Puheenaihe: Urheilijan sielu on kaupan

Kirjoittaja on helsinkiläinen sosiaalipsykologi ja kirjailija Citius, altius, fortius, julistaa olympialiikkeen motto. Nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin, mutta millä keinoin? Kaurapuurolla ja mustikkakeitolla vai talonmiehen piikittämänä? Kun omat kyvyt ja ruumiilliset ja henkiset rajat tulevat vastaan, on monella urheilijalla kiusaus venyttää rajoja kepulikonstein. Jos muut ovat rehellisiä ja urheilevat kaurapuuron voimalla, ja itselläni on lyömätön aine, jonka avulla olen ylivertainen, olenko vain ryhdikäs, puristan huuleni tiukasti yhteen ja kieltäydyn, vai haluanko ikuisen maineen olympiavoittajien kirjassa? Urheilijat ovat poikkeusyksilöitä ja valmiita tekemään menestyäkseen äärimmäisiä uhrauksia. Moni on valmis uhraamaan terveytensä menestyäkseen ja luodakseen kuolemattoman maineen. Amerikkalainen Bob Goldman tutki urheilijoiden asenteita jo 1982. Asenteet eivät olleet muuttuneet vuoteen 1995 tultaessa. Yli puolet olympiaurheilijoista vastasi kyllä kysymykseen: ?Käyttäisitkö kiellettyjä aineita, mikäli voittaisit viiden vuoden aikana kaikki kisat, mutta kuolisit sitten sivuvaikutuksiin?? Harva keskivertoihminen olisi valmis kuolemaan työnsä, aatteensa tai edes perheensä puolesta. Olympiaurheilijoiden ehdottomuus on pelottavaa, vaikka kysymys onkin täysin hypoteettinen. Voihan olla, että jos todellisuudessa kehitettäisiin kaikessa hiljaisuudessa ihmeaine, joka toisi mitalit vitriiniin mutta veisi hengen, niin huomattavasti useampi urheilija olisi valmis kokeilemaan ihmeainetta. Pakonomaisen voittamisen tarpeen takia urheilijan suhde kiellettyihin aineisiin ei ole yhtä kaksinaismoralistisen hymistelevä kuin keskivertokatsojalla. Keskivertokatsoja tahtoo pitempiä heittoja, pitempiä loikkia, voimakkaampia donkkeja ja rajumpia irtiottoja. Samalla kun tahdotaan vahvempia ja yli-inhimillisempiä urheilijoita, tahdotaan hämmästyttävä kehitys saada aikaan pelkän kaurapuuron ja mustikkakeiton voimalla. Jatkuva kehitystarve ja olympiavoittajien ja muiden urheilusankareiden tähtitieteelliset palkkiot saattavat urheilijan kiusaukseen lipsahtaa kiellettyjen aineiden puolelle. Keskinkertaisesta urheilijasta ei tule suurta mestaria millään hevoskuurilla, mutta vilpillisin keinoin urheileva huippulahjakkuus voi saada kielletyillä aineilla ratkaisevan kilpailuedun rehellisiin kilpakumppaneihinsa. Urheilija on tuote, jonka tehtävänä on tuoda sponsorin logo näyttävästi esille, poseerata sukset poskea vasten ja nostaa kultajuoksun jälkeen lenkkarit vasten ilta-aurinkoa. Sponsorit kaikkoavat heti urheilijan menetettyä puhtoisen imagonsa, kuten tapahtui seksiskandaalin riepottelemalle golffarille Tiger Woodsille ja Valion 80-luvulla sponsoroimalle maitopoika-sprintterille Ben Johnsonille. Mitä tiukemmin kaupallisuus ja urheilu puristavat kättä, sitä pienemmäksi käy urheilijan tila. Persoonallisuudet häviävät ja tilalle ilmestyy firman logo. Uusia karuja metsän jätkiä Seppo Rätyjä ei tule. Urheilija hymyilee, edustaa ja on asiallinen. Hänen partansa on ajettu, hampaat valkoiset, tukka pesty, eikä henki haise. Hän ei kutsu Saksaa paskaksi maaksi, kun keppi ei lennä. Stailattu urheilija ei aprikoi ääneen ottiko hän vai ei. Kaupallisuus tekee ihmisistä kliinisiä, hajuttomia ja mauttomia. Urheilukilpailuissa kutsuvieraat juovat firman piikkiin. Heitä ei urheilu juuri liikuta. Hyvä jos viitsii tulla erätauolta takaisin loosiin viihtymään. Olympiakylässä kaikkien pitäisi olla yhtä suurta perhettä, vaikka perheeseen mahtuu jos jonkinlaista vipeltäjää. Urheilijat ovat brändejä. Urheilun äärimmäiset paineet ja valtavat taloudelliset mahdollisuudet houkuttelevat kepulityyppejä. Nuori ja naiivi uskoo, kun kepulimies sanoo, ja taas jostain löytyy piikittävä talonmies, kuten Martti Vainiolla, joka kärähti 10 000 metrin juoksun jälkeen Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984. Historioitsija ja tutkija Erkki Vettenniemi on doping-keskustelun vastapuoli ja virkistäjä. Ehkä todella olisi fiksua toteuttaa hänen ehdotuksensa ja perustaa oman sarja rehellisille douppaajille ja toinen antidoping-sarja. Bodauksessa on classic-sarja, jossa douppaamattomat kilpailijat ovat kymmeniä kiloja kevyempiä kuin ammattilaissarjan bodarit, ja voimanostossa on testaamaton ammattilaissarja ja testattu amatöörisarja. Hymistely ja tekopyhyys eivät palvele urheilijan eikä yleisön etuja. Urheilujournalismi luo tarinoita. Hyvän tarinan saa aikaiseksi, kun pieni Suomi lyö jättiläisen ja Daavid kukistaa Goljatin. Ei väliä, vaikka Daavid olisi doupattu, kunhan kuntohuippu osuu kohdalle ja virtsanäyte on puhdas. Eihän testeissä kiinni jäänyt hiihtäjä Mika Myllyläkään valitellut dopingin käyttöään, vaan kiinni jäämistään. Fanit ja media tahtovat draamaa. Urheiluhullu muistaa tasan tarkkaan, missä oli, kun Viren kaatui tai Suomi voitti lätkässä, Miedon sadasosan tappiota Tomas Wassbergille unohtamatta.


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet