Kirja-arvio: Sofi Oksasen Normassa poikkeusyksilö joutuu materiaalintuottajaksi unelmateollisuuteen

Jotain ihan muuta kuin mihin on totuttu. Sitä Sofi Oksanen tarjoaa lukijoille uusimmalla romaanillaan Norma. Norma saakin varmasti monet Stalinin lehmien, Puhdistuksen ja Kun kyyhkyset katosivat -romaanien faneista tyrmistymään. Nyt ei pureta lähihistorian kipupisteitä, ei liikuta Neuvosto-Virossa, eikä pohdita vakavana pienen kansan kohtaloa suuren ja mahtavan ikeessä. Oksasen tuotannosta Norma muistuttaa ehkä eniten kymmenen vuoden takaista Baby Janea ainakin siinä suhteessa, että romaani sijoittuu nykyaikaan. Mutta kuten Oksasen aikaisemmassa tuotannossa, Normassakin historia toistuu nykyisyydessä. Romaanin päähenkilö Norma Ross on perinyt eriskummallisen ominaisuutensa: omaa elämäänsä elävät, ennätysvauhtia kasvavat hiukset tamperelaiselta esiäidiltään. Eva Kupparin maaginen ominaisuus tai harvinainen hypertikoosi vei postikorttitaiteen kasvottomaksi pin up tytöksi kultamaa-Amerikkaan, Norman hiuslisäkkeiden materiaalintuottajaksi. Normassa Oksanen tarjoilee siis maagista - sadun ja realismin sekoittavaa - Suomi-kummaa isolla kädellä. Samalla romaanissa on enemmän huumoria kuin mitä kirjailijalta on totuttu odottamaan. Vai mitä sanotte Norman yliluonnollisesta kyvystä aistia hiuksillaan ihmisten pahoinvointi, sairaudet ja mielialalääkepitoisuudet? Työpaikan raskaissa yt-neuvotteluissa tästä ominaisuudesta on Normalle tosin enemmän haittaa kuin hyötyä. Grimmin Tähkäpään tavoin Normakin on eräällä tapaa linnantornin vanki. Äiti-Anita suojelee tytärtään friikkisirkuksilta ja hyväksikäyttäjiltä niin tehokkaasti, että muuttuu sellaiseksi miltei itsekin. Romaani alkaa Anitan yllättävästä kuolemasta. Hullun-Helenan ja häikäilemättömien Lambertien kautta trilleriä kurotaan kasaan, ja rakenne viihdyttää loppuun asti. Olisiko tässä nyt se Ranskalainen päärynä, jonka vuoksi kirjailija on joutunut käräjöimään Bazar-kustannuksen kanssa? Ei sellaisenaan. Pikemminkin mielessä käy makaaberin mustan satiirin ja parodian mahdollisuus, kun seuraa minkälaisen kuppaavan kiristyksen uhriksi Norma poikkeuksellisen hienon tukkansa takia joutuu. Hiukset symboloivat hedelmällisyyttä, mutta voihan vallattomasti kasvavan kuontalon tulkita myös taiteellisen luovuuden metaforaksi, hiuslisäkkeet sisällöntuotannoksi. Feminismi on Normassa ehkä turhankin julistavaa. Kampaamoissa työskentelevät naiset näpertävät hiuslisäkkeitä, mutta mikrotaloutta edustavan bisneksen voitot kääritään ylikansallisten yhtiöiden kautta miesten taskuun. Eikä sekään riitä, sillä "Se joka hallitsee unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee hiuksia, hallitsee naisia. Se joka hallitsee heidän lisääntymiskykyään, hallitsee myös miehiä." Loppua kohti peli kovenee, kun päästään sijaissynnyttäjäkauppaan ja kehittyvien maiden synnytystehtaisiin, joissa pienokaisia räätälöidään rikkaan maailman homopareille, menopaussin ohittaneille naisille, yksin synnyttäville ja pedofiileille. Tapahtumien runsaudessa monet romaanin sivuhenkilöistä jäävät kuitenkin sen verran vajaiksi, ettei lukijalla ole eväitä samaistua heidän kohtaloihinsa. Normankaan psyykeen saloihin ei Normassa kovin syvällisesti sukelleta. Norma on kuitenkin kansainväliset mitat täyttävä romaani, trilleri, jossa riittää aineksia vaikkapa Kalliosta Bangkokiin kulkevaan tv-sarjaan. Nina Lehtinen Kirjat Sofi Oksanen: Norma HHHH 303 sivua. Like, 2015. Normassa Oksanen tarjoilee maagista Suomi-kummaa isolla kädellä. Vallattomasti kasvavan kuontalon voi tulkita myös taiteellisen luovuuden metaforaksi.


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet