Valeri Popovitsh täyttää 50 vuotta ja kertoo tarinansa Aamulehdelle 2020. - Jalkapallo - Aamulehti

Valeri Popovitsh, 50, kertoo mahtavasta urastaan ja vaatii Suomeen kulttuurinmuutosta: ”Junnupoika ampuu kymmenen metriä yli, valmentaja sanoo hyvä yritys”

Hakassa loistanut Valeri Popovitsh täytti maanantaina 50 vuotta. Valitsimme juhlan kunniaksi Tampereella ja Valkeakoskella pelanneista huipuista tähdistökentällisen, jonka ulkopuolellekin jäi liuta kovia nimiä.

Valeri Popovitsh tuntee Valkeakosken Tehtaan kentän jokaisen nurkan kuin omat taskunsa.­

15.5.2020 18:56 | Päivitetty 18.5.2020 10:42

Valkeakoski

On hämmentävää, että samettisista kosketuksistaan ja millimetrintarkoista syötöistään tunnettu Valeri Popovitsh johtaa ylivoimaisesti jalkapalloliigan maalintekijätilastoa.

Valkeakosken Tsaari haki mielellään vapaata miestä toiselta tolpalta tai takaviistosta, vaikka laukaisutilaa löytyi itsellekin. Kaikkien aikojen paras liigapelaaja muistutti tyyliltään erehdyttävästi tamperelaista kiekkolegendaa Raimo Helmistä.

– Jalkapallo on joukkuepeli. Jos kaveri oli paremmassa paikassa, miksen olisi syöttänyt. Hän saattoi saada lisää itseluottamusta, kun pääsi siirtämään pallon maaliin. Tämä palvelus auttoi koko joukkuetta ja tuli varmasti takaisin jossain vaiheessa, Popovitsh painottaa syntymäpäivähaastattelussaan.

Valkeakoskelle asettunut pallojonglööri täytti maanantaina 50 vuotta.

Pehmeä tatsi

Venäläisessä suurkaupungissa Gorkissa (nykyään Nizhni Novgorod) kasvanut Popovitsh aloitti jalkapallon sikäläisessä divarijoukkueessa pelanneen isänsä innostamana.

Aleksander oli hänen ensimmäinen idolinsa, mutta yhteinen taival päättyi jo seitsemän vuoden jälkeen. Isä kuoli silloin syöpään.

– Kukaan ei saa pehmeätä tatsia ilman omaa harjoittelua. Siihen löytyy vain yksi lääke – toisto, toisto, toisto... Kun joukkuetreenit loppuivat, vein varustekassin kotiin ja lähdin pelaamaan pihafutista jätkien kanssa.

Harjoitukset eivät olleet pikkupojille mitään herkkua.

– Usein pomputeltiin palloa melkein tunti. Oli veemäistä, kun pallo kimpoili sinne tänne. Kun pomputtelu alkoi sujua, ryhdyttiin hiomaan sisäsyrjäsyöttöä. Usein betoniseinää vasten. Elleivät perusasiat ole kunnossa, on vaikea mennä eteenpäin.

Popovitsh hakee vertailukohdan koulusta. Ensin pitää oppia, paljonko 1+1 ja 2+2 ovat. Vasta sen jälkeen voidaan siirtyä laskuun 10x10.

Popovitshin poikkeukselliset taidot pantiin merkille jo varhain. Hän pääsi moskovalaiseen jalkapalloakatemiaan ja sai kutsun Neuvostoliiton 16-vuotiaiden maajoukkueeseen.

Popovitsh seurasi Hakan perjantain harjoituksia Tehtiksen katsomosta.­

Haka palaa alkavaksi kaudeksi liigaan. Luonnonnurmi on vaihtunut tekonurmeen.­

Anton Popovitsh on isänsä kaltainen taitopelaaja, mutta läpimurto liigassa on vielä tekemättä.­

Kova vaatimustaso

Venäläisiä valmentajia pidetään usein tiukkaa kuria pitävinä ja hurjasti huutavina diktaattoreina.

– Vaatimustaso on kova pienestä pitäen, mutta ei siellä turhaan huudeta. Kun Suomessa junnupoika ampuu kymmenen metriä yli, valmentaja sanoo hyvä yritys. Mitä hyvää siinä on? Ei mitään.

Popovitshin mielestä tämä johtuu usein juniorivalmentajien ammattitaidon puutteesta.

– Läheskään kaikilta ei löydy hirveän paljon näkemystä. Teknisiin virheisiin pitäisi puuttua – jalkatuki oli väärässä paikassa, ylävartalo kääntyi väärään asentoon... Sen sijaan huudetaan "hyvä, hyvä".

Popovitshin joukkuekaverit tietävät, että liigakenttien Picasso ruoski välillä armottomasti myös omiansa. Hakan ystävät muistavat elävästi, kuinka Popovitsh torui äänekkäästi muun muassa Sami Ristilän ratkaisuja.

– Puhuttiin ihan perusasioista. Kerroin muille etukäteen, mihin haluan syötöt. Lähempään jalkaan vai takajalkaan. Ei riitä, että pallo tulee sinnepäin.

Kaikki tiesivät, ettei nopeus kuulu Popovitshin valtteihin. Niinpä linjan taakse -syöttö oli oikea ratkaisu hyvin harvoin.

Tutkapari ja tulkki

Popovitsh ja hänen hyvä ystävänsä Oleg Ivanov olivat aloituskokoonpanossa 20. maaliskuuta 1991, kun Moskovan Spartak kaatoi Real Madridin tähdet Santiago Bernabéulla 3–1 ja valtasi Euroopan cupin välieräpaikan.

Valeri Popovitsh

Syntynyt: 18.5.1970 Gorkissa (nykyisessä Nizhni Novgorodissa).

Asuinpaikka: Valkeakoski.

Perhe: Vaimo Lena, pojat Sasha (27) ja Anton (23).

Seurat: Himik Dzerzinsk 1986, Lokomotiv Gorki 1987, TsSKA Moskova 1988–89, Spartak Moskova 1990–91, TPV 1992–93, Ilves 1994, Haka 1994–95, Ikast (Tanska) 1995–96, Haka 1996–99, Heerenveen (Hollanti) 1999–00, Haka 2000–08, HJK 2009.

Kuusi Suomen mestaruutta (1995, 1998, 1999, 2000, 2004, 2009), kaksi SM-hopeaa (2003, 2007) ja kaksi SM-pronssia (2002, 2006).

Kolme Suomen cupin voittoa (1997, 2002, 2005).

Liigacupin voitto 1995.

Liigan maalikuningas 1995 ja 1999, Ykkösen maalikuningas 1992 ja 1997.

Pelasi 395 liigaottelua ja viimeisteli niissä ennätykselliset 166 osumaa.

Vuoden liigapelaaja viisi kertaa (1995, 1998, 1999, 2002, 2003).

Neuvostoliiton maajoukkue: 16-vuotiaiden EM-pronssia 1986, 18-vuotiaiden Euroopan mestaruus 1988, 20-vuotiaiden MM-kisojen puolivälierissä 1989.

Valmensi Kakkosessa pelannutta Ilvestä 2010–11.

Työskenteli Hakan valmennuspäällikkönä 2012–13.

Sai Suomen kansalaisuuden 2006.

Tekee nykyisin kolmivuorotyötä teollisuustyöntekijänä.

Tuntuu käsittämättömältä, että vuotta myöhemmin tämä kaksikko saapui Tampereelle TPV:n divarijoukkueen vahvistuksiksi.

– Kun Neuvostoliitto hajosi (loppuvuodesta 1991), Spartakiin tuli aika paljon uusia kavereita. Sen jälkeen pelipaikka olisi ollut tiukassa.

– Oleg kävi katsomassa Tampereella ja ilmoitti palattuaan, että TPV tarvitsee kaksi pelaajaa. Lähdimme yhdessä sillä mielellä, että olemme Suomessa puoli vuotta. Olen edelleen sillä tiellä, Popovitsh heittää.

Tutkaparin matka jatkui TPV:stä Ilvekseen kovan riidan ja pitkän oikeusprosessin jälkeen. Loppujen lopuksi Ilves sai tahtonsa läpi, mutta ilo jäi vain muutaman kuukauden mittaiseksi rahapulan takia.

Haka tarttui täkyyn ja löysi Popovitshista suuremman kultakimpaleen kuin osasi kuvitellakaan. Myös Ivanov tarjosi paljon ilonhetkiä.

Ivanov toimi kauppamiehenä myös tässä siirrossa. Hän otti itse yhteyttä Hakan silloiseen päävalmentajaan Jukka Vakkilaan.

– Haka ilmoitti ensin, ettei seuralla ole varaa kuin Olegiin. Oleg vastasi, ettei hän tule yksin. Hän vaati minut mukaan. Hakalta tuli suostumus muutamaa päivää myöhemmin, Popovitsh kuvailee.

Kohukaksikon yhteispeli oli nautittavaa katsottavaa.

– Olimme saman koulukunnan kasvatteja. Oleg tiesi, mitä minä halusin – ja minä tiesin, mitä Oleg halusi. Pystyimme kommunikoimaan pelin aikana venäjäksi – eivätkä muut ymmärtäneet, mitä suunnittelimme. Saimme siitä hyötyä.

Sedu kohteli karusti

Popovitsh palveli Hakaa peräti 14 kautta. Valkeakoskelaisyleisön lemmikki tahditti joukkueen viiteen Suomeen mestaruuteen ja kolmeen Suomen cupin voittoon. Taiturimaiset otteet ihastuttivat katsojia illasta toiseen.

Kapellimestari olisi halunnut jatkaa Hakassa vielä vuoden 2009, mutta uudeksi pääomistajaksi tullut ravintolamoguli Sedu Koskinen näytti legendalle tylysti ovea.

– Oli iso pettymys, miten asiat hoidettiin. Minulle olisi voitu ilmoittaa etukäteen, että miehistöä aiotaan nuorentaa ja muuttaa. Nyt tuli viime hetken kutsu Tehtaan kentän toimiston nurkkaan. Siellä ilmoitettiin, ettei sopimusta jatketa. Samalla kerrottiin, että seura voi auttaa uuden seuran etsimisessä. Että kehtasivatkin. Siinä vaiheessa pidättelin nauruani.

Niin – ottajana oli muuan HJK.

Myöhemmin Koskinen väitti, että Popovitsh oli nähty peliä edeltäneenä iltana kaupungilla juopottelemassa.

– En ikinä. Kerran jouduin kahden viikon pakkolepoon, kun minulta otettiin neljä kertaa leikatusta polvesta nestettä pois. Ellen ole pelikelpoinen, voin olla missä vaan, Popovitsh painottaa.

Popovitsh kertoo parhaan muistonsa Tehtikseltä:

Tälle tulostaululle kirjattiin monesti Popovitshin tekemiä tai syöttämiä maaleja.­

Hakan ex-tähti asuu edelleen Valkeakoskella ja tekee teollisuustyöntekijän hommia.­

20 vuotta lentämättä

Popovitshin elämä muuttui radikaalisti vuosituhannen vaihteessa iskeneen lentopelon takia. Hän ei astunut sen jälkeen koneeseen kertaakaan – eikä aio astua jatkossakaan.

Kammo tuli kolmen inhottavan lennon aikana. Oireet alkoivat, kun Haka kävi Torshavnin eurovieraana Färsaarilla. Popovitshiin iski kauhea paniikki, kun kaksi ensimmäistä laskuyritystä piti keskeyttää. Tuskanhiki tuli uudestaan otsalle paluulennon alkaessa, kun kone nousi ylös juuri ennen jyrkkää vuorenseinämää.

Alitajuntaan jäänyt pelkotila laukesi talvella, kun hän lensi Hollantiin. Silloin kone kieppui kovassa sateessa kuin karuselli.

– Minulla ei ollut ikinä mitään ongelmia, kun lensin Neuvostoliiton ja Spartakin kanssa pitkin Eurooppaa, Singaporeen, Yhdysvaltoihin ja ties minne. Nyt tilanne on toinen. Olen ollut 20 vuotta ilman lentokonetta.

Pelkkää teatteria

Tähtihyökkääjä kokeili valmentamista pelivuosiensa jälkeen, mutta tämä pätkä jäi kahden kauden mittaiseksi (2010–11) silloin Kakkosessa pelanneessa Ilveksessä.

– Se oli harrastusjalkapalloa. Et tiennyt ikinä varmuudella, tuleeko treeneihin 7 vai 15 kaveria. Joku saattoi perua tekstiviestillä viime tingassa.

Popovitshin omintakeinen pelinjohtamistyyli herätti huomiota. Hän istui pelien ajan tyynenä vaihtopenkillä.

– On pelkkää teatteria, kun valmentajat huutavat koko ajan kentän laidalla. He haluavat näin näkyvän roolin. Tiedän omasta kokemuksesta, etteivät pelaajat ehdi kuunnella jatkuvia neuvoja. Mutta kukin tyylillään, Popovitsh muistuttaa.

Muistatteko brittihupailu Benny Hill Show'n tunnusmusiikin? Ty-dy-dy-dyy-dyy-dy-dy-dy-dy-dyy-dyy-dy-dy-dy-dy-dyy-dyy-dy-dy-dy-dy-dy ja sitä rataa.

Se alkoi soimaan päässäni, kun Valeri Popovitsh sai pallon Tehtaan kentällä. Vastustajat rupesivat saman tien säntäilemään eri suuntiin ja sotkeentumaan kengännauhoihinsa.

Kun venäläinen taitoniekka oli parhaimmillaan, hänen ei tarvinnut edes tehdä mitään.

Harva pelaaja saa vastustajan pasmat sekoamaan seisomalla paikallaan ja vilkaisemalla edessä, sivuilla tai takana siintävälle pelialueelle, jonne hän saattoi vaivattomalla jalkaterän liikkeellä siirtää pallon.

Popovitsh oli usein niin ylivoimainen, että katsojilta pääsi hallitsemattomia naurunpyrskähdyksiä. Hän oli yksinkertaisesti väärässä sarjassa, mistä voimme pitkälti kiittää tietenkin perestroikaa ja glasnostia.

Hakan taianomainen numero 14 oli ilmiselvä valinta, kun kasasimme Pälkäneen toiseksi parhaan urheilutoimittajan Jari Perkiön kanssa tämän alueen liigatähdistön. Olkaa hyvä!

Valitsimme paikallisten seurojen pelaajista liiga-ajan tähdistön. Maalissa on Mikko Kaven, puolustuksessa Juuso Kangaskorpi, Mathias Lindström, Janne Salli ja Harri Ylönen, keskikentällä Lasse Karjalainen, Jarkko Wiss, Antti Pohja ja Jari Niemi sekä kärjessä Valeri Popovitsh ja Ari Hjelm. ­

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?