”Laukko on ollut majakkani”, sanoo Liisa Lagerstam – tippaakaan liioittelematta.
Hän on Laukon kartanon nykyinen emäntä, muttei siinä vielä kaikki: Lagerstam on viettänyt historiallisessa kartanossa myös lapsuutensa sekä tutkinut ja kirjoittanut paljon sen menneisyydestä. ”Ja vaikka kokeilin välissä siipiäni maailmalla ja asuin esimerkiksi Lontoossa, niin koskaan en varsinaisesti lähtenyt täältä. Laukko on aina ollut toinen kotini”, Lagerstam sanoo puhelimessa.
Nyt Laukko yhdistää peräti kolme sukupolvea. ”Siinä on jotain syvää juurellisuutta, että saan taas asua täällä ja tyttäreni saa käydä samaa kyläkoulua kuin minä, ja myös äitini Leena asuu täällä.”
Kuka?
Liisa Lagerstam
Syntyi 1973 Vesilahdella.
Filosofian tohtori. Laukon kartanon omistaja ja luova johtaja.
Tutkinut Laukon kartanon historiaa ja julkaissut aiheesta useita teoksia.
Rentoutuu meditoimalla ja joogaamalla sekä katselemalla elokuvia ja englantilaisia tv-sarjoja.
Asuu Laukon kartanossa Vesilahdella. Perheeseen kuuluvat aviopuoliso Jouni Minkkinen, Nelli-tytär sekä äiti Leena Lagerstam.
Täyttää 50 vuotta keskiviikkona 19. huhtikuuta.
Yrittäjäperheen elämää
Vesilahdella sijaitsevalla Laukon kartanolla on kieltämättä monivaiheinen menneisyys. Ensimmäinen maininta historiankirjoissa Laukon kylästä on vuodelta 1419, mutta alueella oli asutusta jo tuhatkunta vuotta ennen sitä.
Vuosien saatossa kartano on ollut eri sukujen omistuksessa, se on palanut pariin kertaan ja noussut uuteen loistoon. Ja viimeistelipä Elias Lönnrot Kalevalan juuri Laukossa.
Lagerstamin vanhemmat ostivat kartanon vuonna 1968. Karjanhoidon ohella Juhani-isä kehitti Laukosta Suomen tärkeimmän ravihevossiittolan, jonka tunnetuin kasvatti lienee Euroopan mestari Houston Laukko.
”Kaksoisveljeni Leon kanssa seikkailimme täällä paljon. Mutta ei elämä pyörinyt lapsena kartanopiireissä, vaan enemmän elettiin yrittäjäperheen elämää. Tietty yrittäjyys ja uutta luova asenne on periytynyt varmasti sieltä lapsuudesta”, Lagerstam sanoo.
Pohjoismaista uusklassismia edustava Laukon kartanon nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1931.
Oman näköinen paikka
Lapsuudenkodin peruja on myös rakkaus taidetta ja historiaa kohtaan. Lagerstam teki 2000-luvun alkupuolella akateemista uraa, kunnes Laukko siirtyi vuonna 2013 hänen ja miehensä Jouni Minkkisen omistukseen.
Siitä alkoi Laukon elämänvaihe kulttuurikartanona, joka vuonna 2016 avasi ovensa myös yleisölle. Samalla Lagerstam vaihtoi tutkijan uran kulttuuriyrittäjän arkeen. Vaikka työ on raskasta, päivääkään ei ole kaduttanut.
”Mun elämänmatkani näkyy tässä kaikessa. Kun me avasimme ensin perinteisellä eurooppalaisella kartanokonseptilla, olin enemmän kartanonrouvana ja historioitsijana. Mutta se tie kului nopeasti loppuun, osaksi sen takia, ettei se ollut tarpeeksi minua itseäni”, Lagerstam kertoo.
”Ajattelin, että teen tästä itseni näköisen paikan.”
”Kun me avasimme ensin perinteisellä eurooppalaisella kartanokonseptilla, olin enemmän kartanonrouvana ja historioitsijana. Mutta se tie kului nopeasti loppuun, osaksi sen takia, ettei se ollut tarpeeksi minua itseäni”, Liisa Lagerstam kertoo.
Paljon tekemistä
Nykyään Lagerstam vastaa pitkälti siitä, mitä Laukossa tapahtuu. Hän huolehtii taidenäyttelyiden ja konserttien buukkauksesta, puodista ja markkinoinnista. Vuorotellen saa olla kartanon emäntänä, museonjohtajana, tuottajana ja kuraattorina.
”On tässä paljon tekemistä, mutta kaiken suola on, kun saa tehdä yhteistyötä taiteilijoiden kanssa. Opimme tuntemaan toisemme todella hyvin.”
Kuin vakuudeksi Lagerstam kertoo saaneensa juuri viestin Hannu Väisäseltä, joka työstää kesänäyttelyyn uusia kalevalaisia teoksia. ”Hän laittoi Whatsappilla kuvan Lemminkäisen oluesta.”
Valmistautumista kesään
Juuri nyt Laukossa eletään jännittäviä ja kiireisiä aikoja, ja valmistautuminen kesään on jo pitkällä. Parin kuukauden ajan kulttuurinnälkäiset vieraat pistävät paikkaan kuhinaa.
Sesongin ulkopuolella meno on rauhallisempaa, muttei Laukko silloinkaan hiljene täysin. Kartanon alueella asuu Lagerstamin perheen lisäksi kolmisenkymmentä vuokralaista, joiden myötä paikan yhteisöllisyys on vahvistunut. ”Täällä on koko ajan elämää”, Lagerstam vakuuttaa.
Hän sanoo silti nauttivansa myös hiljaisemmista vuodenajoista. ”Olen luova persoona, joka vaatii rauhallisuutta ja hengitysaikaa. Talvikuukaudet ovat tärkeitä, sillä silloin voin kehitellä uutta.”
”Kaiken suola on, kun saa tehdä yhteistyötä taiteilijoiden kanssa”, Liisa Lagerstam sanoo. Kartanossa on esillä muun muassa Marita Liulian maalauksia.
Muistetaanko murroskohtana?
Lagerstamin oma suosikki Laukon eri ajanjaksoista on selvä: 1600-luku. Silloin kartanossa elettiin barokkiaikaa ja kartanonherrana hääri Gabriel Kurki (1630–1712). Kurki opiskeli Oxfordia myöten ja toimi maaherrana.
”Olen kuluttanut kymmenen vuotta Gabriel Kurjen elämänvaiheiden tutkimiselle. Kun olin kolmekymmentä, en muusta puhunutkaan kuin Gabrielin seikkailusta.”
Entä millaisena tulevaisuuden historiantutkijat tulevat tarkastelemaan Lagerstamin aikakauden Laukkoa?
”Uskoisin, että se muistetaan murroskohtana, jolloin yksi Suomen tunnetuimmista historiakartanoista on avautunut yleisölle.”
Lagerstamille itselleen merkitys on vielä kokonaisvaltaisempi.
”Muuttaminen takaisin Laukkoon ja kaikki, mitä olen täällä tehnyt, on mahdollistanut sen, että minusta on tullut se ihminen, joka pitikin tulla. Voin olla rohkeasti se Liisa, joka minun oli alun perin tarkoituskin olla.”
