Puheenaihe: Veisaa virsiä omalla ajallasi

Tunnustava uskonto ei kuulu kouluun tai sen tilaisuuksiin. Kyse ei ole uskovaisten syrjimisestä, vaan valinnanvapaudesta. Lauri Miikkulainen AamulehtiApulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen sohaisi maanantaina herhiläispesää. Hän erehtyi toteamaan, että hänen mielestään olisi yksinkertaisinta, jos kouluajalla ei järjestettäisi uskonnollisia tilaisuuksia. Kielloista puhuminen on aina ikävää. Kun kyseessä on suvivirren kaltainen asia, johon lähes kaikilla aikuisilla liittyy omia muistoja, on voimakas reaktio takuuvarma. Uskonnonvapaus kouluissa ei kuitenkaan ole mitätön asia. Puumalainen oli oikeassa todetessaan, että kokonaisuutta on syytä miettiä tarkasti. On surullista, että vaatimus oikeudesta olla tunnustamatta uskontoa käännetään Suomessa heti joko vitsiksi tai hyökkäykseksi uskontoa vastaan. Kun keskustelua vaikkapa koulun kevätjuhlan sisällöstä käydään, moni väittää, että tämä on uskovaisten ihmisten oikeuksien polkemista. Näin ei ole. On tärkeää keskustella tunnustuksellisen uskonnon rajoista. Onko virsien laulaminen kouluissa sopivaa? Entä uskonnolliset aamunavaukset tai jumalanpalvelukset koulussa? Entä tunnustuksellinen uskonnonopetus? Oudointa keskustelussa on, että aina kun jonkin uskonnollisen toiminnan tarpeellisuutta pohditaan, moni kiirehtii julistamaan sen suomalaisuuden ydintä kannattelevaksi peruspilariksi. Näin kävi suvivirrellekin. Koulun kevät- ja joulujuhlissa on kyse ennen kaikkea lukukauden päättämisestä. Yksi opiskelun kausi päättyy ja on aika lähteä lomalle. Ladataan akkuja, jotta opinnot jaksaa aloittaa taas uudestaan. Suvivirsi on kaunis laulu ja niin on moni muukin virsi. Mikään yksittäinen asia ei kuitenkaan ole koulun kevätjuhlan ydin, eivätkä juhlien perinteet ole muuttumattomia monoliitteja. Virren laulamista koulun juhlassa on turha perustella sillä, että kyseessä on traditio. Suvivirsi on selkeästi tunnustuksellinen laulu. Jos se jätetään kevätjuhlista pois, ottaa joku muu laulu sen paikan. Tällä kertaa sellainen kappale, jonka kohdalla ei tarvitse miettiä, kuuluisiko osalle opiskelijoista järjestää erillistä ohjelmaa. Eikö olisi olennaisempaa kysyä, miksi koulujen tarvitsee järjestää tapahtumia, joissa opiskelijat jaetaan ryhmiin maailmankatsomuksen perusteella? Toki löytyy niitäkin, jotka haluaisivat uskonnolle kouluissa jopa nykyistä näkyvämmän roolin. Tässä joukossa on vaikkapa maahanmuuttajia, jotka haluavat tutustua kristillisiin perinteisiin. Olennaista on nimenomaan valinnanvapaus. Oppimisen kannalta ei ole tarpeellista antaa tunnustukselliselle uskolle roolia koulun arjessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksissään korostanut, että uskonnonvapauteen kuuluu olennaisesti myös oikeus olla tunnustamatta omaa uskontoaan. Ketään ei pitäisi pakottaa osallistumaan uskontunnustuksiin julkisesti vain siksi, että hän kuuluu tiettyyn uskontokuntaan. Tämä oikeus ei Suomessa toteudu. Uskonnonopetukseen osallistuminen on Suomen peruskouluissa kirkkoon kuuluvan velvollisuus, samoin osallistuminen uskonnollisiin aamunavauksiin tai muuhun tunnustukselliseen ohjelmaan. Kirkkoon kuuluvan oppilaan, joka haluaisi mieluummin opiskella elämänkatsomustietoa, ei siis auta kuin erota kirkosta. Muuten uskonnontunneilla istuminen on pakollista. En ole koskaan kuulunut kirkkoon, mutta vietin ala-asteen uskonnonopetuksessa. Vanhempani ajattelivat, että kristillisten perinteiden ja tarinoiden tunteminen on tärkeää. Olen heidän kanssaan tästä samaa mieltä. Tietty määrä kristillistä mytologiaa on hyvä tuntea, vaikkei Jumalaan uskoisikaan. Uskonnontunnit ovat kuitenkin paljon muutakin. Sama luokanopettaja, jonka tehtävä on kylvää kriittisen ja tieteellisen ajattelun siemenet, opettaa toisella tunnilla tarinoita siitä, kuinka kaikki maailman eläinlajit mahtuivat Nooan arkkiin, tai kertoo kuinka enkelit suojelevat oppilaita. Tällaiselle opetukselle kouluissa on vaikea löytää perusteita. Parempi olisi, että se korvattaisiin uskontotiedolla, ja samalla kaikille yhteisen etiikan ja elämänkatsomustiedon opetusta lisättäisiin. Kommentoi! Kuuluuko uskonto kouluihin? Tai kirjoita aiheesta lehden Jatkot-palstalle: nakokulma@aamulehti.fi


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet