Taru Hokkola

–Harva tietää, että tanssi-liiketerapia perustuu tieteellisiin faktoihin, sanoo tanssi-liiketerapeutiksi joulukuussa valmistuva Susanna Norppa.

Norppaa on aina kiinnostanut neurologia, johon tanssi-liiketerapia nojaa, mutta varsinainen kimmoke alan opiskeluun syntyi siitä, kun Norppa itse sai apua tanssi-liiketerapiasta opiskellessaan toimintaterapeutiksi Jyväskylässä vuonna 2009.

–Elin näennäisesti tavallista elämää. Opiskelin, ja tein ravintolassa töitä opiskelujen ohessa, mutta sitten aloin kärsiä voimakkaista paniikkioireista.

Norppa joutui jäämään sairauslomalle.

–Sitten meillä alkoi opinnoissa tanssiliiketerapia, ja kun aloin käydä oppitunneilla, niin oireet loppuivat kuin seinään. Minulle tuli tunne, että olen jonkin tosi merkityksellisen äärellä.

”Keho ei valehtele”

Norppa on ollut lapsesta asti ylisuorittaja, vaikkakin hänen mielestään on kliseistä sanoa niin, koska ”kaikki” ovat ylisuorittajia, mutta aiemmin hän on pyrkinyt toimimaan kaikkien mahdollisten sääntöjen mukaan.

Tanssi-liiketerapian tärkeintä antia on ollut se, että hän on oppinut tekemään havaintoja siitä, mitä kehossa tapahtuu. Kannattaako jokin toiminta vai ei.

–Ennen saatoin olla kovillakin kierroksilla. Nykyään jos toinen ihminen on kiihtynyt, en lähde siihen niin helposti mukaan.

Aistit ovat aina tässä hetkessä, toisin kuin ajatukset, jotka liikkuvat myös menneessä ja tulevassa. Välillä voi olla vaikeaa erottaa, mitkä ajatukset tulevat itsestä ja mitkä ulkoapäin.

Vaikka keho ei valehtele, se saattaa kuitenkin reagoida ”tilanteeseen sopimattomilla tavoilla”. Esimerkiksi joku näennäisen pieni seikka voi saada aikaan ison kehoreaktion. Sydän voi pamppailla ja kädet hiota, mutta kun huomaa kehossa tapahtuvan muutoksen voi myös aktiivisesti rauhoittaa itseään hengityksen avulla.

–En tarkoita, että jatkuvassa harmoniassa ja tasapainossa eläminen olisi täysin mahdollista, koska kaikki tunteet kuuluvat elämään, mutta voi löytää rauhaa vaikeassakin hetkessä kaikkien ristiriitojen keskeltä.

Polyvagaalinen teoria

Norppaa harmittaa, että tanssi-liiketerapia yhdistetään huuhaahommiin, vaikka esimerkiksi polyvagaalinen teoria on jo vienyt psykiatrista ajattelua eteenpäin.

–Jo pieni vauva oppii toimintamalleja, joiden avulla selviytyä. Jos vauvan ääneen ja ilmeisiin reagoidaan pääasiassa turvallisesti, niin hänessä aktivoituu vatsanpuoleinen vagus-hermo, josta käytetään myös nimeä polyvagaalinen jarru. Se jarruttaa stressireaktiota.

–Jos aikuinen kuitenkin on väkivaltainen tai pelottava, se synnyttää taistele ja pakene -tilan, jolloin sympaattinen hermosto aktivoituu. Vielä aikuisenakin saattaa käydä niin, että jos joku katsoo vihaisesti, sitä säikähtää, ja keho reagoi lapsuuden mallin mukaisesti.

Tanssi-liiketerapiassa tehdään harjoituksia, joiden avulla hermostoaan voi rauhoittaa. Omaksuttuja uskomuksia sekä reaktiomalleja voi myös päivittää, eikä menneisyyttä tarvitse enää toistaa.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet