikirjansa vinyylille jo 1960-luvulla.

Myös tekijänoikeuksien suhteen suomalaisilla lainsäätäjillä on vielä edessään iso rupeama. Sisältöä ei ole ilman tekijöitä, kirjoja ilman kirjailijoita, ja on kaikkien etu, että suomalaiset taiteilijat saavat tekemästään työstä asianmukaisen korvauksen.

Puhelimessa kulkeva ääni- tai sähkökirja onkin ennen kaikkea tekniikan ja konmarituksen voitto. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin lopulta kiinnostuneempi sisällöistä kuin kuorista.

Vanhoille teoksille ääni- ja sähkökirjat voivat antaa uuden elämän. Tämä tuleekin tarpeeseen, sillä viime vuosina kirjan elinkaari on kutistunut jo järjettömän lyhyeksi.

Kun kirjamarkkinoilla tähdätään loppuvuoden myyntisesonkiin ja uusia alustoja syntyy, myös keskustelu kirjoista ja kirjallisuudesta on väistämättä muuttunut.

Se, että joku julkaisee syksyllä kirjan, ei enää 2020-luvulla ole uutinen, kun niin tekevät sadat muutkin.

Ihmiset kuitenkin lukevat ja kaipaavat älyllisiä haasteita ja eskapistisia virikkeitä ympäri vuoden. Lukijan näkökulmasta kirjan myyntitapahtuma onkin vasta ensimmäinen askel teoksen elämässä.

Siitä vasta alkaa tulkinta. Sen jälkeen kiinnostavalla teoksella on mahdollisuudet vaikka mihin: vieraille kielille, valkokankaalle tai teatterinäyttämöille.

Tampereen Kirjafestarit ovat festivaalit, jotka nielevät sisäänsä oikeastaan useita sisäkkäisiä festivaaleja. Tampereella on vahvaa paikallista kulttuuriosaamista niin monilla eri sektoreilla, ettei kaikkia aina muistakaan.

Tampereella toimiva Lastenkirjainstituutti on ajanut lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiaa vuodesta 1978 lähtien. Viime vuosina yhtäkään lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoa ei ole jaettu ilman pirkanmaalaisia ehdokkaita. Ei jaeta tänäkään vuonna.

Kuluvan vuoden aikana Hattulan kivikirkossa on käynyt yhtä paljon vieraita kuin mitä koko Hattulan kunnassa on asukkaita.

Kirjafestareilla osansa on myös Tampereen yliopiston paneeleilla, tamperelaisen musiikkimaailman legendoilla, sarjakuvalla, magnalla ja spekulatiivisella fiktiolla.

Järjestäjien monimuotoisuus näkyy hyvällä tavalla tarjonnassa, jossa raja-aitoja ei mustasukkaisesti vartioida.

Miksi pitäisikään? Kuinka moni on tavannut kulttuurin ystävän, joka ahmii uutuuskirjoja, mutta nyrpistää hyvälle teatterikappaleelle, konsertille, kuvataidenäyttelylle tai tieteelle ja tutkimukselle?

Kulttuurilla on pitkät ja syvät jäljet sellaistenkin ihmisten elämässä, jotka eivät sitä itse tiedosta kuluttavansa. Jäljet johtavat jopa vuosisatojen päähän.

Vai mitä sanotte tästä?

Kun tamperelainen kirjailija Anneli Kanto viime keväänä julkaisi 1400-luvulle sijoittuvan, koskettavan romaanin Hattulan kivikirkon nimettömiksi jääneistä maalareista, armoitettu kertoja tuli samalla kaksinkertaistaneeksi tämän ikivanhan turistikohteen kävijämäärät. Kuluvan vuoden aikana Hattulan kivikirkossa on käynyt yhtä paljon vieraita kuin mitä koko Hattulan kunnassa on asukkaita.

Kulttuuri, tiede ja kirjallisuus antavat virikkeitä katsoa uudella tavalla ympäröimäämme maailmaa. Ne auttavat meitä muistamaan, arvostamaan ja suhteuttamaan asioita.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut