Puheenaihe: Onko hyväntekeväisyys bisnestä?

Mitä kuuluu hyvän elämän perustaan? Inhimillisyys, oikeus, demokratia, kehitys ja turvallisuus. Entä hyvän tekemisen järjestelmään? Sitä ei voi avata listoilla eikä luetteloilla. Hyvä tahto ei riitä, eikä se ole muuttanut maailmaa paremmaksi. Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson ravistelee viatonta uskoa ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja hätää kärsivien auttamiseen. Teoksessaan Hyvän tekeminen ja valta, Humanitarismin kriittistä tarkastelua hän pohtii auttamisen suhdetta läntiseen valtaan ja auttamisjärjestelmien ristiriitoihin. Teos on moniääninen. Kirjoittajat ovat oikeustieteilijöitä, antropologeja, kehitysmaatutkijoita ja mediatutkijoita. Humanitarismiin liitetään avun antamisen lisäksi ihmisoikeuksien suojelu. Humanitarismi on monimutkainen ilmiö. Siinä piilee geopoliittinen visio myötätunnosta meidän ja hauraiden, kaukaisten toisten välillä. Sana humanitarismi viittaa myös siihen, että hyvän tekemisestä on tullut ?ismi?, eräänlainen järjestelmä. Hyvän tekemisellä on hinta. Humanitaarisessa avussa liikkuu vuosittain 23 miljardia euroa. Sadattuhannet ihmiset saavat siitä työntekijöinä elantonsa, Johansson muistuttaa. Humanitarismista muotoutuu valtaprosessi, jolla on useita ulottuvuuksia. Kaikessa toiminnassa on tehtävä arvovalintoja, joihin kytkeytyy aina kysymys vallasta. Kenellä sitä on, kenellä ei ja miten sitä käytetään? Teoksessa ei ole yhtään läntisen maailman ulkopuolista kirjoittajaa. Se ei liioin avaa muiden kulttuurien auttamisjärjestelmiä. Tämä on tietoinen valinta. Kansainvälisesti länsimainen humanitarismi on hallitsevaa ja teos käsittelee tätä läntistä ylemmyyskeskustelua. Kahdeksan asiantuntijan artikkelit lähestyvät hyvän tekemistä eri näkökulmista. Vallan teema kulkee punaisena lankana läpi koko teoksen. Lontoon yliopiston oikeustieteen professori Costas Douzinas pohtii humanitarismin maailmankuvaa, ihmiskuvaa ja suhdetta politiikkaan, viihdemaailmaan ja sotilaalliseen toimintaan. Länsimainen humanitarismi jakaa maailman kolmeen ihmisryhmään: epäihmiset, kuten diktaattorit ja kansanmurhaajat, valkoiset sankarit eli länsimaiset avuntuojat sekä alamaiset, joilta puuttuu historia ja aktiivinen rooli. Douzinas nostaa esiin hyväntekeväisyyskonsertit. U2-yhtyeen solisti ja monien tapahtumien järjestämiseen osallistunut Bono tiivisti konserttitavoitteen: ?Emme tavoittele hyväntekeväisyyttä vaan oikeutta.? Brittilehdet tihkuivat myötätuntoa afrikkalaisten kärsimyksiä ja tuskaa kohtaan. Douzinas kirjoittaa: ?Humanitarismin julkinen luonne on kadonnut, kun julkkisten tähdittämien tv-esitysten lomassa katsojilta pyydetään lahjoituksia hyväntekeväisyyskampanjoihin.? ?Ihmisoikeustaisteluihin osallistutaan nykyään suoraan omasta olohuoneesta ? ei tosin sivistyneinä, julkisista asioista kiinnostuneina kansalaisina, vaan idiootteina, omaa etua tavoittelevina yksityishenkilöinä.?Bristolin yliopiston kehitystutkimuksen emeritusprofessori Mark Duffield käsittelee maailmanlaajuisen liikkumisen hallintoa. Kylmän sodan jälkeisessä poliittisessa kielenkäytössä todetaan, että kehitystä ei voi olla ilman turvallisuutta eikä turvallisuutta ilman kehitystä. Kehittynyt maailma eli Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Itä-Aasian massakulutusyhteiskunnat kompensoivat riskejä vakuutusten, sosiaaliturvan ja verotuksen avulla. Tapaninpäivän 2004 tsunamista ei kulunut päivääkään, kun maailman johtavat vakuutusyhtiöt arvioivat, että niiden tappiot jäisivät noin puoleen verrattuna Floridassa aiemmin riehuneen hirmumyrsky Charlien kuluihin. Charlie vei 25 ihmisen hengen, tsunami yli 200 000 hengen. Tsunamista koituneet 24 miljardin dollarin vakuutustappiot olivat vain puolet Charlien vastaavista. Vakuutettujen ja vakuuttamattomien välinen ero jakaa ihmiset kehittyneeseen pohjoiseen ja alikehittyneeseen etelään. Duffield muistuttaa, että köyhien liikkuminen maailmalla on tehty kansainvälisesti laittomaksi. Köyhien pitämiseen sijoillaan tarkkaillaan ja kaikenlaista kansainvälistä liikkumista kontrolloidaan. Hyvän tekeminen ja valta on teos, joka vaatii ajattelua, asioiden pureskelua, antautumista erilaisten kirjoittajien äänille. Olennaista on, että jokaisella kirjoittajalla on sanoma, jossa humanitarismin olemusta tarkennetaan ja syvennetään. Maailman ilmansuuntia näyttää olevan kaksi: rikas pohjoinen ja köyhä etelä. Teos kyseenalaistaa arkinäkemyksen humanitaarisesta toiminnasta ja rohkaisee katsomaan sitä uudesta näkökulmasta. Onko hyväntekeväisyys jo nykyään bisnestä enemmän kuin auttamista?Kirjoita aiheesta lehden Jatkot-palstalle: nakokulma@aamulehti.fi


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet