Aamulehti
Viola-kodissa eläkepäiviä viettävä luokanopettaja Hilkka Kurikka on iloisen yllättynyt saadessaan äitienpäivän kunniamerkin.
Tampereella opettajana työuransa tehneen Kurikan vanhemmat olivat opettajia, ja kymmenhenkisessä sisarusparvessa oli useita opettajia. Puoliso Pauli Kurikkakin oli Amurin koulun rehtori ja opetusneuvos. Hän kuoli kahdeksan vuotta sitten.
Kuhmoisissa juhannuspäivänä 1929 syntynyt Hilkka Kurikka valmistui opettajaksi Jyväskylän yliopistosta. Hän työskenteli ensin Tampereella Amurin koulussa vuoden ja sitten Koivistonkylän koulussa. Kaikkein pisimpään, kaksikymmentä vuotta hän oli opettajana Tesomajärven koulussa.
Kurikalla on viisi omaa lasta, kaksi tyttöä ja kolme poikaa, sekä lisäksi kaksi lasta, tyttö ja poika, miehen edellisestä avioliitosta. Opettajantyö ja suurperhe veivät aikoinaan kaiken ajan. ”Oli työteliästä, kun oli niin paljon lapsia, eikä juuri muuta ehtinyt harrastaa. Edellinen lapsi oli vielä hyvin paljon hoidon tarpeessa, kun tuli jo uusi vauva. Elämä oli viran hoitoa ja oman perheen huoltoa.”
Ennen naimisiin menoaan Kurikka harrasti uimista ja piti kesäisin uimakursseja lapsille Kuhmoisissa. ”Uin pitkiä matkoja, mutta sukeltamista vihasin. Kun piti malliksi sukeltaa yhden kerran, niin siihen se jäi. Pidin uimakoulua Kuhmoisten Kylämäjärvellä ja eri puolilla pitäjää.” Hilkka Kurikka toimi pitkään Tampereen konservatorion naistoimikunnassa, puheenjohtajanakin useita vuosia senkin jälkeen, kun omat lapset olivat jo muualla. Eläkkeelle jäätyään hän osallistui miehensä kanssa Mummon Kammarin vanhustyöhön.
Mikä?
Äitienpäivän kunniamerkki
Tasavallan presidentti palkitsee vuosittain kasvattajina ansioituneita äitejä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalilla kultaristein.
Vuoden 2023 äitienpäivänä 39 äitiä saa kunniamerkin arvokkaasta työstään lasten ja perheiden hyväksi.
Pirkanmaalta kunniamerkin saavat:
Kaija Anneli Kajuutti, Kihniö
Maija-Leena Konttinen, Parkano
Hilkka Pauliina Kurikka, Tampere
Marjut Anneli Rahkola, Kihniö
Myöntämisperusteina ovat ehdokkaan ansiot lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, perhe-elämän ja vanhemmuuden edistäjänä sekä laajemminkin yhteisvastuullisena toisista huolehtimisen ja välittämisen turvaajana.
Nykyisin tunneilla on hulinaa
Kurikan isä oli opettaja, joka teki Kuhmoisissa kansansivistämistyötä harrastuksenaan. Hän kuului pienviljelijäyhdistykseen, halusi kohottaa ihmisten elintasoa ja oli hyvin ihanteellinen siinä mielessä. ”Hän teki elämäntyönsä ympäristön perheiden kanssa. Hän oli oikein vanhan ajan ankara pedagogi. Kun isä tuli, sitä pelättiin ja kaikki oli ihan tiptop.”
Kurikka arvelee, että isän periaatteiden mukaan elämisestä hänellekin varmaan jotain jäi. Hänelle omat lapset ja heidän perheensä ovat olleet aina etusijalla sekä heidän koulumenestyksensä. ”Olin tarkkailija, että varmasti tulivat läksyt luetuksi, koulussa pärjättiin ja kokeissa menestyttiin. Olin sellainen pedagoginen hirmu siellä takana aina ja kovasti seurasin, että heistä tulisi kunnon ihmisiä. En hyväksynyt mitään, mikä olisi pois siitä periaatteesta.” Raittius ja tupakoimattomuus olivat tärkeitä ihanteita.
Kurikan lapset ovat pärjänneet hyvin. Heitä työskentelee kasvatusalalla, juristina, pianistina ja tohtoriksi väitelleenä suomalaisen kirjallisuuden yliopisto-opettajana. Lapsenlapsiakin on kuusi.
Koulut ovat muuttuneet Hilkka Kurikan työajoilta. Hän epäilee, ettei pystyisi enää luokassa olemaan. Kasvattajat ovat muuttuneet ja lapsetkin ovat erilaisia. ”Meidän koulussa piti olla työrauha, mutta kun joskus seurailen, niin nykyisin tunneilla on aika hulinaa. Mutta hyviä opettajia varmasti on, eri tavalla. Kyllähän aikakausi muokkaa ihmisiä aina erilaisiksi.”
Kasvatusneuvoja hänellä ei ole suomalaisille perheille antaa. ”He osaavat kyllä kasvattaa niin hyvin. Kaikki kasvatusmetodit ovat menneet niin eteenpäin, että ei minulla mitään neuvoja ole. Olen tyytyväinen nykyajan nuorisoon. Ei ollut mitään valittamista omista oppilaistanikaan silloin, kun olin töissä”, eläkkeelle 1990-luvun vaihteessa jäänyt Kurikka sanoo.
Opettajantyötä tehnyt suurperheen äiti ja kuuden lapsenlapsen isoäiti nauttii olostaan Viola-kodissa. ”Täällä nyt sitten laiskotellaan. Viihdyn oikein hyvin, kun saan kerrankin olla vain oman elämäni ehdoilla ja olen suhteellisen terve. Osallistun voimisteluun ja sillä tavalla. Käyn edelleen itse kaupassa ja laitan ruokani itse”, pirteä 93-vuotias sanoo.
