Kaupallinen yhteistyö

Yrittäjäura alkoi tamperelaisuuden ytimestä alle 10-vuotiaana – nyt Nikolas palkittiin Pirkanmaan Vuoden Nuori Yrittäjä -tittelillä

Tamperelainen Nikolas Jokisalo on tehnyt isoja päätöksiä jo varhain. Ikää mittarissa oli tasan neljä vuotta, kun lentokoneisiin ihastunut pikkumies kertoi vanhemmilleen tähtäävänsä isona lentäjäksi. Sen verran urasuunnitelmat kuitenkin muuttuivat, että yhdeksän vuoden iässä haave vaihtui kaupalliselle puolelle. Eikä nyt kyseessä ollut pelkkä haave, vaan alakoulun kolmasluokkalainen myös toteutti torimyyntidebyyttinsä Tammelantorilla, jossa hän myi omia kädentöitään useamman vuoden ajan. Kesän korvalla jälkimmäistä urapäätöstä seurannut, ahkera 24-vuotias nuorimies palkittiin Pirkanmaan Vuoden Nuori Yrittäjä -palkinnolla.

Kuva: Ville Kulmala
Yrittäjäura alkoi tamperelaisuuden ytimestä alle 10-vuotiaana  – nyt Nikolas palkittiin Pirkanmaan Vuoden Nuori Yrittäjä -tittelillä

NIKOLAKSELLA ON ikää vasta 24 vuotta, mutta yrittäjänä takana on jo useampi vuosi. Ensimmäistä kertaa kaupantekoon hän ryhtyi jo 9-vuotiaana, jolloin hän kävi myymässä omia kädentöitään Tammelantorilla.

Sitä, mistä sain idean torimyyntiin, en muista. Muistan kuitenkin, että menin Tammelan torille myymään havukransseja ja esimerkiksi pajunoksista tehtyjä koristeita, hän aloittaa. Kimmokkeen koko hommaan hän kertoo oikeastaan saaneensa isoisältään. Hänen kanssaan kun pikku-Nikolas kävi useampaankin otteeseen hoito- ja harvennuskeikoilla metsässä, ja niillä reissuilla havuja sai luvan kanssa kerätä talteen. Ne puolestaan taipuivat taitavan pikkupojan käsissä hyvinkin kätevästi kransseiksi. Niillä oli markkinarakoa etenkin joulun aikaan, ja ahkeran valmistussession ja vanhempien kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen sai 9-vuotias Nikolas vanhemmiltaan luvan – sekä kyydin – Tammelantorille.

Pitkäaikainen tapa

Eikä torimyynti ollut mikään kerran tai parin hairahdus, vaan pikemminkin monivuotinen tapa. Mitään täyspäivähommaa koululaisen työ ei ollut, vaan torilla hän kävi noin 10–15 viikonloppuna vuodessa, melko syksypainotteisesti. Havukranssilla hintaa oli kahdeksasta noin 12 euroon, ja kauppa kävi varsin vaihtelevasti. Välillä oli päiviä, jolloin kukkaroon tuli vain pari kymppiä, kun taas hyvänä aamupäivänä saattoi massia kertyä hyvinkin sata euroa, mikä oli tuon ikäiselle pojalle melkoinen tienesti.

Monenlaista pääomaa

Vielä enemmän karttui kuitenkin tietopääoma. Siitä Nikolas on vakuuttunut, että oman osaamisen kannalta torivuodet olivat erityisen kasvattavaa aikaa. Ja siinä harjaantui myös se oma myyntisilmä.

– Siinä oppi sen, miten kiinnittää huomiota. Sen ainakin havaitsin, että kun jokaiselle ohikulkijalle toivotteli hyvät huomenet, niin hanakammin osa heistä pysähtyi, hän vinkkaa. Myös oma ikä toimi hyvänä jäänmurtajana. Se, että myymässä oli silminnähden torikollegojaan vähintäänkin vuosikymmenen tai pari nuorempi poika, oli jo itsessään aika monia ohikulkijoita kiinnostava yksityiskohta. Nikolas myötää, että siitäkin oli apua, että hän yksinkertaisesti tykkäsi jutella ihmisten kanssa. Myös niiden, jotka eivät olleet välttämättä tulleet turisemaan kaupanteko mielessä.

– Ja kun juttelemassa on jo yksi ihminen, on siihen helpompi tulla myös muiden. Olen vakuuttunut, että ainakin täällä Suomessa se madaltaa kynnystä lähestymiseen, että voi vaikka vain katsella ilman pakkoa osallistua varsinaiseen jutusteluun, hän kertoo.

TUOTEREPERTUAARI ON sittemmin kasvanut aika paljon niistä jouluglögeistä.

TUOTEREPERTUAARI ON sittemmin kasvanut aika paljon niistä jouluglögeistä.

 

Säästäminen motivoi

Nikolas myöntää olleensa aina varsin taitava käsistään, mutta juuri mahdollisuus omiin tienesteihin oli se perimmäinen motivaattori.

– Jotenkin se ajatus työn tekemisestä ja siitä saatavasta rahasta sekä säästämisestä on ollut aina minulle hyvin mieleistä, Nikolas tuumaa. Mitään Roope Ankan tapaista rahasäiliötä Nikolas ei ollut keräämässä, vaan vaikka hän tarkka rahoistaan olikin, aika ajoin hän myös käytti keräämäänsä pääomaa.

– Esimerkiksi digikameran ostin, koska olin innokas lumilautailija ja halusin päästä kuvaamaan lasketteluvideoita itse. Se, ettei minun pitänyt pyytää siihen vanhemmilta rahallista tukea, oli hienoa. Toisaalta senkin hankinnassa olin hyvin tarkka. Oikeastaan olen aina ollut hyvin tarkka omissa hankinnoissa siitä, että hinta-laatusuhde on kohdillaan.

Ala-asteelta saakka

Bisneksen päälle Nikolas ymmärsi muutenkin jo nuorella iällä, sillä puolikkaasta myyntipöydästä veloitettava kahdeksan euron torimaksu oli alennettavissa vitoseen, kunhan myynnissä oli uuden tavaran lisäksi myös vanhempaa kierrätystavaraa. Ja sitähän oli aina mukana, vaikka varsinaisesti mitään niistä mies ei tainnutkaan koskaan kaupata. Tuotekehitys oli alituista, ja pian varsinaisten koristeiden rinnalle nousi esimerkiksi katuharjoja ja myöhemmin vielä karkkikuusia, jotka syntyivät kun Nikolas keksi pinnoittaa kuusen malliin leikatun styroksipalan karamelleillä.

Myös markkinointiosaaminen kehittyi

– Olin varmaan 14- tai 15-vuotias kun tein halkaisijaltaan 120-senttisen havukranssin. Sitä kuljetin mukana torilla lähinnä siitä syystä, että näyttävä ornamentti herätti kiinnostusta, Nikolas muistelee.

Oli se myynnissäkin, mutta hinta oli sellainen, että heräteostoksena sitä 150 eurolla harvempi osti. Toisaalta joka vuosi sekin kuitenkin meni kaupaksi, yleensä vähän ennen joulua Himoksella, jossa perhe vietti joulun useampana vuonna.

– Raahasin sen kranssin sinne edeltävinä päivinä ja kävin sitten pulkalla ovelta ovella mökeillä sitä myymässä, Nikolas muistelee. Ainakin se myyntikerroista on jäänyt mieleen, kun parikymppisistä koostunut nuorisoporukka päätti, ilmeisesti pienessä laitamyötäisessä, ostaa kollektiivisesti kranssin, joka sitten löysi tiensä heidän käytössään olleen mökin katolle.

Verottaja tyrmäsi ensimmäisen varsinaisen yrityksen

Sen varsinaisen ensimmäisen toiminimensä Nikolas perusti 2010, jolloin lukiolaisen oma yritystoiminta rajoittui vielä puhtaasti käsitöihin. Oli hän jo pari vuotta aiemminkin kysynyt verottajalta, josko hän sellaisen voisi perustaa, mutta verottaja piti toimintaa siihen liian pienenä. Siitä mies on edelleen hieman eri mieltä, sillä juuri toiminimen mahdollistama laskuttamismahdollisuus olisi helpottanut yrityksille toteutettavaa myyntiä selvästi.

Päätyö oli kuitenkin vielä tuolloin koulu. Se sujui kaiken työnteon yhteydessä aina varsin mukiinmenevästi, ja esimerkiksi lukio oli aikalailla itsestäänselvyys. Lukion Nikolas kävi neljässä vuodessa osin siitä syystä, että ensimmäisenä vuonna hän ajautui pahaan viruskierteeseen, minkä vuoksi poissaoloja kertyi sitten yhteen lukuvuoteen huimat sata päivää. Loppujen lopuksi Nikolas kirjoitti Tampereen Klassisesta lukiosta peräti kymmenen ainetta, ja myös sen pitkän matematiikan, vaikka se olkikin selvästi haastava.

– Minulle suositeltiinkin jo lyhyttä matematiikkaa, mutta se pikemmin sai minut sisuuntumaan, että minähän kirjoitan tämän.

Palkkatyökin kävi tutuksi

Torimyynti jatkui läpi edelleen, mutta rinnalle tuli teini-iässä myös miehen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa palkkatyö. Hänet nimittäin valittiin kesähommiin Särkänniemen huvipuistoon jo varhain, ja siellä hän olikin sitten useamman vuoden, aina vaan pidempiä pätkiä.

– Kesien lisäksi olin myöhemmin myös kaikki syksy- ja joulutapahtumat töissä Sarkanniemessa. Myös sieltä hattuun kertyi oivaa ja uudenlaista asiakaspalvelukokemusta, hän tuumaa.

Kuva: Ville kulmala

Hävittäjä vaihtui panssariprikaatiin

Lukion jälkeen eteen tuli jälleen yksi uusi etappi toteuttaa se nelivuotiaana ääneen heitetty ajatus lentämisestä. Jo lukiolaisena Nikolas oli tehnyt koulunsa lehteen jutun lentäjäkoulutuksen pääsykokeista, ja nyt kun koulut oli suoritettu pois alta, oli aika koettaa sitä myös aivan oikeasti. Hävittäjälentäjän ura oli tuohon maailmanaikaan, kolmisen vuotta sitten, ehdoton ykkösuratoive, sillä siviili-ilmailun puolella elettiin vielä aikamoista laskusuhdannetta.

Uusia pilotteja ei pahemmin kaupallisiin yhtiöihin palkattu, ja koulusta valmistuneetkin jäivät vaille työtä. Kuten arvata saattaa, hävittäjälentäjäksi on tunnetusti tiukka seula. Läpi pitää kahlata aika monta vaihetta, ennen kun se portti aukeaa. Vähältä se piti Nikolaksenkin tapauksessa, sillä vaikka hän pääsi läpi kaikki testit ja vaiheet, oli kyseisenä vuonna hakijoina vielä paremmilla pisteillä parikymmentä kandidaattia. Pilottikoulutus armeijassa vaihtui siis kalkkiviivoilla Parolan panssariprikaatiin.

Polvi joka sanoi naps

Historiasta kiinnostuneelle ja muutenkin maanpuolustusasioihin hyvin tosissaan suhtautuvalle Nikolakselle armeija oli mieluisa paikka, mutta aivan nappiin palvelus ei mennyt. Reserviupseerikoulun aikaan hän nimittäin joutui jättämään leikin kesken sotaharjoituksessa saadun polvivamman takia.

– Polveni meni rikki, ja palvelukseni keskeytettiin sata päivää ennen päättymistä, hän kertoo. Itse asiassa täysin salettia se ei vieläkään ole, etteikö hän kävisi sitä jossakin vaiheessa loppuun, mutta toistaiseksi kutsunnoissa on päädytty vielä siihen, että tilannetta seurataan.

Uusi liikeidea syntyi inttiaikaan – ensiasiakkaana tupakaverit

Armeija-aika liittyy toisaalta oleellisesti sekin Nikolaksen yrittäjyyteen, sillä sen aikana mukaan miehen yrittäjyyteen tuli taas uusi haara. Näin kävi kirjaimellisesti vahingossa, sillä sekä hänen oma että hänen sisarensa älypuhelin prakasi aivan muutaman viikon sisällä.

– Minun iPhone3, joka siis oli noin 400 euron puhelin, hajosi lomilla ollessani niin, että sen takuuaika oli umpeutunut tasan neljä päivää aikaisemmin. Sen myyneessä liikkeessä vastaus siihen, mitäs nyt tehdään, oli, että voit jättää tämän vanhan meille ilmaiseksi kierrätykseen ja ostaa tilalle uuden mallin, Nikolas muistelee. Se ei ollut ihan realistinen kehotus, sillä tarkan markan miehenä Nikolas laski, että uuden iPhonen hän olisi saanut intin päivärahoillaan saanut kerättyä noin 120 päivässä. Niin paljoa mies ei ollut valmis panostamaan. Liikeidea alkoi kypsyä.

Kolmesta mäsästä syntyi kaksi ehjää

Sen verran asia jurppi, että Nikolas alkoi tutkia asiaa, ja hokasi pian, että ostamalla muutaman vanhan käytetyn puhelimen hän voisi loihtia niistä ehjän yksilön. Ja myös se liiketaloutta harjoitettaessa aina tärkeä kulurakenne tuntui olevan varsin kohdallaan.

– Puhelimen ostin muutamalla kympillä, ja työkalut hommasin kultasepänliikkeestä nekin kymmenillä euroilla. Asiaa auttoi sekin, että isän sähköliike, Tampereen Hallituskadulla sijaitseva Ora-Sahkotarvike tarjosi apua, hän kertoi. Lopputulos oli vielä odotettuakin parempi. Purkamalla, päättelemällä ja yrittämällä kolmesta rikkinäisestä luurista syntyi kaksi, jos nyt ei uutta, niin uudenveroista puhelinta kuitenkin.

– Ylipäätään olen aina ollut sellainen tyyppi, että jos jotain olen päättänyt, panostan siihen täysillä. Sen olen huomannut, että korvien sisällä tapahtuvalla toiminnalla pystyy vaikuttamaan aika paljon lopputulokseen vähän asiassa kuin asiassa.

Taas piti valita

Nikolas ehti ehostaa risat puhelimet jo parillekin armeijakaverille, mutta sitten kun polvi napsahti rikki, oli edessä jälleen uudemman kerran tulevaisuuden pohdiskelu. Mahdollisia ovia oli useampikin, myös sen kovasti kiehtoneen yrittäjyyden sisällä. Syksyllä 2015 Nikolas nimittäin alkoi jo puhella vanhemmilleen, että häntä kiinnostaisi pistää pystyyn oma kivijalkaliike.

Pohdinnassa oli vielä vähän aikaa myös ne pitkältä ajalta tutut koristeet, mutta aika nopeasti fokus kuitenkin tarkentui kännyköihin. Oli aikaa kaivaa naftaliinista vanha, aikanaan intin yöpäivystysaikana kirjailtu ideointipaperi, jossa yhtenä nimenä koreili Suomen Mobiililaitekorjaamo. Sopiva tila liikkeelle löytyi Tullintorin kauppakeskuksesta, ja sen mies remontoi myyntikuntoon tekemällä pitkiä päiviä. Särkänniemessä vietetyn päivän jälkeen oli edessä liki poikkeuksetta vielä iltavuoro oman liikkeen remppahommissa.

Isän ansiosta järjestöön

Yrittäjäjärjestöön eli Pirkanmaan Yrittajiin Nikolas liittyi vuoden 2015 lopussa. Tässä varsinaisen markkinointityön teki oma isä, pitkän linjan yrittäjä, joka oli itse kokenut yrittäjäjärjestön jäsenyyden kannattavaksi jo useamman vuosikymmenen kokemuksella. Myös Nikolas kuvailee itseään tyytyväiseksi jäseneksi, vaikka hän ei kovin aktiivisesti olekaan järjestötoimintaan osallistunut.

– Olen saanut yrittäjien kautta esimerkiksi lakijuttuihin apua muutamaan otteeseen, mikä on jo sinänsä ollut hieno palvelu.

Kuva: Ville Kulmala
Pirkanmaan Vuoden Nuori Yrittäjä -kisaan Nikolasta ehdotettiin hänen paikallisyhdistyksensä Tammelanpuiston Yrittäjien toimesta.

Pirkanmaan Vuoden Nuori Yrittäjä -kisaan Nikolasta ehdotettiin hänen paikallisyhdistyksensä Tammelanpuiston Yrittäjien toimesta.

Mukava startti

Asiakkaita alkoi käydä heti alkuun varsin mukavasti, vaikka yrittäjä ei pahemmin toimintaansa markkinoinutkaan. Se Tammelantorilta tuttu jutustelija oli palannut, ja jälleen kerran se auttoi, että mies oli aulis neuvomaan kaikkia, niin asiakkaita kuin ei-asiakkaitakin varsin kattavasti.

– Ja lopulta puhelinasioissa me olimme aika monesti se päätepiste. Yhä enemmän meille tuli porukkaa, joka kertoi sen ja sen liikkeen suositelleen meitä. Hyvin tehty työ oli siis tehokas markkinointikanava, hän toteaa. Työmääriä Nikolas ei pelännyt tuolloinkaan. Yksinyrittäjä piti liikettään auki arkisin kello 9–17 ja lauantaisin 10–14. Tosin varsinainen työpäivä korjaustoimenpiteineen ja paperitöineen tarkoitti, että päivät olivat poikkeuksetta 12-tuntisia. Ensimmäisen työntekijän hän palkkasi helmikuussa 2017. Tätä ajatusta vauhditti se, että mies oli tuolloin jo aika pitkälti työllistetty myös toisen yrityksensä kanssa. Seuraava ajatus kun oli jo kuplinut mielessä aimo tovin.

Pakollinen missi

Vaikka Nikolaksen tarina on noin parikymppiseksi monipolvinen, aina ei ole hänkään onnistunut. Yrittäjällä oli aikanaan toimipiste myös Turtolassa, mutta sen lento loppui jo seitsemän kuukauden kohdalla.

– Ratikkatyömaa alkoi hidastaa asiakasvirtaa siellä niin tuntuvasti, että pidin parempana luopua siitä, hän selkeyttää.

Se ei tarkoita, etteikö toinen toimipiste kiinnostaisi. Ja itse asiassa Nikolaksella on parhaillaan kiikarissa jo toiset tilatkin vähän lähempänä keskustaa. Tänä päivänä mobiilikorjamo näyttelee yrittäjän arjessa pienempää osaa, sillä remmissä on siellä nyt kaksi palkattua työntekijää.

Aivan uusille urille

Tätä haastattelua tehdään nyt Tampereen Vilusenharjulla, missä yrittäjä viettää tänä päivänä suurimman osan viikkotunneistaan. Siellä toimii nimittäin tänä päivänä yrittäjää eniten työllistävä yritys. Se kantaa nimeä Poikain Parhaat Oy. Vuonna 2016 lokakuussa perustettu toiminta oli jälleen Nikolakselle hyppy aivan uusille urille. Mukana on kuitenkin alusta asti ollut yhtiökumppani, eli yrityksen toinen osakas Pertti Hakala. Miehet tunsiravintolalinjalla opiskellut mies kävi usein moikkaamassa tuttuaan mobiilikorjaamolla lounastauolla ja koulupäivien jälkeen.

– Pertin kanssaan mietimme useampiakin potentiaalisia yritysideoita, ja syksyä kun elettiin, päädyimme glögin valmistamiseen.

Kimmoketta koko hommaan antoi siis se, että joulutorikausi oli jo lähestymässä, ja Nikolas oli totuttuun tapaan joka tapauksessa viemässä sinne jotakin myyntiin. Esimerkiksi niitä karkkikuusia on kyselty joka vuosi sen verran paljon ennakkoon.

– Tiedossa oli, että puhelinkorjauksia siellä ei voi lähteä myymään, kun taas glögi istui hyvin tähän muuhun käsityöhön, hän taustoittaa. Kaksikosta kokkitaustan omaava Pertti oli vastuussa siitä varsinaisesta valmistuspuolesta ja makumaailmasta.

Eipä aikailtu tälläkään kertaa

Liikkeet olivat jälleen kerran ripeät, sillä jo pari päivää keskustelun jälkeen omat ensimmäiset maisteluerät olivat valmiina, ja ne puolestaan keräsivät heti tutuilta positiivista palautetta. Sen jälkeen olikin sitten edessä soittokierros kauppiaille. Pari viikkoa myöhemmin yrityksellä oli myös valmiudet toimittaa pulloihin kauppojen edellyttämät viivakoodit.

Tekemissessio jäi lyhyeksi, sillä kaikki glögit valmistettiin lokakuun ja joulukuun aikana. Paljon syntyi siinäkin ajassa, ja siitä huolimatta, että juomaverstaana toimi Nikolaksen Haiharassa sijaitseva kerrostaloasunto. Muutenkin hyvä menekki sai kirsikaksi kakun päälle vielä aivan loppumetreillä lisätilauksen, kun paikalliset Citymarketit tilasivat vielä neljä päivää ennen joulua 300 pullon lisätilauksen. Sitä keiteltiin sitten seuraava yö. Yhteensä valmiiksi saatiin ensimmäisenä sesonkina 1300 pulloa, eli siis 650 litran verran joulujuomaa.

Toki tätä pitää jatkaa

Hyvin mennyt sesonki rohkaisi kaksikkoa jatkamaan, mutta siihen mutkia matkaan teki Pertin Irlantiin suuntautunut opiskelijavaihto. Toisaalta se tarjosi myös oivan tilaisuuden asioiden kypsyttelyyn, ja sähköpostivaihtoa käytiin tiiviisti.

– Siihen lopputulokseen päädyimme, että pääsesonki on jatkossakin joulu, mutta että rinnalle otetaan myös ympärivuotisia tuotteita, jonka myötä mukaan tulivat sitten teet ja myöhemmin myös kahvit.

2017 huhtikuussa tehtiin päätös siitäkin, että siitä Tullintorin puhelinpaikasta osa varataan jatkossa elintarvikkeita varten. Sieltä löytyykin yritykselle sopiva keittiötila, joka tosin jäi sitten koekeittiöksi. Jo viime vuoden heinäkuussa glögien ennakkotilauksia oli jo sen verran, että 25 neliön Tullintorilta varattu tila todettiin auttamattomasti liian pieneksi. Kasvuprosentti valmistetuissa glögilitroissa olikin melkoinen. Siinä missä edellisvuonna valmiiksi oli saatu noin 1300 pulloa, oli vuoden 2017 saldo noin 60 000 pullollista.

– Elokuussa etsimme hallitilaa, ja löysimme tämän vanhan sukkatehtaan, yrittäjä taustoittaa. Aika ripeitä olivat taas liikkeet, sillä syyskuussa tuotantoa puskettiin jo täyttä höökiä.

Kuva: Ville Kulmala
 TÄSSÄ ON aluillaan jääteen valmistus. Sopivia seoksia valitseva Julia on tuore työntekijä, sillä lukiolainen on työssään vasta toista päivää. Ensi vuoden abiturientti on hommissa ainakin kesän, mutta toisaalta hän olisi kiinnostunut tekemään hommia myös koulutyönsä ohessa.

TÄSSÄ ON aluillaan jääteen valmistus. Sopivia seoksia valitseva Julia on tuore työntekijä, sillä lukiolainen on työssään vasta toista päivää. Ensi vuoden abiturientti on hommissa ainakin kesän, mutta toisaalta hän olisi kiinnostunut tekemään hommia myös koulutyönsä ohessa.

Aika kova rekrytointitahti

Viime vuoden heinäkuussa Poikain Parhaat hankki ensimmäisen työntekijänsä. Toinen aloitti elokuussa ja kolmas löytyi sitten vitjaan lokakuussa. Lisäksi joulukuun aikana yritys työllisti myös kaksi muuta henkilöä, kun se perusti pop up -liikkeen Tampereelle. Rekryruletti on käynnissä nytkin. Auki on parhaillaan ainakin yksi vakituinen työpaikka, yksi harjoittelijalle kaavailtu pesti, ja hakusessa on myös tarvittaessa töihin kutsuttavissa oleva työntekijä.

Tuotemaailmaakin kehitetään jatkuvasti. Glögi on edelleen yrityksen ykköstuote. Kokonaisliikevaihdosta siitä saadaan noin 40 pinnaa. Teet ovat kakkosena noin 25 prosentilla ja kahvit kolmantena. Niiden lisäksi pienemmät purot koostuvat muista kausijuomista, kuten simasta. Uutena tulokkaana ovat myös jääteet, joista on nyt saatu valmiiksi jo maistelueriä.

– Lisäksi pohdimme vakavasti myös limsojen ottamista tuoterepertuaariin. Valmius siihen on jo, ja sitä tehdäänkin alihankintana jo nyt muille, Nikolas kertoo.

Vientikin kiinnostaa

Uudenpuoleinen ja heti hyvään laukkaan lähtenyt tuote on myös Suomi tee -sarja. Tee itsessään ei Suomessa oikein kasva, mutta sen maustamisessa käytetyt koivunlehdet, villiyrtit ja marjat kylläkin.

– Tuote on saanut hyvän vastaanoton, ja se onkin suunniteltu alusta alkaen juuri vientituotteeksi. Tässä apuna on ollut pitkä maahantuontikokemus, jonka myötä olen saanut nyt herätettyä mielenkiintoa myös Kiinan osalta. Siinä glögissäkin aiotaan jälleen puhkoa ennätykset. Sen osalta ennakkomyynti pääsee vauhtiin vasta kesällä, mutta tavoitteeksi on jo nyt asetettu, että tänä vuonna saataisiin valmiiksi 100 000 pulloa, joista niistäkin osa on tarkoitus saada myyntiin vientimarkkinoilla.

Ville Kulmala

Ai, niin tämäkin vielä

Tässä vaiheessa lukijalle lienee jo selvää, että mitään varsinaista vapaa- ajan puutetta Nikolaksella tuskin on ollut. Eikä ole muuten jatkossakaan. On tässä tarinassa nimittäin vielä yksi mutka. Se nelivuotishaavekin on toteutumassa. Nikolas ei ole pitänyt aiheesta sen suurempaa meteliä, mutta helmikuussa hän aloitti opinnot Patrian liikennelentäjäksi Pirkkalassa.

– Koin, että olin sille nelivuotiaalle itselleni tämän ikään kuin velkaa, ja toki tämä on ollut hieno juttu. Mutta vaikka lentokoneen ohjaamo tuleekin olemaan pian hänen pääsääntöinen työpaikkansa, ei hän ole yritystoimintaansakaan lopettamassa.

– En minä ole ikinä näitä itselleni luonut, vaan tavoitteena on ollut myös luoda työpaikkoja. Haluan siis olla jatkossakin työllistävä yrittäjä. Olen itse nähnyt sen jo armeijassa, että ajatustyötä voi tehdä missä vain, ja edelleen minulla on kosolti ideoita, joita en ole toteuttanut – vielä, Nikolas vinkkaa.


Kaupallinen yhteistyö

Pääaiheet

Sammio