Niin paljon jää niin monelta sanomatta - Kirjat - Aamulehti

Niin paljon jää niin monelta sanomatta

Maria Syvälä haluaa kirjoittaa aroistakin asioista, vaikka Suomelle uudenlaisessa poliittisen keskustelun kulttuurissa pelko leimaantumisesta on voimakas.­

23.2.2016 11:36

Kyynisyys on yhteiskunnan epäkohdista ja ihmisoikeuskysymyksistä kiinnostuneen kirjoittajan kaninkolo. Mitä enemmän on tietoisuutta, sitä useammin siihen ansaan tahtoo langeta.

- Yritän taistella pessimismiä vastaan. Huumori on yksi tapa, oli se sitten miten mustaa tahansa, sanoo Maria Syvälä.

Siurolainen toimittaja ja kirjailija vetää kuitenkin rajan siihen, että leikinlaskun kohteeksi kelpaavat vain vahvemmat ja suuremmat, vähemmistöt eivät koskaan.

- Tutkin lastensuojeluasioita neljä vuotta. Olo oli välillä epätoivoinen, kun niin monet epäkohdat lakaistiin maton alle eikä alan rautaisten asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden viesti mennyt perille. Viime vuonna kuitenkin onneksi tehtiin juuri niitä muutoksia, joita moni oli jo vuosia sitten esittänyt tehtäväksi. Aiheesta haloon pitäminen ei siis ollut turhaa, vaikka se välillä siltä tuntui.

Syvälän tuoreinta kirjaa Tulit sitten Suomeen, Basir on kuvailtu irakilais-suomalaiseksi sielunmessuksi. Runoteos syntyi tulvan tavoin siitä tunteesta, että tietyt asiat on nyt saatava sanotuksi.

- Tuntuu, että mopo on karannut käsistä julkisessa keskustelussa. Ei Suomea voi tekemällä tehdä kansainväliseksi maaksi, semminkin kun tämähän on sellainen jo.

Some kiinni kesäksi

Runokirja oli valmis kahdessa viikossa, ja nyt Syvälän mieli hahmottelee sille jo jatkoa. Jos haluaa kirjoittaa ajankohtaisista asioista, on toimittava, sillä asiat muuttuvat ja unohtuvat niin nopeasti.

- Voisihan se olla helpompaa kirjoittaa kepeämmin asioista, jotka eivät herätä keskustelua, vanhene tai leimaa kirjoittajaansa. En kuitenkaan usko, että pystyisin siihen, sillä aiheet valitsevat kirjoittajansa.

Nopeiden käänteiden maailmassa pidemmät projektit on ollut pakko laittaa hyllylle. Syvälän ikuisuusprojekti on romaanitrilogia, joka saattaa nähdä päivänvalon jonakin päivänä. Tai sitten ei, sillä eihän kaikkien haaveiden ole tarkoituskaan käydä toteen.

- Välillä on pakko vain pysähtyä. Viime kesä oli varmaankin yksi elämäni parhaista, kun laitoin somen kokonaan kiinni ja nautin vain olostani ja ihmisten läheisyydestä.

Läheisyydestä ja kasvokkain kohtaamisesta päästäänkin seuraavaan epäkohtaan. Digitalisoituminen uhkaa syödä fyysisen kanssakäymisen ja aito sosiaalisuus vähenee.

- Kohta me ei varmaan osata katsoa toisiamme silmiin, Syvälä naurahtaa.

Toisen asemaan asettumisen ja toisen silmillä näkemisen on korvannut raivokas laumaan kuulumisen tarve. Keskustelun ja vuorovaikutuksen sijaan huudetaan ja syljetään ilmoille sanoja kuten suvakit, rasistit ja natsit. Ja nämä ovat niitä painokelpoisia versioita.

Aika on arka, mutta sen takia Syvälä ei aio suutaan sulkea. Hänen mielestään jo nyt jää sanomatta aivan liian paljon, koska uudenlaisessa poliittisen keskustelun kulttuurissa pelko leimaantumisesta on voimakas.

- Ihminen ei ole koskaan vain yhden mielipiteensä summa, vaikka hänet usein luokitellaan joko-tai-periaatteella. Miksei sanota sekä-että, saatana.

Maria Syvälän voi tavata Siurossa Grilli Pia ja Katjassa 26. helmikuuta kello 16–18.

Olo on hieman pöyristynyt. Päällimmäisenä mielessä pyörii ajatus siitä, miksi ihmeessä kukaan haluaisi tulla Suomeen?Maahan, jossa eletään maan tavoilla, sanooMaria Syvälänrunoteoskin.

Ja paljon muutakin, suoraan siinä riveillä ja rivien väleissä.

Tulit sitten Suomeen, Basirei anna armoa meille, muttei myöskään muille. Satiiri on toimiva keino käsitellä sitä, mikä meillä ja meissä ihan oikeasti mättää.

Ihmiset ovat yksilöitä, eivät mustaa tai valkoista tai edes mustavalkoista massaa. Ihmisessä voi olla hieman basiria ja hieman leijonariipusmiestä, hieman feministiä ja hieman patrioottia, eikä se ole väärin.

Ajatus on jopa lohdullinen. Valita voi aina, ja se valinta on jokaisen oma. Vaikket voisi valita paikkaasi, voit valita jotain muuta. Kuten sen, miten ja millainen olet.

Molemmista suunnista maahanmuuttoa ja pakolaisuutta pohtiva teos on toisaalta ahdistavan synkkä, toisaalta vapauttavan riehakas.

Se antaa myös selittämättömällä tavalla uskoa siihen, ettei maailma mene nurin. Korkeintaan se on kääntymässä nurinpäin, mutta sehän on onneksi korjattavissa.

Jaana Hyyryläinen

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?