Terveys

Paula hoitaa kuolevia työkseen: "Kun pienten lasten vanhempi kuolee, kyllä siinä itkee"

Vielä riittää tekemistä, jotta jokainen saisi hyvän kuoleman. Saattohoitopäätöksiä pitäisi tehdä rohkeammin, ja huono kivunhoito lisää eutanasian kannattajia, sanoo vuoden syöpäsairaanhoitaja, pirkkalalainen Paula Holmela.

Emil Bobyrev
Paula hoitaa kuolevia työkseen: "Kun pienten lasten vanhempi kuolee, kyllä siinä itkee"

Pirkanmaan hoitokoti on pohjoismaiden ensimmäinen saattohoitokoti, ja Paula Holmela on työskennellyt siellä sen perustamisesta asti, 29 vuotta. – Tässä työssä olen saanut enemmän kuin olen antanut.

Annu LaineAamulehti

Kuolema tapahtuu aina juuri siten kuin se on tarkoitettu.

Näin uskoo Paula Holmela, Pirkanmaan hoitokodin saattohoitaja.

Hän kertoo esimerkin.

Eräänä päivänä hoitokodissa on jälkiruuaksi lettuja, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Holmela kysyy potilaalta, maistuisivatko räiskäleet.

- Voi ihanaa, kyllä! Olen aina rakastanut lettuja, rouva hihkaisee.

Hän on sairautensa vuoksi ollut hyvin väsynyt, mutta nyt hän nousee istumaan sänkynsä laidalle. Holmela tuo lettuannoksen rouvan eteen, ja rouva jää syömään lettuja varsin onnellisena ja terhakkaana. Holmela poistuu hetkeksi.

Palattuaan huoneeseen rouva on kuollut.

Seuraa toinen esimerkki.

Ei ole ensimmäinen, toinen tai kymmeneskään kerta Holmelan uralla kun potilas sanoo:

- Soita minun perheelleni. Minä kuolen tänään.

Läheiset tulevat paikalle. Potilas kuolee päivän aikana.

Ja kolmas.

Puoliso hoitaa hellästi kumppaniaan usean päivän ajan. Hän ei suostu lähtemään minuutiksikaan potilaan rinnalta.

Useiden päivien jälkeen puoliso poistuu hetkeksi. Pienen piipahduksen aikana potilas kuolee.

Silloin Holmela lohduttaa puolisoa sanomalla, että ehkä lähdön oli tarkoituskin mennä niin.

- Puoliso saatteli, mutta ehkä lähdön piti tapahtua yksin, Holmela sanoo.

- Elämä on inhimillisesti katsoen epäreilua, koska pienten lasten äiti voi kuolla, ja toisaalta 95-vuotias voi odottaa kuolemaa mutta se ei vain tule. Meillä on kuitenkin vain tämä päivä, ja jokaisella päivällä on tärkeä merkityksensä.

Siksi saattohoito on äärimmäisen tärkeää: Jotta ne viimeisetkin hetket olisivat mahdollisimman elämäntäyteisiä ja arvokkaita.

Vainaja hyvästeltiin varastossa

Saattohoito ei ole mikään itsestään selvä asia, vaikka niin ehdottomasti täytyisi olla, Holmela huomauttaa. Ennen siirtymistään Pirkanmaan hoitokotiin Holmela työskenteli Taysissa leukemiaosastolla. Hän pohti jo silloin, että täytyy olla toinenkin, parempi tapa hyvästellä kuoleva potilas.

- Kun oli ikäihmisestä kysymys, mietin joskus, olisiko ollut viisasta jo luopua pitkään jatkuneista tehostetuista hoidoista ja keskittyä hyvään loppuelämään. Kun potilas kuoli, hänet siirrettiin kiireesti huoneesta pois muiden potilaiden läheltä. Omaiset hyvästelivät vainajan tilan puutteen vuoksi usein varastotiloissa.

- Kun hoidettiin loppuun asti sairautta, potilas unohtui kiireessä. Sen pitäisi olla aivan toisin päin.

Saattohoitopäätöstä ei aina uskalleta tehdä

Pirkanmaan hoitokoti on pohjoismaiden ensimmäinen saattohoitokoti, ja se on toiminut vasta vuodesta 1988 alkaen. Tätä ennen saattohoitokoteja oli lähinnä Englannissa. Holmela on ollut hoitokodissa töissä sen perustamisesta asti.

Yleensä 24-paikkaisessa hoitokodissa on ollut hyvin potilaita, mutta joskus on kausia, jolloin on myös vapaita huoneita.

Holmela arvelee, että kyse on tietämättömyydestä. Kaikkia vaihtoehtoja ei tiedetä tai muisteta kertoa potilaalle ja läheisille. Yhdellä potilaalla lääkäri voi myös vaihtua usein.

- Toinen asia on se, että lääkäreiltä jää edelleen saattohoitopäätöksiä tekemättä ajoissa ja vielä todella huonokuntoisiakin potilaita hoidetaan. Ehdottomasti järkevämpää olisi pysähtyä potilaan kanssa miettimään, kumpi on tärkeämpää elämässä: laatu vai määrä. Saattohoitopäätös vaatii rohkeutta.

Emil Bobyrev
Holmela palkittiin 13. joulukuuta Syöpäsäätiön Vuoden syöpäsairaanhoitaja -palkinnolla. Hän on työskennellyt syöpäsairaanhoitajana melkein 40 vuotta.

Holmela palkittiin 13. joulukuuta Syöpäsäätiön Vuoden syöpäsairaanhoitaja -palkinnolla. Hän on työskennellyt syöpäsairaanhoitajana melkein 40 vuotta.

Huono kivunhoito lisää eutanasian kannattajia

Tällä hetkellä kansalaisaloite kerää nimiä eutanasian eli armokuoleman sallimiseksi Suomessa. Holmela ei kannata armokuolemaa, mutta ymmärtää sen puolestapuhujia. Holmelan mukaan kannattajien suuri määrä johtuu osaksi ehkä siitä, että Suomessa ei hoideta tarpeeksi hyvin potilaan kipuja.

- Yleensä kuoleva potilas ei pelkää niinkään kuolemaa vaan kipuja. Jos kipuja ei hoideta, on helpompi puhua eutanasiasta. Kun pelkää kipua, saattaa siksi haluta eutanasian.

Hyvällä kivunhoidolla toteutetaan hyvää saattohoitoa, Holmela painottaa. Kipulääkettä pitää antaa kuolevalle myös oletettuun kipuun – siis silloin, kun potilasta näyttää vaivaavan jokin, mutta hän ei enää sairautensa vuoksi pysty sitä ilmaisemaan.

- Lisäksi pitää hoitaa sitä kipua, mitä lääkkeillä ei voi hiljentää. Siihen auttaa vain ihminen, joka pysähtyy vierelle ja kuuntelee sydämellään.

Älä käytä kiertoilmauksia kuolemasta

Vaikeinta Holmelan työ on silloin, kun hän kohtaa surevan lapsen.

- Kun pienten lasten vanhempi kuolee, kyllä siinä itkee hoitaja siinä missä omainenkin. Alkuaikoina olin niissä tilanteissa ihan kädetön. Mitä minä sanon, kun lapsi tulee itkien viereen? Ei ollut vielä tietoa eikä taitoa.

Lapselle ei tarvitse kertoa yhtään enempää, kuin mitä lapsi kysyy. Jos vastausta ei ole, voi sanoa reilusti senkin, että ei tiedä, Holmela neuvoo.

- Silloin voi vakuuttaa lapselle, että ei hätää, sinusta huolehditaan, mietitään yhdessä.

Holmela rohkaisee vanhempia siihen, että lapset näkisivät kuolleen läheisensä. Näin lapsi ei jää ihmettelemään, mitä tapahtui siinä välissä, kun ensin mummi nukkui ja sitten tulivatkin jo hautajaiset.

Niin kuolemasta muodostuu maailmankatsomuksessa luonnollinen osa elämää.

- Me myös käytämme sanaa kuolema. Jos sanoisimme, että pappa nukkui pois, lapsihan luulisi, että nukkuessa kuolee. Olen kuullut, kun lapsi sanoo äidille, että älä sinä vaan nuku ettet nuku pois.

Vaikka Holmela näkee paljon kuolemaa, hän ei ole tullut kylmäksi tai kyyniseksi.

Holmela sanoo olevansa elämän aitiopaikalla. Vaikka hän työskentelee "kuoleman talossa", se on ennen kaikkea elämän talo, joka on täynnä rikasta elämää, naurua ja yhdessäoloa.

- Tämä on maailman paras työpaikka. Olen saanut enemmän kuin olen antanut. Siitä iloitsen.

Emil Bobyrev
Saattohoitaja Paula Holmela muistuttaa, että hänen työnsä ei ole pelkkää kuolemaa. Päin vastoin. – Työni on täynnä rikasta elämää, naurua ja yhdessäoloa. Se on maailman paras työ.

Saattohoitaja Paula Holmela muistuttaa, että hänen työnsä ei ole pelkkää kuolemaa. Päin vastoin. – Työni on täynnä rikasta elämää, naurua ja yhdessäoloa. Se on maailman paras työ.

Paula Holmela

Pirkkalalainen syöpäsairaanhoitaja, jonka Syöpäsäätiö valitsi Vuoden syöpäsairaanhoitajaksi.

Tehnyt lähes 40-vuotisen työuran syöpäsairaanhoitajana. Aloittanut työskentelemällä Taysissa aikuisten leukemiaosastolla 8 vuotta, minkä jälkeen siirtynyt Pirkanmaan hoitokotiin. Työskennellyt Pirkanmaan hoitokodissa sen perustamisesta alkaen, eli jo 29 vuoden ajan.

Työnantaja haki palkintoa Holmelalle hänen erityislaatuisen omistautumisensa ja uransa perusteella. Palkinto luovutettiin Holmelalle 13. joulukuuta.

60-vuotias. Perheeseen kuuluvat aviomies, kaksi aikuista lasta ja kuukauden ikäinen lapsenlapsi.

Pirkanmaan hoitokoti

24-paikkainen saattohoitokoti, joka sijaitsee Tampereella Kaupissa. Sitä ylläpitää Syöpäpotilaiden Hoitokotisäätiö.

Pohjoismaiden ensimmäinen saattohoitokoti. Aloittanut toimintansa vuoden 1988 alusta.

Potilaat ovat pitkälle edennyttä syöpää tai muita parantumattomia sairauksia sairastavia, elämänsä viimeisiä vaiheita eläviä ihmisiä.

Saattohoito

Saattohoito eli hospice-hoito on lähestyvää kuolemaa edeltävää hoitoa silloin, kun kuoleman odotetaan tapahtuvan lähipäivien tai -viikkojen aikana.

Hoitoon kuuluu kipua lievittävä hoito ja tuki potilaalle ja läheisille kuoleman lähestyessä. Keskeistä on inhimillisten arvojen kunnioittaminen. Tarkoitus antaa mahdollisuus sekä potilaalle että läheisille valmistautua kuolemaan.

Saattohoitopäätöksen tekee lääkäri yhdessä potilaan ja läheisten kanssa.

Saattohoitoon ei kuulu aktiivinen kuolemaan auttaminen eli eutanasia.

Lähde: Valvira


Lue myös nämä


Kommentit (6)

  • LESKI

    Kokemuksen perusteella ainakin 10 vuotta taaksepäin kivunhoito oli kaikkea muuta kuin asiallinen.
    Jorvin Sairaalassa sidottiin haimasyöpä potilas sänkyyn koska kipujen takia potilas oli niin levoton,
    Kipulääkitys oli ihan pielessä vasta kun pääsimme vihdoin ja viimein Terhokotiin jossa osattiin
    hoitaa kivut asianmukaisesti tilanne saatiin rahoitettua. voin sanoa että elämäni raskaimmat
    hetket vietin tämän sairauden aikana jolloin mieheni hiipui ja kuihtui pois tästä maailmasta. On
    raskasta katsoa vierestä toisen kärsimystä voimatta kuitenkaan itse auttaa mitenkään.
    Kohdallani kärsimys vielä tuplaantui kun poikani kuoli vuorokausi mieheni kuoleman jälkeen yllättäen.
    Toivon kuitenkin että kenenkään ei tarvitsisi kärsiä elämänsä loppuvaiheessa.
    .

  • Maija Liisa

    Miksi ette suostu ymmärtämään, ettei saattohoito yksin ole asian ratkaisu, minä kannatan eutanasiaa,koska siinä ei ole kysymys elämänlaadusta, en halua maata sairaalassa vuositolkulla! Mieheni sairastui parivuotta sitten Alsiin,ja hänestä tuli pelkkä kasvi! Onneksi pääsi pian Pois! Lääketiede voi pitkittää kärsimystä Vuositolkulla!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet