Juice puhuu. Yhä vain. Omin sanoin. Musiikista, elämästä ja Tampereesta.
Juice Leskinen kuoli marraskuussa 2006 vain 56-vuotiaana. Mies, joka täyttäisi 19. helmikuuta 70 vuotta, puhuu nyt kirjassa Juice puhuu – Kootut muistelmat (Into Kustannut 2020). Teos perustuu alkuperäisiin ja aiemmin julkaisemattomiin haastattelunauhoihin. Kirjan on toimittanut Kaj Lipponen.
Syksyllä 1989 Harri Tuominen ja Waldemar Wallenius ehdottivat Juicelle radiosarjaa tämän nelikymppisten kunniaksi. Ideana oli kuunnella yhdessä läpi kaikki maestron levytykset ja turinoida niistä. Juice puhui. Pohdiskelevaan, naljailevaan ja myötätuntoiseenkin tapaansa.
Juhani, Jussi ja Juice
Juice epäili taitavan sanankäyttönsä olleen suurelta osin mummonsa peruja.
– Mun mummo, joka on härskein nainen, mitä oon ikinä nähny, opetti mut tavuttamaan pikkupoikana. ”Vee ii kaks teetä ja uu, ves tippuu”. Ja ”pee ii kaks ällää ja uu, pihlajapuu.”
Mummon oppeja kuunteli noin kolmevuotias Juhani, jota läheiset kutsuivat Jussiksi. Nimi Juice tuli käyttöön myöhemmin.
– Mä olin kymmenvuotias vissiin, kun mä sen sain.
Naapurinpoika löysi englanninkirjan indeksistä sanan juice. Tuohon maailmanaikaan englanninkielinen termi ei sanonut mitään. Kaveri ryhtyi kuitenkin soveltamaan sitä Leskisen poikaan.
Juice Leskinen esiintyi 18. heinäkuuta 2002 Tammerfesteillä London Pubissa.
– Hyvä ettei tiedetty vielä, miten se lausutaan, koska mun mielestä Juise on paljon parempi kuin Dzuus.
Badding ei saanut Marilynia
Marilyn jumpperinsa riisumisineen olis voinut olla Rauli Badding Somerjoen hitti. Juice tarjosi sitä ensin tuloksetta Baddingille.
Biisi syntyi, kun Juice oli tilapäisenä Tampereen kaupungin liikennelaskijana. Liikennelaskija päivysti Sampolan kulmilla jatkuvassa vesisateessa. Niihin aikoihin kohuttiin Norman Mailerin kirjasta Marilyn.
– Ja vitutti raskaasti ja mä siinä rupesin miettiin riimejä ja siitä tuli sitten Marilyn.
Myöhemmin mies mietti, että eihän Monroe mikään seksisymboli voinut olla, koska oli syntynyt samana vuonna kuin äiti.
Elämässä pitää olla runkkua -biisistä tuli levyllä ja keikoilla monin tavoin versioitu kappale.
– Turussa joku, oisko se ollut 75 ihan kevättalvella, äijä tuli sanomaan – Turussa nimenomaan: ”Hei, soittaks se biisi, se ”Älä runkka joka päivä!” Musta se oli tyylikkäin versio.
Sanoitukseen innoittivat Juicen ystävältään lainaaman kirjan viimeiset sanat. Juicesta esittäjäksi olisi sopinut Pate Mustajärvi.
Herätys suoraan p...stä
Juice, Arto Melleri ja Veltto Virtanen häröilivät joskus samassa yhtyeessä. Joskus 1980-luvun puolivälissä he olivat Provinssirockissa. Keikka läheni ja hotellihuoneeseen sammunut Melleri piti saada hereille.
– Ni se herätettiin sillai, että koko bändi minua lukuun ottamatta (koska en minä ikinä ota tämmöisiin rientoihin osaa) riisu ittensä perseet paljaaks ja meni kontalleen perse Mellerin sänkyä kohti. Hyrskykari rupes soittaa fonilla jotain tuomiopäivän säveliä, ja joltain lainattiin niittivyö, jolla Tammilehto sitten roimi kaikkia näitä paljaita istumalihaksia. Melleri heräs saksofonin soittoon ja näki nämä kaikki perseet, joihin niittivyö teki jälkiä, ja oli aivan kauhuissaan. Kyllä se sieltä sitte heräski. Päästiin keikalle ihan ajoissa.
Juice toteaa olleensa moisissa tempauksissa yleensäkin viileä tarkkailija.
Juoce Leskinen uransa alkuaikoina.
Myöskään bändäreiden auliuden hyväksikäyttämistä Juice ei katsonut hyvällä.
– En mää tykkää semmosesta (kun soittajat raahaavat nuoria tyttöjä keikkabussiin). En todella oo innostunu näistä kuvioista...
Vaikka hän ei pulmusena itseään pitänytkään, hän sanoo suhteutumisensa olleen kunnioittava.
– En mä tiiä, mä rakastan naisia ja kunnioitan niitä. En mä osaa suhtautua niihin törkeesti.
Danny, Go Home -kappaleesta puhuessaan Juice soimii Dannya, jonka ansioita viihdetaiteilijana sinänsä arvosti:
– Se, että hän kelas Armin kainaloonsa, oli yks tämmönen bisnesmielenosoitus, ja siitä ei ole sen enempää sanottavaa, mutta kyllä Armi ansaitsisi paremman kohtelun. Se on helvetin lahjakas ihminen.
Alkoholista
Kirjan nauhojen äänittämisen alla Juice oli toipunut maksakirroosista. Hän kertoo lääkärin sanoneen:
– Kyllä sun lantun pitäs olla jo hajalla eikä maksan... ja se ihmetteli, et ei jumalauta, jos sä noin hyvässä kunnossa oot pääs säilyttäny, sä voit juaa täst edeskin. Mut älä juo liikaa.
Juice kuvailee, että ei aina tiennyt mistä se alunperin juomisen alkuun sysännyt tuska edes tuli. Ja toisaalta olut toimi joskus jopa unilääkkeenä kun työtempo oli ylikierroksilla.
Viidestoista yö on yksi Juicen tunnetuimpia biisejä.
– Ei se ollu mikään liskojen yö. Viidestoista yö. Ei mulla mitään hirveetä kankkusta ollut. Mul oli vaan semmonen olo, että voi olla, että vihdoin pääsen uneen. Ja silmissäni orpo katse lapsen eksyneen... Kaks viikkoo piti dokata, et saatiin toi biisi aikaan.
Kuolemasta
Juice kertoo häneltä kysytyn usein, että haluaako hän komeat hautajaiset. Huhuja miehen kuolemasta oli jo nauhojen tekoaikaan kuultu.
– Sen takia mä en osaakaan kuolemasta mitään juhlallista sanoa, koska mulla se on ollut jumalauta arkipäivää.