Tuija Hyyrynen (vas.), Linda Sällström ja Anna Westerlund.

Pitkän maajoukkuematkan kulkeneet

Tuija Hyyrynen, Linda Sällström ja Anna Westerlund ovat yli sadan A-maa­ottelun konkareita, jotka ovat kasvaneet kisa­humun haistelijoista maa­joukkueen runkopelaajiksi ja jalka­pallo­junioreiden esikuviksi. EM-kisat voivat olla heidän viimeiset arvo­kisansa. Kolmikon pelaamisesta kannattaa nauttia, kun se vielä on mahdollista.


7.7. 7:00

Unelman toteutumisen ja tavoitteen saavuttamisen voi toisinaan tiivistää yksityiskohtaan, joka on löytänyt pysyvän paikan muistin sopukoista.

Tuija Hyyryselle sellainen yksityiskohta on yläkouluikäisenä saatu kirje, jossa on Palloliiton logo.

”Muistan sen fiiliksen, että oli hirveä hinku päästä siihen nuorisomaajoukkueeseen”, Hyyrynen kertoo.

Hän kulki kohti Suomi-paitaa puolitoista vuotta vanhemman siskonsa Sari Hyyrysen jalanjäljissä. Maajoukkue tuntui luontevalta jatkumolta piiri- ja aluejoukkueiden jälkeen.

”Odotin todella paljon, että kutsu tippuisi postilaatikosta.”

Tuija Hyyrynen pelasi ensimmäisen ottelunsa alle 17-vuotiaiden maajoukkueessa Tanskaa vastaan kesäkuussa 2004. Muistot ensimmäisestä leiristä ja pelistä ovat jo hämärtyneet, mutta kirje säilyy mielessä.

”Se tunne, kun näki oman nimensä siinä postissa tulleessa listassa, oli tosi hieno. Olin super­innoissani, sillä olin osannut toivoa ja jännittää, että olisin mukana”, hän sanoo.

Linda Sällström juhli Suomen toista maalia EM-karsintaottelussa Slovakiaa vastaan Turussa syyskuussa 2021.

Nykyisin maajoukkuepelaajat saavat kutsun edustustehtäviin sähköpostitse. Moni muukin asia on muuttunut sen jälkeen kun Hyyrynen, Linda Sällström ja Anna Westerlund aloittivat maajoukkuepelinsä.

Suomen jalkapallonaisten neljännen EM-lopputurnauksen alla kolmikko on omiaan kertomaan muutoksesta, jonka naisten jalkapallo on käynyt Suomessa läpi heidän pelivuosiensa aikana.

Matka on ollut pitkä, mutta tie on vienyt oikeaan suuntaan. Toisinkin olisi voinut käydä, sillä ilmapiiri ei ollut naisjalkapalloilijoille kovin vastaanottavainen naisjalkapallon kilpailutoiminnan alkaessa vuonna 1971.

Vähättelyä, ihmettelyä ja iän korostamista tytöttelyineen ja mimmittelyineen nähtiin mediassakin.

Esimerkiksi Tuula Öhrnberg oli Ilta-Sanomien kesän 1971 haastattelussa HJK:n hento tekniikka-Tuula. Helsingin Sanomat puolestaan kutsui vuonna 1973 ruotsalaista Ebba Henrikssonia, tuolloin 37, ikäneidoksi ja Ebba-tädiksi.

Naisten ensimmäisen pääsarjakauden aikana vuonna 1971 Helsingin Sanomat kirjoitti, miten ”uhkeat mimmiliigalaiset eivät saaneet miehiä sanattomaksi”.

Tekstiin oli haastateltu kahta miestä, jotka kertoivat ”asiantuntijan äänenpainolla”, että naiset eivät osaa pelata, potkia, juosta tai mitään muutakaan. Hitaitakin olivat.

Suomen Anna Westerlund (oikealla) ja Hollannin Vivianne Miedema kamppailivat pallosta EM-kisoihin valmistavassa harjoitusottelussa.

Westerlund, Sällström ja Hyyrynen ovat saaneet varttua ammattilaispelaajiksi ja yli sadan A-maaottelun huippu-urheilijoiksi positiivisemmassa ilmapiirissä.

”Totta kai ne, jotka eivät seuraa futista, ajattelevat, että miten jalkapallo voi olla työ. Minusta tuntuu, että olemme menneet eteenpäin, vaikka se voisi olla nopeampaakin”, Westerlund sanoo.

Westerlund kiittää edeltäviä pelaajasukupolvia.

”Heille pitäisi sanoa kiitos. He ovat tehneet kovaa duunia, että olemme tänä päivänä tässä asemassa.”

Se on saanut Westerlundin pohtimaan, mitä hän itse voisi tehdä naisten jalkapallon hyväksi. Vielä uran alkuaikoina asia ei mietityttänyt, mutta vanhemmiten ajatus on kirkastunut.

”Minäkin haluan olla yksi niistä ihmisistä, joista joku tyttö voi kymmenen vuoden päästä ajatella, että nuo tekivät töitä sen eteen, että olemme tässä tänään”, hän kertoo.

Tuija Hyyrynen on Suomen avainpelaajia. Kuva Irlanti-pelistä lokakuulta 2021.

Syyskuussa 2019 Palloliitto päätti, että naisten ja miesten A-maajoukkuesopimusten ehtojen pitää olla samanlaisia. Se tarkoittaa yhtenäisiä bonuksia ja edistystä monissa muissa tärkeissä käytännön asioissa.

”Saamme pelipaidat pelien jälkeen, mikä on hieno edistysaskel. Se on ainakin henkilökohtaisesti tärkeä juttu, että saa pelipaitansa itselleen”, Hyyrynen kertoo.

Hänellä, Westerlundilla ja Sällströmillä voisi olla maajoukkuepeleistä mittava paitakokoelma, mutta tallessa on vain muutama oma paita. Vastustajien paitoja ei ole, sillä pelaajat eivät ole aiemmin saaneet vaihtaa paitoja keskenään pelien jälkeen.

”Ne ovat tuollaisia pikku juttuja, jotka sitten kuitenkin vaikuttavat, kun niitä on tarpeeksi monta”, Sällström sanoo.

Sällströmin pelipaitoja on kyselty paljon vuosien mittaan, sillä moni muukin haluaisi itselleen muiston eniten A-maaottelumaaleja laukoneen suomalaisen jalkapalloilijan urasta.

”Ei minulla ole ollut antaa, kun minulla on ollut se yksi paita himassa. Ei siitä raaski luopua, kun on jonkun muiston halunnut pitää itselläänkin”, Sällström kertoo.

Tulevissa EM-kisoissa paitoja saa vaihtaa.

”Jääpähän noista EM-kisoista sitten ehkä joku muisto käteen ihan konkreettisestikin.”

Sällström maaottelussa Japania vastaan Turussa kesäkuun lopulla.

Helmarien nykyinen pelaajasukupolvi kokee yhdenvertaisen sopimuksen tärkeäksi ja merkitykselliseksi. He kokevat Palloliiton tuen olevan aitoa. Naiset ovat nyt samaa perhettä, ja heistä pidetään huolta.

”On tärkeää muistaa, että sen pitää pysyä siinä. Miehet ovat neuvotelleet uudesta sopimuksesta, ja meillekin tulee aikanaan uudet sopimukset. Niidenkin pitää pysyä tasa-arvoisina”, Sällström vaatii.

”Ei voi olla niin, että tasa-arvo pysyy hetken ja sen jälkeen lähdetään taas ihan eri suuntiin. Se olisi tosi harmi. Nyt kun on tähän pisteeseen tultu, niin jatketaan myös tällä linjalla.”

Kun kokenut luottokolmikko aloitti maajoukkueuransa, naiset joutuivat tyytymään samanlaisiin varusteisiin kuin miehet. Se tarkoitti muun muassa telttamaisia vaatteita.

”En muista, milloin ne vaihtuivat naisten malleihin, mutta muistan, että kamojen kanssa oli paljon ongelmia. Ei ollut sopivan kokoisia”, Hyyrynen vahvistaa.

”Tällä hetkellä siihenkin on panostettu ihan huikeasti. Nyt on viimeisen päälle kaikki kamat, mitä voi toivoa.”

Eteenpäin on menty myös muilla osa-alueilla. Westerlund nostaa yhdeksi esimerkiksi joukkueen ympärillä olevan henkilöstön määrän. Helmareilla on tukenaan joukko eri alojen ammattilaisia.

Tuija Hyyrynen on pelannut maajoukkueessa reilusti yli sata ottelua.

Nyt Helmareiden taustajoukoissa ovat muun muassa ravitsemusterapeutti, urheilupsykologi ja videoanalyytikko ja pelaajat voivat kääntyä lääkärin tai fysioterapeutin puoleen leirien ulkopuolellakin.

Hyyrysen mukaan panostus näkyy suoraan kentällä. Tukijoukkojen palkkaaminen on ollut paikallaan, koska lajin fyysinen vaatimustaso on kasvanut kaiken aikaa.

”Meidän pitääkin keskittyä huoltaviin juttuihin ja kropasta huolta pitämiseen. Tempo ja nopeudet ovat kasvaneet ja peli kehittynyt siitä, kun aloitin maajoukkueessa”, Hyyrynen lisää.

Myös pelaajien pyykkivuorot ovat jääneet pois. Maajoukkuetason urheilijat ovat siis joutuneet huolehtimaan omien varusteidensa pyykkäämisestä.

”Joo, eikä siitä ole edes kovin kauaa”, Hyyrynen vastaa.

”Meillä ei ollut siihen aikaan ollenkaan varustevastaavaa. Siinä [vuorossa] piti laskea, että kaikki ovat palauttaneet kamat ja viedä ne sinne, mistä ne vietiinkään pesulaan. Se oli ihan perusjuttu.”

Sällström uskoo kehityksen helpottaneen eniten fysioterapeuttien työtä. Yksi fysioterapeutti on hoitanut aiemmin saman työn, joka on nyt kolmen tai neljän ihmisen vastuulla.

Kaukana takana eivät ole myöskään ajat, jolloin naisten maajoukkue lensi halvimmilla mahdollisilla yhteyksillä vaihtojen määrästä tai lyhyistä lepoajoista välittämättä. Se näkyi suorituksissa.

”Jos olet kolmella–neljällä välipompulla matkustanut 24 tuntia ja sitten pitäisi pelata parin päivän päästä peli, niin on se vähän eri asia kuin suoralla lennolla ja kunnon yöunilla”, Sällström sanoo.

Maajoukkueen matkustaminen muuttui jonkin verran koronaviruspandemian myötä. Matkapäivät ovat kuitenkin edelleen raskaita, varsinkin silloin, kun leiri on kaukana ja sille lähdetään suoraan arjen keskeltä.

”Mutta kyllä ne pyritään tekemään mahdollisimman hyviksi. Siinä on otettu iso askel eteenpäin. Muutenkin rasituksen seuraaminen henkilökohtaisella tasolla otetaan nykyään hyvin huomioon”, Hyyrynen kiittelee.

Hyyrynen pelasi viisi edellistä kautta italialaisseura Juventuksessa, mutta ei vielä kerro EM-kisojen jälkeisistä suunnitelmistaan. Sällström jatkaa kisojen jälkeen Ruotsin pääsarjassa Vittsjö GIK:ssa ja Westerlund Suomen liigan Åland Unitedissa.

Kolmikko pelasi aikuisten arvokisoissa ensimmäisen kerran EM-kotikisoissa vuonna 2009. Westerlund ja Hyyrynen olivat mukana myös seuraavissa EM-kisoissa Ruotsissa vuonna 2013, mutta Sällströmiltä nuo kisat jäivät väliin loukkaantumisen takia.

Westerlund ponnisti korkeimmalle EM-karsintaottelussa Kyprosta vastaan 2019.

Tänä kesänä Hyyrynen, Westerlund ja Sällström voivat hyvinkin pelata viimeiset arvokisaottelunsa.

Ympyrä sulkeutuisi siinä tapauksessa komealla tavalla. Nuorista arvokisahumun haistelijoista kasvoi maajoukkueen runkopelaajia ja arvostettuja esikuvia.

”Olen tosi ylpeä siitä, että olen saanut sellaisen matkan tehdä. Minulle on aina ollut kunnia-asia pukea Suomi-paita päälle. Maajoukkue ja maajoukkuepelit ovat aina olleet ykkösjuttu”, Sällström kertoo.

”Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ollut mitään tavoitteita päästä naisten A-maajoukkueeseen. Ei minulla ollut mitään hajua, että sellainen on mahdollista. Pelasin, koska se oli hauskaa”, Westerlund lisää.

Westerlund pelasi helmikuussa 138. A-maaottelunsa ja nousi eniten A-maaotteluita pelanneeksi suomalaiseksi jalkapalloilijaksi ohi Jari Litmasen (137 ottelua). Laura Österberg Kalmarin (130 ottelua) hän ohitti viime vuoden huhtikuussa.

”Se oli iso hetki. Olin 2009 se pikku-Anna siellä, ja Österberg Kalmari oli tähti ja minun silmissäni iso pelaaja. Kun sain mennä hänen ohitseen, niin totta kai sillä oli iso merkitys”, Westerlund sanoo.

Westerlundin mukaan Helmarien joukkuehenki on nyt paljon vahvempi kuin edellisissä kisoissa, koska joukkue on ollut yhdessä niin pitkään. Hän toivoo nuorempien pelaajien nauttivan kokemuksesta.

”Pitäisi muistaa myös nauttia. Ettei se mene niin, että kisojen ajan istuu vain huoneessa ja jännittää.”

Helmarit juhlivat Sällströmin Portugalin verkkoon tekemän maalin jälkeen EM-karsinnoissa helmikuussa 2021.

Nauttimisen tärkeyttä korostaa myös Sällström. Hän harmittelee, ettei pystynyt uransa alkuvaiheessa ottamaan kaikkea irti kisaelämyksestä.

”Olen tosi pitkään unelmoinut siitä, että pääsisin kokemaan vielä yhdet EM-kisat. Ihan vain sen takia, että pystyisin nauttimaan ja elämään hetkessä tietäen, että näitä ei todennäköisesti tule ihan hirveästi lisää.”

”EM-turnaukset ovat olleet todella mahtavia kokemuksia, ja nyt on yhdet vielä edessä. Tosi innolla odotan”, Hyyrynen lisää.

Hyyryselle EM-kisat Helmarien matkassa ovat tavallaan neljännet. Hän oli katsomassa Suomen ensimmäistä EM-lopputurnausta paikan päällä Englannissa.

”Silloin he olivat esikuviani ja fanitin niitä pelaajia. Sitten pääsin pelaamaan samojen pelaajien kanssa, ja nyt olen itse siinä roolissa”, Hyyrynen sanoo.

”On tuo tosi mahtavaa. Voi ylpeydellä ajatella, mikä matka on takana ja mitä voin nyt antaa niille junnuille, jollainen olin itse muutama vuosi sitten.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut