Kotimaa

Kehitysvammaisella Tanja Pyyköllä, 22, on ihmeellinen taito hevosten kanssa – "Terveet tulevat kysymään, miten hän tekee sen"

Vielä muutama vuosi sitten kehitysvammainen Tanja Pyykkö ei osannut kävellä 200 metrin matkaa yksin kotiin. Sitten Pyykön äiti teki rohkean päätöksen, joka muutti hänen tyttärensä elämän.

Minna Jalovaara
Kehitysvammaisella Tanja Pyyköllä, 22, on ihmeellinen taito hevosten kanssa – "Terveet tulevat kysymään, miten hän tekee sen"

Harmoniatallin omistaja Arja Huttunen kuvailee Tanja Pyykköä hirvittävän rohkeaksi ratsastajaksi. "Hevoset käyttäytyvät hirveän fiksusti Tanjan kanssa, ne vaistoavat, että nyt mennään eikä aristella."

Emilia TykkiAamulehti

–Hieno! Meillekin tällainen!

Äiti on tuskin ehtinyt auttaa 22-vuotiaan Tanja Pyykön autosta ulos, kun tämä jo juoksee kohti Harmoniatallin pihan toisella puolella olevaa hevoskuljetusvaunua.

Pyykkö hyppelehtii vaunun ympäri pari kertaa ja huomaa seuraavaksi kenttää kiertävät ratsastajat.

–Hei, täällähän on tuttuja!

Moni hymyilee Pyykölle, joka nousee valkean puuaidan reunalle ja heiluttaa vimmatusti. Pyyköllä on kantava ääni. Se kohoaa huudoksi aina, kun hän innostuu. Sitä tapahtuu usein.

Onnellisuuden ääni

Pyyköllä on kehitysvamma, johon liittyy autistisia piirteitä. Arjessaan hän tarvitsee jatkuvasti ohjaamista.

–Tanjan suurimmat haasteet liittyvät tarkkaavaisuuteen ja oman toiminnan ohjaamiseen. Minä sanon hänelle kaiken aikaa, mitä seuraavaksi pitää tehdä, äiti Riikka Pyykkö kertoo.

Hän katsoo vierelleen palannutta tytärtään, joka on löytänyt tallin oleskelutiloista käteensä erikoiset ohjat.

–Miksi näissä on niin paljon lenkkejä? Pyykkö ihmettelee ja pyörittelee ohjia keskittyneesti kädessään.

Tämäkin on vammalle luonteenomaista. Pyykkö jää helposti jumiin asioihin. Hän saattaa jäädä toistelemaan keskustelusta poimimaansa sanaa tai lausetta pitkäksi aikaa. Äiti saa usein koskettaa kevyesti tyttärensä olkapäätä, jotta tämä huomaisi keskittyä hänelle esitettyyn kysymykseen.

Lapsena vammaan liittyi vahvasti myös sosiaalinen jännitys.

–Pienenä Tanja pelkäsi vieraita eikä oikein uskaltanut ottaa kontaktia. Nykyään hän haluaisi ottaa kontaktia, mutta ei aina oikein tiedä miten, äiti kertoo.

Kuin sopimuksesta tallista kuuluu hörähdys. Siellä odottaa joku, jonka seurassa ei koskaan tarvitse jännittää. 13-vuotias suklaanruskea ruuna Paavo on nykyään Tanja Pyykön paras ystävä.

Kun tallin ovi aukeaa ja Paavon katse kääntyy tulijoihin, ihmetystä herättäneet ohjat putoavat kädestä lattialle. Pyykön koko huomio on nyt ruskeassa ruunassa.

Käsi sukeltaa empimättä harjan alle, poski painuu kaulalle. Tallin täyttää tasainen, hymisevä ääni. Paavon korvien asento kertoo, että hevonen on kuullut sen usein.

Äiti tietää, mitä hyminä tarkoittaa.

–Tanja pitää tuota ääntä, kun jokin asia on hänelle oikein mieluisaa.

Jos onnellisuudelle olisi olemassa oma ääni, se kuulostaisi tältä.

Kuuntele, miltä Tanjan onnellisuuden ääni kuulostaa:

 

Ihmeellinen hetki

Kun Pyykkö kahdeksan vuotta sitten osallistui ensimmäiselle ratsastustunnilleen Tampereen kaupungin erityisratsastusryhmässä Tampereen ratsastuskeskuksessa, hän viskeli ohjia eikä jaksanut keskittyä.

Äiti ei lannistunut, vaan vei tyttärensä tallille uudelleen.

–Olin lukenut, että henkilöille, joilla on autistisia piirteitä, voisi olla hyötyä ratsastuksesta.

Tampereelta ei tuolloin löytynyt sopivaa alkeisryhmää, joten ratsastus oli alkuun hajanaista. Pyykkö kävi erityisratsastusryhmässä muutamia kertoa keväisin ja syksyisin. Hevonenkin oli aina eri.

–Sitten Lempäälässä Ratsuniityn tallilla vapautui Tanjalle paikka sopivassa erityisryhmässä ja hän pääsi aloittamaan säännöllisen harjoittelun, Riikka Pyykkö muistelee.

Oppilaita ryhmässä oli kolme. Nyt hevonen oli joka tunnilla sama: kokenut ja rauhallinen Box, jolla oli kärsivällisyyttä ja ymmärrystä auttaa ratsastajaansa oppimaan.

Kehitystä alkoi tapahtua silmissä. Pyykkö oppi ravaamaan, ensin satulassa istuen, sitten keventäen. Taluttajaa ei enää tarvittu, sillä kiltti Box meni juuri sinne, minne sen nuori ratsastaja pyysi.

–Box on nyt jo taivaassa, mutta olemme sille yhä kiitollisia. Se oli luotettava ja antoi Tanjalle paljon oppia, Riikka Pyykkö hymyilee.

Oppimisen ohessa kasvoi rohkeus. Viisi vuotta sitten Pyykkö osallistui ensimmäiseen Special Olympics -vammaisratsastuskilpailuunsa. Hän kilpaili helpoimmassa ykköstason kouluratsastusluokassa ja ratsasti ohjelman käynnissä.

–Kisoissa ihanaa on, kun saa olla muiden kanssa, Pyykkö hymyilee ja ryhtyy sujuvasti luettelemaan muiden kisoissa olleiden ratsastajien nimiä.

Kolme ja puoli vuotta sitten äiti uskaltautui ottamaan yhteyttä erityisratsastajiin erikoistuneen Harmoniatallin omistajaan Arja Huttuseen.

–Kysyin Arjalta, voisiko Tanja koittaa tavalliseen ryhmään siirtymistä. Tiesin, että Arja on avoin monenlaisille ratsastajille, ja että hänen tallissaan on erityisratsastajille sopivia hevosia.

Pyykkö siirtyi ratsastamaan Harmoniatallille ratsastuksenopettaja Susanna Brix-Parkkisen pitämään normaaliryhmään, jossa oli viisi muuta ratsastajaa. Uudessa ryhmässä häneltä vaadittiin aivan eri tavalla keskittymistä, kuuntelemista ja asioiden seuraamista.

–Se oli ihmeellinen hetki. Ajattelin, että voiko tämä olla tottakaan. Maneesissa oli yhtä aikaa kaksi eri ryhmää, joiden opettajat antoivat molemmat ohjeita omilleen. Tanja pystyi keskittymään oman ryhmänsä ohjeisiin, Riikka Pyykkö muistelee.

Iso apu olivat ryhmän muut ratsastajat, jotka ottivat Pyykön hienosti huomioon. He esimerkiksi huolehtivat, että tämä lähtee liikkeelle omalla vuorollaan.

–Tanja tuli yhdeksi ryhmän jäsenistä. Hän oppi muilta tytöiltä ja sai yhteisen kokemuksen tunteen heidän kanssaan. Kehitysvammaisen ihmisen elämässä ei ole liikaa hetkiä, kun saa olla muiden seurassa. Kun asiaa ajattelee, me olemme jo nyt saaneet tästä harrastuksesta niin paljon.

Harmoniatallilla pyrkimys on, että erityisratsastajien ja muiden ratsastajien tunnit eivät toisistaan. Tarvittaessa tunneille tulee avustajia tai käytössä on apuvälineitä. Tanja Pyykkö osaa jo hoitaa hevosensa itsenäisesti.

Harmoniatallilla pyrkimys on, että erityisratsastajien ja muiden ratsastajien tunnit eivät toisistaan. Tarvittaessa tunneille tulee avustajia tai käytössä on apuvälineitä. Tanja Pyykkö osaa jo hoitaa hevosensa itsenäisesti.

Itsenäinen kotimatka

Palataan tähän päivään ja hetkeen, jolloin tallissa hymisee onnellisuus. Paavo seisoo hievahtamatta, kun Pyykkö häärää harjan kanssa sen ympärillä.

–Tanjan hevonen. Paavo viihtyy mun kanssa.

Ruuna pitää naisen äänestä. Sanojen sisältö sen sijaan on sille yhdentekevää. Juuri siksi Pyykkö muuttuu hevosen seurassa rohkeammaksi. Eläin ei vaadi samalla tavalla kuin ihminen. Se ei naura, jos suusta pääsee hassu ajatus tai sanojen järjestys heittää lauseessa kärrynpyörää.

Lopulta ruskea karva kiiltää Pyykön mielestä riittävästi.

–Mitä Tanja tekee seuraavaksi?

Vieressä seisoo myös vammaisratsastusohjaaja Kirsi Vetämäjärvi, mutta kysymys on suunnattu äidille. Saatuaan uudet ohjeet Pyykkö ryhtyy laittamaan ruunalle jalkasuojia. Äiti hymyilee. Hän muistaa vielä ajan, kun tytär tarvitsi hevosen kuntoon laittamisessa apua.

–Tanja on hevosten kanssa tosi motivoitunut. Niiden kanssa puuhastelu on selkeästi lisännyt sitä, että Tanja pystyy ohjaamaan omaa toimintaansa ja olemaan tietyissä asioissa itsenäinen.

Yksi tärkeä esimerkki löytyy perheen arjesta. Tanja on avotyössä Luomutukussa kello 8-14. Äiti herättää hänet joka aamu ja saattaa taksiin. Kello 14 taksi hakee Tanjan taas Luomutukusta ja vie päivätoimintapaikkaan parinsadan metrin päähän kodistamme.

–Nykyään Tanja osaa kävellä tuon parinsadan metrin matkan itsenäisesti kotiin, aiemmin se ei onnistunut.

Minna Jalovaara
Paavo on halutessaan kuuma poni, mutta Tanjan seurassa se rauhoittuu. Molemmat tykkäävät halailusta.

Paavo on halutessaan kuuma poni, mutta Tanjan seurassa se rauhoittuu. Molemmat tykkäävät halailusta.

Yksin Pyykkö ei todennäköisesti koskaan voi asua.

–Menemme päivän kerrallaan. Jos liian pitkälle miettii, ei mistään tule yhtään mitään, äiti sanoo.

Tyttärensä huonon päivän äiti näkee levottomasta käytöksestä. Nykimistä on paljon ja keskittyminen on huonoa. Viikon paras päivä perheelle on tiistai. Silloin on ratsastustunti.

–Edellistalvi oli Tanjalle vaikea. Ja kun Tanjalla on vaikeaa, meillä muillakin on. Täällä tallilla meillä oli silloin ainoat hyvät päivät.

Riikka Pyykkö katselee, kun tytär yrittää laittaa Paavolle suitsia. Ruuna rullaa huulensa ilkikurisesti ja nostaa päätään pikkuisen liian korkealle.

–Pidä Paavoa päästä kiinni niin yletyt, hän neuvoo.

Vastaus tulee topakasti.

–Laitan omalla tavallani.

Suitset sujahtavat päähän. Äidin silmäkulmassa kimmeltää.

Minna Jalovaara
Tanja Pyyköltä on kysytty useita kertoja ratsastusuran varrella rohkeutta. Viimeisin tällainen tilanne koitti, kun hän ryhtyi treenaamaan esteiden ylittämistä. Tässä Pyykkö ja Paavo ylittävät 50-senttistä estettä Harmoniatallin kentällä.

Tanja Pyyköltä on kysytty useita kertoja ratsastusuran varrella rohkeutta. Viimeisin tällainen tilanne koitti, kun hän ryhtyi treenaamaan esteiden ylittämistä. Tässä Pyykkö ja Paavo ylittävät 50-senttistä estettä Harmoniatallin kentällä.

Ennakkoluuloton opettaja

Pyykkö taluttaa Paavon ulos tallista. Jalustimet hän osaa itse säätää sopivan mittaisiksi, mutta satulavyön kiristämisessä tarvitaan Kirsi Vetämäjärven apua.

Kentällä ratsukkoa odottaa opettaja Susanna Brix-Parkkinen.

–Juuri Susanna on se, joka ennakkoluulottomasti otti Tanjan tavalliseen ryhmään. Niin tämä homma toimii. Pitää olla niitä, jotka kannustavat ja niitä, jotka mahdollistavat asioita. En ikinä ajatellut, että me pääsisimme näin pitkälle, Riikka Pyykkö pohtii.

Kun Tanja Pyykkö nousee Paavon satulaan, äidin sanat saavat merkityksen. Sillä sekunnilla, kun pohje painuu kylkeen, jotain tapahtuu. Pyykön keho rentoutuu. Leuka nousee ylös, kädet ottavat ohjista kevyen tuntuman.

Paavon askel on pitkä ja innokas. Ruunan koko olemus on keskittynyt odottamaan seuraavaa ohjetta ratsastajaltaan. Avut ovat lähes huomaamattomia. Ratsukko siirtyy raviin, kääntyy isolle voltille ja nostaa kentän aurinkoisessa päädyssä lentävän laukan.

Yksikään opettajan ohje ei jää Pyyköltä kuulematta. Nyt, tässä hetkessä, hän keskittyy. Riikka Pyykkö tietää, miltä tyttärestä satulassa tuntuu.

–Tanjalla on haasteena oman toiminnan ohjaaminen. Hevosen selässä Tanjalle tulee olo, että kun hän voi ohjata sitä, hän voi ohjata myös itseään.

Brix-Parkkinen nyökkäilee ratsukon suoritukselle hyväksyvästi.

–Tanjalla on luontaisia kykyjä ja riittävä napakkuus. Kun moni vammaisratsastajista harjoittelee oman kehon ylläpitämistä, Tanjan kohdalla puhutaan ilman muuta tavoitteellisesta ratsastamisesta.

Jokin aika sitten Brix-Parkkinen päätti, että Pyykön on jälleen aika olla rohkea. He ryhtyivät harjoittelemaan tunneilla esteiden ylittämistä.

Katso kuinka Tanja Pyykkö hyppää esteitä:

 

"Miten Tanja tekee sen?"

Opettajan huudosta Pyykkö kääntää Paavon kohti 50-senttistä estettä. Ruuna venyttää kaulaansa ja leiskahtaa puhtaasti yli. Pyykön asento ei horjahda piiruakaan, kun ruskeat etujalat osuvat pehmeään hiekkaan.

Pyykön keskittyminen säilyy myös esteitä hypätessä, sillä hän pystyy suorittamaan keskeytyksettä pitkiä ja vaikeita esteratoja.

–Tanjalla on aikamoinen taito hevosten kanssa.

Äiti muistaa esimerkin viime syksyn mestaruuskisoista, joissa tapana on, että hevoset arvotaan kilpailijoille.

–Tanjalle sattui omapäinen hevonen, jota vammattomatkin ratsastajat välttelevät, mutta Tanja sai sen kulkemaan! Moni terve ihminen on nähnyt Tanjan ratsastavan hevosilla, jotka heidän allaan ovat olleet hankalia tai laiskoja. Sitten he tulevat kysymään, että miten Tanja tekee sen, äiti kertoo.

Vaikka Riikka Pyykkö on tulevaisuutta miettiessään varovainen, yksi selkeä toive hänellä on.

–Kun Tanjan elämää ajatellaan eteenpäin, toivon, että hän saisi edelleen kehittyä ja olla muiden mukana talliyhteisössä.

Viereen ilmestyy ruskea turpa. Myös Paavon selässä istuvalla Tanja Pyyköllä on haaveita tulevaisuutensa varalle. Ne ovat juuri niin kunnianhimoisia kuin pitääkin.

–Haluan voittaa kisat!

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Minna Jalovaara
Ilta-aurinko paistaa kentälle, kun Tanja ja Paavo nostavat laukan.

Ilta-aurinko paistaa kentälle, kun Tanja ja Paavo nostavat laukan.

Tanja Pyykkö

22-vuotias Tanja Pyykkö on harrastanut ratsastusta kahdeksan vuotta. Hän aloitti Lempäälän Ratsuniityn pienryhmässä syksyllä 2009.

Harmoniatallilla Tampereella Pyykkö on ratsastanut 3,5 vuotta. Hän käy tavallisilla ryhmätunneilla.

Toukokuussa 2012 Pyykkö osallistui ensimmäiseen Special Olympics -ratsastuskilpailuunsa.

Tämän jälkeen hän on osallistunut Special Olympics -kilpailuihin noin 5-6 kertaa vuodessa, ensin raviohjelmilla, viime vuosina laukkaohjelmilla.

Kehitysvammaisten urheilun Special Olympics -järjestön on perustanut presidentti John F. Kennedyn sisar Eunice Kennedy Shriver vuonna 1968. Järjestön toiminta on laajentunut yli 180 maahan eri puolille maailmaa. Sen piirissä liikkuu yli neljä miljoonaa kehitysvammaista urheilijaa harrastaen, valmentautuen ja kilpaillen yli 30 eri lajissa.

Minna Jalovaara
Ratsastuksenopettaja Susanna Brix-Parkkinen ja Tanja Pyykkö ovat tunteneet toisensa jo vuosia. Harmoniatallilla pyrkimys on, että erityisratsastajien ja muiden ratsastajien tunnit eivät toisistaan. Tarvittaessa tunneille tulee avustajia tai käytössä on apuvälineitä.

Ratsastuksenopettaja Susanna Brix-Parkkinen ja Tanja Pyykkö ovat tunteneet toisensa jo vuosia. Harmoniatallilla pyrkimys on, että erityisratsastajien ja muiden ratsastajien tunnit eivät toisistaan. Tarvittaessa tunneille tulee avustajia tai käytössä on apuvälineitä.

Näin hevonen koulutetaan erityisratsastajille sopivaksi: "Menemme selkään istumaan ja huudamme täyttä kurkkua"

Tampereella sijaitseva Harmoniatalli on erikoistunut erityisratsastajiin.

Aamulehti

Tänä keväänä 10 vuotta täyttäneellä Harmoniatallilla käy Tanja Pyykön lisäksi viikoittain noin 50 erityisratsastajaa. Suurella osalla on terapiaratsastustausta.

–Meillä käy kehitysvammaisia, autistisia, näkövammaisia ja erilaisia liikuntavammoja omaavia ratsastajia. Emme täällä määrittele, että kuka nyt on erilainen. Kaikki me olemme jollain tavalla erilaisia, tallin omistaja Arja Huttunen pohtii.

Parhaiten tämän ajatuksen ovat omaksunet tallin hevoset, jotka ovat varta vasten tehtäväänsä koulutettuja.

–Viemme maneesiin pyörätuolin ja työntelemme sitä hevosen ympärillä. Tai sitten menemme selkään istumaan ja huudamme ja huidomme täyttä kurkkua, Huttunen havainnollistaa.

Valkealla Alina-tammalla ratsastaa mies, jolla on voimakkaita pakkoliikkeitä. Hevosta ne eivät häiritse.

–On uskomatonta, miten hevonen ottaa vastaan. Alinasta näkee, että se tykkää kyseisestä ratsastajasta tosi paljon. Hevoset eivät arvostele, ne ottavat kaikki vastaan.

10 erityisratsastajaa on siirtynyt normaaliryhmiin. Huttunen pitää rikkautena sitä, että erityisratsastajat osallistuvat muiden tunneille.

–Kaikki pääsevät haastamaan itseään ja kurottamaan oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

2,5 vuotta sitten Huttunen rakensi miehensä kanssa oman tallin Tampereen Ratsastuskeskuksen naapuriin. Ennen sitä Harmoniatalli oli Tampereen Ratsastuskeskuksen vuokralla viisi vuotta.

–Tuolloin meillä kävi paljon Tampereen kaupungin erityisryhmiä.

Omien tilojen myötä toiminta on siirtynyt erilaisen kuntouttavan päivätoiminnan suuntaan. Huttusella on sosiaalipedagogisen hevostoiminnan ohjaajan tutkinto.

–Meillä käy palvelukodeissa asuvia kuntoutujia, joista osa on niin vaikeasti vammaisia, etteivät he kykene ratsastamaan. Tällöin keskitymme siihen, että aistit saavat virikkeitä. Haistelemme tallin tuoksuja, ja harjaamme hevosia.

Lisäksi tallilla järjestetään kuntoutuvaa työtoimintaa työttömille. Jokainen kurssilainen saa oman vakiohoitohevosen, johon muodostuu suhde.

–Hevosesta saa ystävän. Sen hoitaminen tuo säännöllisyyttä ja rutiineja elämään. Kun hevosen harjaa päivittäin, muistaa, että myös omat hiukset pitää harjata päivittäin. Luottamus ja itsevarmuus kasvavat ja onnistumisen tunteita tulee lisää. Hevonen on iso eläin. kun sitä oppii hallitsemaan, on helpompi tuntea, että hallitsee muitakin elämän osa-alueita.

Riikka Pyykkö
Tanja Pyykkö kilpailee aktiivisesti vammaisten Special Olympics -kilpailuissa. Menestystäkin on tullut.

Tanja Pyykkö kilpailee aktiivisesti vammaisten Special Olympics -kilpailuissa. Menestystäkin on tullut.


Kommentit (21)

  • Riikka

    Eläinten viisaus on suunnattoman suuri – ne suhtautuvat tilanteisiin vaistollaan, ja aistivat Tanjan kaltaisten ihmisten aitouden. Kunpa me ihmiset joskus osaisimme saman. Silloin kaikenlaiset ominaisuudet meissä tulisivat hyväksytyiksi sellaisenaan. Paljon rakkaita terveisiä ja hyvää kesää Riikka-kaimalle perheineen. Tämä artikkeli nosti silmiin ilon kyyneleet ja antoi paljon toivoa: maailmassa tapahtuu kauniita asioita, lämpimiä kohtaamisia ja hyvää tahtoa kaikkien olentojen, eläinten ja ihmisten, kesken.

  • Todella hienoa luettavaa

    Tanja Pyykkö on jälleen yksi niistä, jolle oikeaoppinen terapia on tehnyt ihmeitä. Ohjaajille, Tanjalle ja äidille lämpimät halaukset.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet