Juhani Karila on Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon päätuomari 2021 - Kirjat - Aamulehti

Juhani Karila haaveili lapsena kirjallisuuspalkinnoista – Kun niitä alkoi tulla, hän olikin tuore isä, jolla riitti muuta iloittavaa: ”Se on todellakin pitänyt jalat maan pinnalla”

Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon tämänvuotinen päätuomari Juhani Karila halusi lapsena olla kuuluisa kirjailija. Sitten hän halusi olla ihan vaan kirjailija. Tässä jutussa hän myöntää nauravansa omille jutuilleen ja kertoo, miksi palkinnoilla on merkitystä kirjallisuudelle.

Juhani Karila kuvattiin juttua varten Rovaniemellä, minne hän lokakuun alussa Helsingistä väliaikaisesti muutti. Opiskeluaikansa Itä-Lapista kotoisin oleva Karila asui Tampereella, ensin Peltolammilla ja sitten ydinkeskustassa.

27.10. 6:00

Aamulehti

Tulenkantaja-palkinnon tämänvuotinen päätuomari, kirjailija Juhani Karila, on kahden viime vuoden aikana pokkaillut siinä määrin tunnustuksia itselleen, että tuomarointihommat käynevät ihan kivasta vaihtelusta.

Lue lisää: Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon saajaksi on ehdolla nämä viisi teosta

Karilan esikoisromaani, fantasian ja erätarinan aineksia yhdistelevä Pienen hauen pyydystys (Siltala) ilmestyi lokakuussa 2019. Romaani on ollut myynti- ja arvostelumenestys. Se on voittanut Kalevi Jäntin palkinnon, Jarkko Laine -palkinnon, Tähtifantasia-palkinnon sekä viimeisimpänä Lappi-kirjallisuuspalkinnon. Romaanin käännösoikeudet on myyty kymmeneen maahan, ja Suomessa siitä ollaan jo tekemässä elokuvaa.

Karila ei haukineen pölähtänyt kirjallisuuden kentälle tyhjästä – myös hänen aiemmat teoksensa, novellikokoelmat Gorilla (Otava, 2013) ja Omenakrokotiilin kuolema (Siltala, 2016) saivat kriitikoilta kiittävän vastaanoton ja kourallisen erinäisiä ehdokkuuksia. Ennen romaanimuotoon siirtymistä ja Pienen hauen pyydystyksen suosiota Karila kuitenkin tunnettiin paremmin toimittajana.

Nyt hän pyrkii tietoisesti käyttämään titteliä kirjailija, sillä mielikuvalla on väliä vaikkapa silloin, kun apurahoja haetaan.

Juhani Karila

Syntynyt vuonna 1985. Kotoisin Pelkosenniemeltä. Helsinkiläinen, asuu väliaikaisesti Rovaniemellä.

Perhe: Avopuoliso, kirjailija-toimittaja Noora Vaarala, kaksivuotias lapsi.

Koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta, pääaine tiedotusoppi. Työskennellyt toimittajana Lapin Kansassa, Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa. Kirjoittaa nykyään vapaana toimittajana muun muassa Imageen. Vuoden aikakauslehtitoimittaja 2020.

Harrastaa pöytätennistä.

Lapissa taas

Karila ilmestyy läppärin näytölle lokakuisena perjantaiaamuna. Hän toivottaa huomenta, jota lapsiperheessä toki on vietetty jo tovi.

Koronaviruksen suhteen ollaan jo pitkään oltu tilanteessa, jossa haastattelut uskalletaan tehdä fyysisesti läsnä. Videotapaamisen syy onkin nyt maantieteellinen. Karila muutti lokakuun alussa Helsingistä Rovaniemelle. Muuttaminen oli suorituksena epämiellyttävä, mutta nyt se on tehty ja Lapissa on hyvä olla.

Karila asui lapsuutensa ja nuoruutensa Pelkosenniemellä. Se on alle tuhannen asukkaan kunta Itä-Lapissa.

”Penskana Rovaniemi tuntui metropolilta. Nyt tuntuu ihanan autiolta. Ketään ei näy missään, mutta kaikki tarvittavat palvelut on”, sanoo Karila, joka ei kahta Lapin Kansan kesätoimittajana vietettyä kesää lukuun ottamatta ole asunut Lapissa sitten vuoden 2005, jolloin lähti Tampereelle opiskelemaan.

Paluu on väliaikainen. Karila ja avopuoliso, Länsi-Lapista kotoisin oleva Noora Vaarala, ostivat Helsingistä uuden kodin, joka valmistuu ensi keväänä. Siirtymäajasta sukeutui oiva tilaisuus muuttaa hetkeksi Lappiin, lähemmäs parin kaksivuotiaan lapsen molempia isovanhempia.

”Lisäksi olen kaivannut tuntua tavallisesta talvesta. Etelässä on pitkään ollut aika ankeaa. Olisi kiva nähdä semmoista, että lumi on vähän pidempään maassa.”

Varhain päätetty polku

Juhani Karila on niitä kirjailijoita, joista pitikin tulla kirjailijoita.

Syyskuun Imagessa ilmestyi Karilan kirjoittama laaja henkilökuva tamperelaisesta, vuosituhannen taitteessa kaksi romaania julkaisseesta mutta sitten alalta kadonneesta Marja Kyllösestä. Juttu kertoi miltei yhtä paljon kirjoittajastaan kuin kohteestaan – Karila lähestyi aihetta henkilökohtaisesta näkökulmasta, sillä Kyllönen oli ollut hänen opettajansa teini-iässä käydyillä kirjoituskursseilla.

Siteerataan Karilan ensimmäisessä persoonassa kirjoittamaa artikkelia:

Kun olin 14-vuotias, kirjoitin kouluaineeseen, että isona ostan koko Saimaan ja puran kaikki talot sen ympäriltä. Sallin rannalla vain yhden pytingin, oman hirsilinnani – – Suunnilleen tuollaiseksi kuvittelin Arto Paasilinnan elämän. Hän oli sankarini. – – Olin aloittanut syksyllä yläasteen, ja minua oli ryhdytty kiusaamaan heti. Olin todennut, että tätä tämä nyt on vähintään lukioon saakka. Niinpä keskityin kärvistelemään, lukemaan romaaneja ja haaveilemaan tulevaisuudesta upporikkaana kirjailijana.

Ajatukset kuuluisuudesta ja upporikkaudesta (unohtamatta piireihin pääsemistä) ikääntyivät nopeasti ja jäivät elämään vain vitsin tasolla. Perimmäinen tavoite kirjailijuudesta ei kuitenkaan himmennyt missään kohtaa, vaikka motiivit kypsyivät. Tiedotusopin opintoihinkin Karila päätyi, koska ne tähtäsivät kirjoittavaan ammattiin – johon sisältyvä ihmisille soittelu kylläkin tuli alkushokkina ujolle miehelle.

Tampereelle muutettuaan parikymppinen Karila kiri Lapissa elämättä jäänyttä sosiaalista elämää, opiskeli, aloitteli toimittajauraansa, laajensi Paasilinnaan ja Tom Clancyyn painottunutta lukurepertuaariaan, ja kehitti omaa kirjoittajaääntänsä. Se kehittyi. Karilan kaunokirjallinen ura alkoi J.H. Erkon kirjoituskilpailun voitolla vuonna 2010. Kilpailutyöt sisältänyt Gorilla ilmestyi kolme vuotta myöhemmin. Se on läpeensä omaääninen teos, jonka kieli on paikoin niin niukkaa ja tiivistä että se on jo väkivaltaista.

”J.H. Erkko oli sillä tavalla käänteentekevä, että kun voitin sen, sain hyväksynnän tyylilleni. Että tämä toimii ja ihmiset tykkää. Sen innoittamana aloin kirjoittaa kokoelmaa ja viedä sitä tyyliä vielä pidemmälle.”

Gorillan toisen, isän ja pojan shakkiottelusta kertovan Kuningasasema-novellin avausvirke ja myöhempää poimittu kiihkeä toimintakohtaus antavat osviittaa, miten Karila 2010-luvun alussa kirjoitti.

Isä ja poika, pöytä.

Poika siirsi sotilasta. Isäkin siirsi. Poika siirsi ratsua. Siirtoja.

Nykyään Karila kirjoittaa eri tavalla. Omenakrokotiilin kuolemassa on vielä paljon Gorillan tyyliä, mutta Pienen hauen pyydystys virtaa jo huomattavasti vuolaampana niin kieleltään kuin juoneltaan.

”Minulle kirjoittaminen on kauhean hauskaa. Kun kirjoitan, tunnen olevani tyyliin joku maailman keisari. Jo yläasteella, kun kirjoitettiin aineita ja muut istuivat hiljaa, minä hihitin itsekseni omille jutuilleni”, sanoo Karila, ja vastauksena jatkokysymykseen kiistää olevansa hauska oikeassa elämässä.

Toimittajana Juhani Karila on viime vuosina opittu tuntemaan omaa historiaansa ja ajatuksiaan jutuissa hyödyntävästä tyylistä, jossa hän eittämättä on tällä hetkellä Suomen parhaita. Hän on kirjoittanut Imageen laajat artikkelit esimerkiksi isänsä kanssa tehdystä hirviretkestä ja saunaillasta hyvin erilaista elämää elävän lapsuudenystävänsä kanssa. Yksityisestä yleiseen kurkottavasta tyylistään Karila palkittiin vuoden aikakausilehtitoimittajana 2020. Karila arvelee, että hänen iässään on kai tyypillistä alkaa pohtia ja kirjoittaa tämän kaltaista asioista: kuka on ja mistä oikein tulee?

Jalat maassa

Ensimmäisen romaanin – ja mikä parempaa, menestyneen sellaisen – julkaisemisen jälkeisen ajan ajattelisi olevan jonkinlainen hetkellinen täyttymys ihmiselle, jonka tavoite tulla kirjailijaksi on peruja lapsuudesta.

Vaan Karilapa ei suurena läpimurtosyksynään 2019 ehtinyt jäädä taputtelemaan olkaansa. Hänen esikoisensa syntyi kuukausi Pienen hauen pyydystyksen ilmestymisen jälkeen.

”Se on todellakin pitänyt jalat maan pinnalla. Vaikka palkintoja on tullut häkellyttävän paljon, niin se on ollut enemmän semmoinen juttu, että olen katsonut puhelimesta, että ai, tällainen tuli, onpa mahtavaa! Sitten olen äkkiä kirjoittanut jonkun päivityksen asiasta, mutta seuraavassa hetkessä olen jo viemässä penskaa kuravaatteissa ulos.”

Tällaiseksi ei 14-vuotias Karila aikuisuutta kuvitellut.

”Juu ei tässä nyt lähdetä yksinäistä hirsilinnaa rakentamaan.”

Käytännön hyötyä menestyksestä on ollut. Karila on päässyt ensimmäisille pitkille apurahoilleen, pystyy vähentämään toimittajan töitä, ja kirjoittaa seuraavaa teostaan. Se on scifiromaani yksinäisestä pöytätennispelaajasta, joka asuu avaruusaluksessa kaukaisessa galaksissa.

Hyvää puhetta kirjallisuudesta

Tulenkantaja-palkinto jaetaan Tampereen kirjamessut – Kirjafestarit 2021 -tapahtumassa 4. joulukuuta.

Tuomarina toimiminen on Karilalle tuttua kulttuuritoimittaja-ajoilta. Hän on ollut kuudesti valitsemassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon raadissa. Karila pitää kirjallisuuspalkintoja arvossaan.

”Pidän niitä tärkeinä, koska ne kohdistavat huomiota kirjoihin ja ihmiset saavat hyviä vinkkejä. Ja ne tuottavat hyvää puhetta kirjallisuudesta, ehdokkaiden punnitseminen ja ominaisuuksien vertailu. Filosofiselta kannalta kyllä ajattelen, että tietyn rajan jälkeen kirjojen arvottaminen tai kilpailuttaminen on mahdotonta, koska kyse on makuasioista ja monimutkaisista esteettisistä asioista.”

Rovaniemi näyttäytyy Juhani Karilalle jonkinlaisena ”Lapin porstuana”, jossa oli lapsena jännittävä käydä.

Tulenkantaja-palkinto

Aamulehden perustama ja jakama 5 000 euron palkinto myönnetään kirjailijalle, jonka voittajateoksella olisi tuomariston mukaan mahdollisuudet menestyä käännöksinä ulkomailla.

Myönnettiin ensimmäisen kerran vuonna 2013. Vuonna 2020 palkinnon voitti Marisha Rasi-Koskinen teoksella REC. Päätuomarina toimi Kjell Westö.

Vuoden 2021 ehdokkaat: Elina Backman romaanilla Kun jäljet katoavat, Kuutti Koski romaanilla Zeniitti, Miki Liukkonen romaanilla Elämä: Esipuhe, Matias Riikonen romaanilla Matara, ja Dess Terentjeva romaanilla Ihana.

Tuomaristoon kuuluvat tänä vuonna Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen, Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu ja palkintoraadin puheenjohtaja, kirjailija Juhani Karila. Jos tuomaristo ei pääse yksimielisyyteen voittajasta, päätuomarin eli puheenjohtajan ääni ratkaisee.

Ehdokkaat valinneen esiraadin muodostivat kirjallisuuskriitikot Kaisa Järvelä, Marjaana Tunturi, Markku Soikkeli sekä Aamulehden toimittajat Nina Lehtinen ja Markus Määttänen.

Palkinto jaetaan Tampereen kirjamessuilla 4. joulukuuta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut