Kolumnit

Pukeutumissäännöt joutavat minun puolestani romukoppaan

Pukeutumissäännöt joutavat minun puolestani romukoppaan

Kolumni: Kukaan meistä ei ole olemassa toistemme esteettistä silmää miellyttääkseen. Jos jonkun muun ulkomuoto tai vaatevalinnat häiritsevät, käännä katse muualle.

Saara Särmä

Ylen Vaakakapina on julistanut ensi viikon tiistaiksi valtakunnallisen Lupa näkyä -päivän. Päivä haastaa meitä jokaista rikkomaan jonkun turhan rajan, jota ei ole aiemmin uskaltanut ylittää.

Pääosin kampanja keskittyy kehoon ja ulkoiseen olemukseen liittyvien rajojen ylittämiseen. Rajat ovat samaan aikaan itse asetettuja, mutta myös meitä ympäröivän kulttuurin tuottamia.

Itse kuvittelin pitkään, etten voi käyttää huulipunaa. Ajattelin, että se ei sovi minulle, koska naamani on pyöreä ja suuni pieni. Sitten aloin käyttää huulipunaa, räikeissäkin väreissä, ihan hyvin sopii.

Feministisissä kiroiluiltamissa, joissa kuka vaan voi hypätä lavalle ja kertoa mikkiin mikä harmittaa, toistuva teema on ruumiillinen koskemattomuus. Tai oikeastaan se, että ruumiillista koskemattomuutta ei kunnioiteta. Kosketaan tai kommentoidaan ilman lupaa. Jos ihminen on ”liian” lyhyt, pitkä, leveä, kapea, ”liian” ihan-minkä-vaan-lainen, hän saa jatkuvasti kuulla kommentteja ulkomuodostaan.

Tämä kertoo kahdesta asiasta. Siitä, että niin sanottu normaalin kehon määritelmä on uskomattoman rajallinen, harva oikeastaan mahtuu siihen. Vaikka mahtuisi, meille yritetään jatkuvasti myydä kaikenlaisia tuotteita erilaisten vikojen korjaamiseen.

Amerikassa, jossa kaikki on ihmeellisempää, on jopa keksitty varpaiden rasvaimu. Yritä siinä sitten olla tyytyväinen kun jopa varpaissa voi olla liikaa läskiä.

Lehdet ovat jatkuvasti täynnä ohjeita, miten pukeutua jollekin vartalotyypille sopivalla tavalla tai mikä väri sopii minkä kanssa. Pah, sanon minä. Se sopii, mitä haluaa päälleen pukea. Jokainen keksiköön omat pukeutumissääntönsä. Hyvä sääntö voi olla, että ei ole mitään sääntöjä.

Toisekseen ulkomuodon kommentointi kertoo yksinkertaisesti huonoista käytöstavoista.

Ruumiillinen koskemattomuus ei ole vain sitä, että ilman suostumusta kenenkään ei pidä toisen kehoa koskeman. Se on myös sitä, että ilman suostumusta ei pidä kenenkään kehoa mennä kommentoimaan. Radikaali ajatus, tiedän.

Laajennan periaatteen ruumiillisen koskemattomuuden kunnioittamisesta myös vaatetukseen. Jokainen pukekoon päällensä mitä lystää, ilman että sitäkään pitää kommentoida. Legginsit ovat aivan hyvät housut. Kesämies voi kulkea paidatta. Vatsamakkaroita ei ole mikään pakko piilottaa löysien kauhtanoiden alle.

Kukaan meistä ei ole olemassa toistemme esteettistä silmää miellyttääkseen. Jos jonkun muun ulkomuoto tai vaatevalinnat häiritsevät, käännä katse muualle.

Julistan jokaisen päivän tästä eteenpäin Lupa näkyä ja Ei lupaa kommentoida -päiväksi.

Kirjoittaja on tutkija ja taiteilija.


Kommentit (34)

  • jotaki

    Tässä nyt puhuttiin siitä, että vaikka lehdet sanovat että sinun naaman muotoosi/väriisi ei sovi jokin huulipuna tai jokin kiva hame ei sovi vartalollesi tai jokin väri tai mitä nyt näitä sääntöjä on.
    Niin unohdetaan sellaset. Eikä sitä tilanteeseen sopivaa pukeutumista, juhlat tai hieno ravintola tai mitä lie niitä nyt onkaan.
    Jos sä tykkäät vihreestä huulipunasta, sen ku laitat. Jos jonkun mielestä keltanen ja punanen ei sovi yhteen, mutta sun mielestä siinä on sitä jotain, anna mennä vaa.

    Miksi kommentoijat olettaa että kaikki haluaa mennä alasti kahvilaan jos pukeutumissäännöt unohdetaan. Kun ei nyt kyse ole sellaisesta.

    Kesämiehen paidattomuudesta olen eri mieltä, koska paljastelu on aina typerää (se on minun sääntöni), mutta loppujen lopuksi en sellaiseen kiinnitä huomiota, kun en katsele ihmisten perään vaan huolehdin omista asioistani.
    Harmikseni en saa samaa kohtelua, kun osa ihmisistä on kovia kommentoimaan ääneen tai vähintäänkin päässään. Siksipä on helppo pukeutua löysiin farkkuihin ja bändipaitaan, silloin ulkoinen olemus ei herätä yksinkertasissa ihmisissä kiinnostusta ja voin olla rauhassa.
    Sillä ei ole merkitystä onko kommentit positiivisia vai ei. Se on turhaa ja saa henkilön näyttämään yksinkertaiselta silmissäni.
    Jos henkilö on läheiseni, niin tietenkin suhtaudun eri tavalla.

    Nämä on vain minun omia mielipiteitä.

  • Bertta

    Tepa, ns. positiivinen kommentointi on myös normittamista ja turhaan lisää rajoituksia. Onko se perua missikisoista vai mistä, mutta täysin turhaa. Miehet on jo liian kauan olleet vangittuja univormumaiseen pukupakkoon. Vapauttakaa miehet.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet