Kronikka: Voi voi, kriisi on

Politiikka elää kriiseistä, me tavalliset tallaajat sovusta. Poliitikoille viime vuodet ovat olleet tässä suhteessa oikein hyvää aikaa. Jos joskus, aivan satunnaisesti, kriisi ei ole missään loimottanut kirkkaalla liekillä, niin aina sitä sentään pientä kipinää löytyy. Mediaa seuraamalla luulee, että kriisi olisi pelkästään uuden ajan keksintö. Totta sikäli, että jos mitään muuta ei keksitä, niin ainakin voi loppuu tai kahvi dramaattisesti kallistuu. Kriisejä on ollut aina, ja Alankomaissa jo 1600-luvulla varsinainen kriisien äiti. Jo tuolloin opittiin karvaasti, ettei raha kasva puussa eikä maasta tulppaanien sipuleista. Hollantilaiset rikastuivat 1600-luvun alussa, aivan kuten suomalaiset teknologiakuplassaan. Kasvun piti riittää ikuisesti. Piti siis löytää sijoituskohteita, etteivät omat taskut vain rahasta repeäisi. Hollantilaiset rakastivat tulppaaneitaan, risteyttivät niitä ja uskoivat, että kauneudesta kasvaa rahaa. Vuosiansio oli tuolloin 150 guldenia, arvostetun tulppaanilajikkeen sipuli saattoi maksaa 1 000 guldenia. Tavalliset hollantilaiset innostuivat, ostivat toiveita ja sijoittivat merten takaa tuleviin sipuleihin. Kevään ja auringon piti pukata maasta tulppaanien mukana guldeneita. Ei maailma tietenkään niin mene. Markkinat ylikuumenivat, arvot leikkaantuivat, romahdus tuli. Eurooppa on huomannut, että sen toiveikkaan hennot tulppaanit eivät taida sittenkään kaksimetrisiksi kasvaa. Euroopan herätyskello soi: Kreikka, Italia, Espanja... Kriiseistä on opittu. Suuri lama 1929 pani maailman jo varomaan, mutta vasta uuden ajan talouskuplat ovat opettaneet heräämään ajoissa. Japanin talous ylikuumeni 1980-luvulla, it-kupla puhkesi 2000-luvulla, Yhdysvaltojen subprime- eli asuntolainojen pettävä pohja opetti 2008, että vakuudet saattavat olla pelkkiä papereita ja tyhjän varaan piirrettyjä allekirjoituksia. Kriisi pitää taltuttaa ennen leviämistä. Suomen kannattaa olla vapaapalokuntana paikalla, vaikka sitten maan rajojen ulkopuolella. Taloudellisen rauhan turvaaminen on yhtä tärkeää kuin sotilaallinen rauhanturvaaminen. Kaikki riippuu kaikesta ja pystyvä tukee horjuvaa. Jo vuosina 1636?1637 Hollannissa opittiin, että maailma on pallo ja yksi kokonaisuus. Pitää nähdä kauemmaksi, meren taakse asti. Presidentinvaalikeskustelun perusteella tuntuu, että osa ehdokkaista luulee Suomea saareksi. Ei, emme elä saaressa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sipulit eivät ole tulppaaneita. Suuri osa suomalaisista on elänyt hyviä vuosia. Olemme vaurastuneet ja yrittäneet hyvinvoinnin keskellä estää eriarvoisuuden kasvun. Suuri osa Eurooppaa on elänyt hyviä vuosia. Moni maa on kuitenkin uskonut tulppaanien sipuleihin. Laiva ei sitten tuonutkaan rahaa merten takaa. Asiansa hoitaneet voisivat jättää hairahtuneet oman onnensa varaan. Sitähän nämä tuhlaajamaat hakivat ? omaa onneaan, ilman vastuuta. Yhteisvastuu kantaa. Se maksaa, mutta Euroopan talouden romahdus maksaisi vielä enemmän. Harjoiteltu on. Pääministeri Jyrki Katainen on Suomessa syyllistetty pienestä mutta tärkeästä asiasta. Katainen sai kuitenkin vakausmekanismin kokouspöytäkirjaan tasan tavoitellun lauseen: ?Suomen parlamentin vahvistamisen alainen.? Emme siis antaneet avointa valtakirjaa, emme luvanneet vielä mitään. Suomi on saanut seuraajia. Britannia jumpittaa, Slovakia vastustaa periaatteesta. Viidentoista prosentin joukkoa tuskin on vaikea löytää. Toinen asia sitten on, miten hyvinvointi, ulkomaankauppa, kohtuulliset asuntolainan korot ja eläkkeiden tulevaisuus vastaisuudessa hoidetaan. Eduskunnassa puhuja vaihtuu pöntössä, mutta sanat säilyvät. Kun perussuomalaisten Vesa-Matti Saarakkala puhuu välikysymyksestä, sanat ovat Vennamon ja Soinin. Lehmänkauppoja tehdään, vanhat puolueet ja selkärangattomat pitävät valtaa. Ja huipennus: Tervetuloa taistelemaan suomalaisen kansanvallan puolesta lyhytnäköistä rappiovaltaa vastaan! Saarakkalan kartassa Suomi on saari. Savupirtissä riittää oma päretuikku. Euron kriisi on pieni kriisi verrattuna siihen, että voi loppuu. Suomessa vasta varaudutaan, mutta Norjassa jo hamstrataan. Nettihuutokaupassa kilo maksaa jopa 80 euroa. Norja ei ole EU-maa. Voista maksetaan tulli. Voita ei yksinkertaisesti saa. Norjalaiset ymmärtävät nyt kirnun aseman muuttuvassa yhteiskunnassa. Tai EU:n perusperiaatteen. Tovereissa on voimamme.


← Arkistoon

Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Pääaiheet