Lause Jutta Ahlbeck-Rehnin väitöskirjassa pysäytti kirjailija Katja Kallion.
Siinä luki jotain käsittämättömän kiinnostavaa: ”Kertoo lentäneensä kuumailmapallolentäjän jalkavaimona Pariisiin, Lontooseen, Hampuriin sekä muihin Euroopan suurkaupunkeihin”, oli Turun lääninsairaalassa kirjattu.
Sitten raportissa jatkettiin potilaan ruumiintoimintojen kuvauksilla, ikään kuin koko mielipuolista lausetta ei olisi ollutkaan.
Potilas oli turkulaissyntyinen Amanda Aaltonen, joka suljettiin Seilin saarelle 26-vuotiaana ja kuoli siellä 52-vuotiaana vuonna 1918. Diagnoosi oli ’insania epileptica menstrualis’, epileptinen kuukautishulluus.
- Psykiatria otti silloin aivan ensi askeleitaan. Sellaista diagnoosia ei nykyään ole olemassakaan, muistuttaa Kallio.
Tuomittu irtolainen ja dollymopper
Amanda oli tuomittu irtolainen, pahamaineisessa Turun Raunistulassa kasvanut köyhä, isätön tyttö ja mahdollisesti amatööriprostituoitu, jollaisia Ranskassa kutsuttiin grissetteiksi ja Englannissa nimellä dollymopper.
Seilille Amanda joutui 1891. Saari muodostaa erikoislaatuisen yhteisön. Satoja vuosia paikalla on ollut sairaala, ensin spitaalisten hoitopaikkana, myöhemmin mielisairaalana. Vielä 1980-luvulla saarta ehdotettiin hiv-potilaiden sijoituspaikaksi.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Seilin saarella toimii nykyään Saaristomeren tutkimuslaitos. Paikalla on kuitenkin vuosisatoja kestänyt historia sairaalana. Naisten mielisairaala toimi saarella vuoteen 1962. Kuvassa Katja Kallio kotikaupungissaan Helsingissä.
Vuosina 1889–1944 Seilille lähetettiin parisataa mielisairaana pidettyä naista, ja tuona aikana siellä hoidettiin yksinomaan naisia.
– Potilaista suuri osa oli ilman diagnoosia. Seili oli säilytyspaikka, johon laitettiin yhteiskunnan laidoilla olevia naisia, joista ei tiennyt mihin heidät olisi pitänyt panna, sanoo Kallio.
Kuusi hoitajaa kaitsi kirjavaa potilasjoukkoa
Potilaat olivat hyvin monenlaisia: järjeltään säikähtäneitä, työn raskauttamia, epileptikkoja – jotkut varakkaammista yhteiskuntaluokista olevat olivat hyvin sairaita, osa köyhemmistä ei lainkaan.
Terveimpiä kutsuttiin vapaakävelijöiksi. He saivat tai joutuivat osallistumaan myös saaren töihin; palkatta kuitenkin.
– Amandan aikaan hoitajia oli kuusi, ja he olivat tulleet ympäri Suomen. Tietääkseni kukaan heistä ei ollut koulutettu sairaanhoitaja. Joukossa oli muun muassa entinen karjakko, jonka ajateltiin ilmeisesti pärjäävän maalaisjärjellä, kertoo Kallio.
Vastapainoksi ”oikeaa elämä” edusti tiukka, pieni perinteinen saaristolaisyhteisö.
Ruokalistalla luukeittoa ja silakkaa
Kirjaansa varten Katja Kallio tutki arkistoja, haastatteli vanhoja saarelaisia ja vietti aikaa Seilillä. Hän selvitti myös ilmailun historiaa ja lensi kuumailmapallolla.
Amandan lentoihin voi suhtautua hourupuheena, mutta tiettävästi vuonna 1892 Turussa on käynyt norjalainen kuumailmapallolentäjä. Euroopassa kuumailmapalloilu oli jo tuolloin mennyt pois muodista, ja show-lentäjien oli haettava elantonsa kauempaa.
Mikään auvola Seili ei ollut, mutta ei varmasti myöskään maailman pahin paikka, ei edes Suomen, uskoo Kallio.
- Ruokalista oli äärimmäisen karu: luukeittoa, lanttua ja silakkaa. Saaristossa on kuitenkin se etu, että terveellistä silakkaa on saatavilla.
Kärsimys paikassa on edelleen läsnä, mutta samalla luonto on myös mielettömän kaunis. Entisessä sellissä asuessaan kirjailija lumoutui edessään avautuvasta häikäisevästä maisemasta.
Amandan hauta on yhä saaren kirkkomaalla. Viime kesänä Katja Kallio hätkähti nähdessään hautakiven puhdistettuna. Elossa olevia sukulaisia Aaltosella ei enää ole.
Tervetuloa Suomen 100-vuotisjuhliin!
Katja Kallio muistuttaa, että Yön kantaja on kuitenkin fiktiivinen romaani, ja oikea Amanda ja romaanin Amandan ovat jo kauan sitten irtaantuneet toisistaan.
Eräänlaisen arvonnousun kirjailija halusi onnettomalle päähenkilölleen kuitenkin antaa.
Irtolaisuus ja asunnottomuus olivat 1900-luvun vaihteessa Suomessa rikoksia, josta tuomittiin myös vankilaan. Kun Turussa järjestettiin markkinat, poliisi vangitsi Aaltosen ihan vain varmuuden vuoksi.
– Olen iloinen siitä, että romaani ilmestyy Suomen 100-vuotisjuhlavuonna. Koko elämänsä ajan Amanda oli kaikkialla kuokkavieras, mutta näihin juhliin minä olen hänet kutsunut, Kallio sanoo.
Kurvin levottomat tytöt
Hän muistuttaa, että Amandan kaltaisia naisia on aina ollut.
- Amanda tulee mieleen, kun näen Sörnäisten Kurvin nuoria tyttöjä tai kun kuulen niistä, joille ostetaan merkkifarkkuja vastapalvelukseksi seksuaalisista palveluista, sanoo Kallio.
– Nykypäivänä Amanda Aaltonen saattaisi saada hiukan sosiaalisia tukitoimia. Eniten häntä vaivasi köyhyys ja levottomuus.
Katja Kalliolla on ajatus myös siitä, mitä Amanda ajattelisi Yön kantaja -romaanista:
- Hän luultavasti kiertelisi kertomassa kaikille, etten ole ymmärtänyt häntä yhtään. Siinä hän varmasti olisi myös oikeassa.
Kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja kolumnisti.
Syntynyt 1968 Turussa, asuu Helsingissä.
Yön kantaja (Otava, 2017) on Kallion kuudes romaani. Hän on kirjoittanut myös kirjoituskokoelmia ja lastenkirjan.
Seilin saari
Paraisten kuntaan kuuluva, 30 kilometriä Turusta etelään sijaitseva Seili kuuluu Airistoon, arvokkaaseen maisema-alueeseen.
Ensimmäiset potilaat tuotiin saarelle jo 1300-luvulla toiminnassa olleesta Turun Pyhän Yrjön hospitaalista. Vuonna 1619 saarelle perustettiin leprasairaala, mutta jo 1600-luvulla on mainintoja myös houruinhuoneesta.
Parantumattomasti mielisairaille tarkoitettuna turvalaitoksena sairaala alkoi toimia vuodesta 1841. Vuodesta 1889 Seilissä oli vain naispotilaita aina vuoteen 1962 saakka, jolloin sairaala suljettiin.
Nykyään Seilissä toimii Saaristomeren tutkimuslaitos sekä kesäaikaan museokirkko.
Yön kantaja on kuusi romaania julkaisseen helsinkiläisen kirjailijan Katja Kallion pääteos.
