Puheenaine: Suomi pois, englanti sisään

Finis Finlandae. ?Suomen loppu?, juhli keisarillisen Venäjän duuman jäsen Vladimir Purishkevits kesäkuussa 1910, kun liittokokous sääti lait, joilla Suomi saatiin tsaarin tiukemman kontrollin alle. Pala palalta koko suomalaista virkakoneistoa alettiin venäläistää. Pian Venäjän historiaa tuli lukea venäjän kielellä, suomi sysättiin sivuun. Finis Finlandae olisi voinut kajahtaa myös Aalto-yliopiston rehtorin Tuula Teerin suusta. Teeri nimitettiin virkaansa huhtikuussa 2009. Hän teki pian selväksi, että uusi ja uljas innovaatioyliopisto nojaa englannin kieleen houkutellakseen ulkomaisia opiskelijoita ja tutkijoita. Syksyllä alkavat maisteriopinnot järjestetään kauppakorkeakoulussa vain englanniksi. Ylen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö keskustelee asiasta parhaillaan Aalto-yliopiston kanssa, mutta tämä on aikomus. Päätös tarkoittaisi sitä, että kauppatieteiden maisteritason korkeakouluopetusta saisi Suomen pääkaupungissa vain ruotsiksi tai englanniksi. Tiedeyliopisto on päättänyt irtautua yli 150-vuotisesta historiastaan kansan sivistäjänä. Toteutuessaan Aalto-yliopiston ratkaisu veisi kansalaiset yhä etäämmälle akateemisista ajatuksista, jotka parhaimmillaan kehittävät yhteiskuntaa. Yliopistoväki puhuisi keskenään vaikeilla termeillä vain englanniksi, kuten papit 1400-luvulla latinaksi. Suomen kielen väistyminen tieteen kielenä tarkoittaisi ennen pitkää suomen kielen loppua. Jos kieli ei kelpaa tieteeseen, sen käyttötarkoitus myös arjessa alkaa kutistua. Suomesta tulee pelkkä hassuttelukieli, joka sopii kenties saunan lämmitykseen ja muihin ikiaikaisiin riitteihin. On erikoista, että Aalto-yliopiston päätöksestä ei ole virinnyt minkäänlaista poliittista keskustelua. Mikään poliittinen puolue eikä kukaan kansanedustaja katso tarpeelliseksi pohtia suomen kielen tulevaisuutta hetkellä, jolloin johtava yliopisto päättää luopua äidinkielestä. Ehkä lainsäätäjät todella ovat sitä mieltä, että suomen kieli ei ansaitse parempaa. Itseinholla ei ole rajaa. Tekniikan alan tohtoriopinnoissa englannin kielen ylivallasta on toisaalta tullut jo selviö: vain prosentti alan väitöskirjoista on kirjoitettu suomeksi. Saamme vain odottaa, koska Suomen historiaa vaaditaan kirjoitettavaksi englanniksi. Keskeinen ongelma englanninkielistymisessä on se, että yliopistoista valmistuu yhä sekä diplomi-insinöörejä että kauppatieteilijöitä suomalaisten yritysten kotimarkkinoiden palvelukseen. Vielä kaikki eivät muuta suoraan ulkomaille, vaikka Aalto-yliopiston mielestä ehkä pitäisi. Sitä paitsi, jos innovaatioyliopiston tavoitteena on saada jalansija kasvavilta markkinoilta, eikö opetettavan kielen pitäisi olla kiina? Innovaatioyliopisto Aalto-yliopiston päätös on harvinaisen epäinnovatiivinen ainakin, jos alkaa pohtia brittiläisen kielitieteilijän Nicholas Ostlerin ajatuksia kirjassa The Last Lingua Franca (2010). Englanninkielisessä maailmassa ahkerasti siteerattu kirja kyseenalaistaa englannin aseman ikuisena globaaliviestinnän yleiskielenä, lingua francana. Englannille käy kuten aiemmille valtakielille, kreikalle, latinalle tai vaikkapa persialle. Merkitys vähenee, jos ei sentään romahda. Sen lisäksi, että Aasian kielten asema vahvistuu idän tiikeritalouksien ansiosta, englanti väistyy valtakielenä teknologisen kehityksen takia. Tietokonepohjainen kielenkääntäminen antaa ihmiselle jatkossa mahdollisuuden puhua sitä, mitä parhaiten osaa. Kaikki ymmärtävät, eikä yleiskieltä enää tarvita. Meillä on Ostlerin mukaan luontainen kiintymys omaan äidinkieleemme. Erinäisten taloudellisten ja valtapoliittisten syiden takia ihmiset ovat tähän saakka olleet pakotettuja vaihtamaan äidinkielensä johonkin maailman yleiskieleen. Mikäli tämä pakko poistuu ja teknologia hoitaa käännökset puolestamme, pitäydymme mieluusti omassa äidinkielessämme. Ihmiset palaavat ihannetilaan, ?Baabelin torniin?, kykenevinä ymmärtämään toisiaan paremmin. Vaikkei Ostlerin teknouskoa sisäistäisikään yliopiston päätös luopua kansalliskielestä on lyhytnäköinen ja yhteiskunnallisesti vastuuton ratkaisu. Suomi on noussut nopeasti yhdeksi vauraimmista kansakunnista. Siinä ei kieli ole ollut este. Suomen kielellä on yhä merkitystä, ainakin suomalaisille. Kommentoi, onko suomi yhä hyvä tiedekieli? tai kirjoita Jatkot-palstalle:nakokulma@aamulehti.fi


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet