Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Paula hoitaa kuolevia työkseen: ”Kun pienten lasten vanhempi kuolee, kyllä siinä itkee”

Kuolema tapahtuu aina juuri siten kuin se on tarkoitettu. Näin uskoo Paula Holmela , Pirkanmaan hoitokodin saattohoitaja. Hän kertoo esimerkin. Eräänä päivänä hoitokodissa on jälkiruuaksi lettuja, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Holmela kysyy potilaalta, maistuisivatko räiskäleet. - Voi ihanaa, kyllä! Olen aina rakastanut lettuja, rouva hihkaisee. Hän on sairautensa vuoksi ollut hyvin väsynyt, mutta nyt hän nousee istumaan sänkynsä laidalle. Holmela tuo lettuannoksen rouvan eteen, ja rouva jää syömään lettuja varsin onnellisena ja terhakkaana. Holmela poistuu hetkeksi. Palattuaan huoneeseen rouva on kuollut. Seuraa toinen esimerkki. Ei ole ensimmäinen, toinen tai kymmeneskään kerta Holmelan uralla kun potilas sanoo: - Soita minun perheelleni. Minä kuolen tänään. Läheiset tulevat paikalle. Potilas kuolee päivän aikana. Ja kolmas. Puoliso hoitaa hellästi kumppaniaan usean päivän ajan. Hän ei suostu lähtemään minuutiksikaan potilaan rinnalta. Useiden päivien jälkeen puoliso poistuu hetkeksi. Pienen piipahduksen aikana potilas kuolee. Silloin Holmela lohduttaa puolisoa sanomalla, että ehkä lähdön oli tarkoituskin mennä niin. - Puoliso saatteli, mutta ehkä lähdön piti tapahtua yksin, Holmela sanoo. - Elämä on inhimillisesti katsoen epäreilua, koska pienten lasten äiti voi kuolla, ja toisaalta 95-vuotias voi odottaa kuolemaa mutta se ei vain tule. Meillä on kuitenkin vain tämä päivä, ja jokaisella päivällä on tärkeä merkityksensä. Siksi saattohoito on äärimmäisen tärkeää: Jotta ne viimeisetkin hetket olisivat mahdollisimman elämäntäyteisiä ja arvokkaita. Vainaja hyvästeltiin varastossa Saattohoito ei ole mikään itsestään selvä asia, vaikka niin ehdottomasti täytyisi olla, Holmela huomauttaa. Ennen siirtymistään Pirkanmaan hoitokotiin Holmela työskenteli Taysissa leukemiaosastolla. Hän pohti jo silloin, että täytyy olla toinenkin, parempi tapa hyvästellä kuoleva potilas. - Kun oli ikäihmisestä kysymys, mietin joskus, olisiko ollut viisasta jo luopua pitkään jatkuneista tehostetuista hoidoista ja keskittyä hyvään loppuelämään. Kun potilas kuoli, hänet siirrettiin kiireesti huoneesta pois muiden potilaiden läheltä. Omaiset hyvästelivät vainajan tilan puutteen vuoksi usein varastotiloissa. - Kun hoidettiin loppuun asti sairautta, potilas unohtui kiireessä. Sen pitäisi olla aivan toisin päin. Saattohoitopäätöstä ei aina uskalleta tehdä Pirkanmaan hoitokoti on pohjoismaiden ensimmäinen saattohoitokoti, ja se on toiminut vasta vuodesta 1988 alkaen. Tätä ennen saattohoitokoteja oli lähinnä Englannissa. Holmela on ollut hoitokodissa töissä sen perustamisesta asti. Yleensä 24-paikkaisessa hoitokodissa on ollut hyvin potilaita, mutta joskus on kausia, jolloin on myös vapaita huoneita. Holmela arvelee, että kyse on tietämättömyydestä. Kaikkia vaihtoehtoja ei tiedetä tai muisteta kertoa potilaalle ja läheisille. Yhdellä potilaalla lääkäri voi myös vaihtua usein. - Toinen asia on se, että lääkäreiltä jää edelleen saattohoitopäätöksiä tekemättä ajoissa ja vielä todella huonokuntoisiakin potilaita hoidetaan. Ehdottomasti järkevämpää olisi pysähtyä potilaan kanssa miettimään, kumpi on tärkeämpää elämässä: laatu vai määrä. Saattohoitopäätös vaatii rohkeutta. Huono kivunhoito lisää eutanasian kannattajia Tällä hetkellä kansalaisaloite kerää nimiä eutanasian eli armokuoleman sallimiseksi Suomessa. Holmela ei kannata armokuolemaa, mutta ymmärtää sen puolestapuhujia. Holmelan mukaan kannattajien suuri määrä johtuu osaksi ehkä siitä, että Suomessa ei hoideta tarpeeksi hyvin potilaan kipuja. - Yleensä kuoleva potilas ei pelkää niinkään kuolemaa vaan kipuja. Jos kipuja ei hoideta, on helpompi puhua eutanasiasta. Kun pelkää kipua, saattaa siksi haluta eutanasian. Hyvällä kivunhoidolla toteutetaan hyvää saattohoitoa, Holmela painottaa. Kipulääkettä pitää antaa kuolevalle myös oletettuun kipuun – siis silloin, kun potilasta näyttää vaivaavan jokin, mutta hän ei enää sairautensa vuoksi pysty sitä ilmaisemaan. - Lisäksi pitää hoitaa sitä kipua, mitä lääkkeillä ei voi hiljentää. Siihen auttaa vain ihminen, joka pysähtyy vierelle ja kuuntelee sydämellään. Älä käytä kiertoilmauksia kuolemasta Vaikeinta Holmelan työ on silloin, kun hän kohtaa surevan lapsen. - Kun pienten lasten vanhempi kuolee, kyllä siinä itkee hoitaja siinä missä omainenkin. Alkuaikoina olin niissä tilanteissa ihan kädetön. Mitä minä sanon, kun lapsi tulee itkien viereen? Ei ollut vielä tietoa eikä taitoa. Lapselle ei tarvitse kertoa yhtään enempää, kuin mitä lapsi kysyy. Jos vastausta ei ole, voi sanoa reilusti senkin, että ei tiedä, Holmela neuvoo. - Silloin voi vakuuttaa lapselle, että ei hätää, sinusta huolehditaan, mietitään yhdessä. Holmela rohkaisee vanhempia siihen, että lapset näkisivät kuolleen läheisensä. Näin lapsi ei jää ihmettelemään, mitä tapahtui siinä välissä, kun ensin mummi nukkui ja sitten tulivatkin jo hautajaiset. Niin kuolemasta muodostuu maailmankatsomuksessa luonnollinen osa elämää. - Me myös käytämme sanaa kuolema. Jos sanoisimme, että pappa nukkui pois, lapsihan luulisi, että nukkuessa kuolee. Olen kuullut, kun lapsi sanoo äidille, että älä sinä vaan nuku ettet nuku pois. Vaikka Holmela näkee paljon kuolemaa, hän ei ole tullut kylmäksi tai kyyniseksi. Holmela sanoo olevansa elämän aitiopaikalla. Vaikka hän työskentelee ”kuoleman talossa”, se on ennen kaikkea elämän talo, joka on täynnä rikasta elämää, naurua ja yhdessäoloa. - Tämä on maailman paras työpaikka. Olen saanut enemmän kuin olen antanut. Siitä iloitsen. Pirkkalalainen syöpäsairaanhoitaja, jonka Syöpäsäätiö valitsi Vuoden syöpäsairaanhoitajaksi. Tehnyt lähes 40-vuotisen työuran syöpäsairaanhoitajana. Aloittanut työskentelemällä Taysissa aikuisten leukemiaosastolla 8 vuotta, minkä jälkeen siirtynyt Pirkanmaan hoitokotiin. Työskennellyt Pirkanmaan hoitokodissa sen perustamisesta alkaen, eli jo 29 vuoden ajan. Työnantaja haki palkintoa Holmelalle hänen erityislaatuisen omistautumisensa ja uransa perusteella. Palkinto luovutettiin Holmelalle 13. joulukuuta. 60-vuotias. Perheeseen kuuluvat aviomies, kaksi aikuista lasta ja kuukauden ikäinen lapsenlapsi. Pirkanmaan hoitokoti 24-paikkainen saattohoitokoti, joka sijaitsee Tampereella Kaupissa. Sitä ylläpitää Syöpäpotilaiden Hoitokotisäätiö. Pohjoismaiden ensimmäinen saattohoitokoti. Aloittanut toimintansa vuoden 1988 alusta. Potilaat ovat pitkälle edennyttä syöpää tai muita parantumattomia sairauksia sairastavia, elämänsä viimeisiä vaiheita eläviä ihmisiä. Saattohoito Saattohoito eli hospice-hoito on lähestyvää kuolemaa edeltävää hoitoa silloin, kun kuoleman odotetaan tapahtuvan lähipäivien tai -viikkojen aikana. Hoitoon kuuluu kipua lievittävä hoito ja tuki potilaalle ja läheisille kuoleman lähestyessä. Keskeistä on inhimillisten arvojen kunnioittaminen. Tarkoitus antaa mahdollisuus sekä potilaalle että läheisille valmistautua kuolemaan. Saattohoitopäätöksen tekee lääkäri yhdessä potilaan ja läheisten kanssa. Saattohoitoon ei kuulu aktiivinen kuolemaan auttaminen eli eutanasia. Lähde: Valvira