”Uskaltaako tuonne mennä?” Mari Penttilä mietti ennen kuin aloitti akrobatian – Nyt hän on hullaantunut lajiin, jota ilman ei välttämättä edes kävelisi

Aikuisena aloitettu voimisteluharrastus on iso asia Ylöjärvellä asuvalle Mari Penttilälle: hän ylittää itsensä viikoittain, mutta saa myös voimaa MS-taudin sävyttämään arkeen.

Aikuisakrobatia on paljon muutakin kuin kärrynpyöriä, käsilläseisontaa ja kuperkeikkoja. Lajiin kuuluu myös akrojoogaa, ilma-akroa vertikaalikankailla tai renkailla, pariakrobatiaa ja erilaisia pyramideja. Mari Penttilä on kuvassa etualalla.

15.8. 17:07

Mari Penttilä asuu virallisesti Ylöjärvellä, mutta kaikki asiointi tapahtuu Hämeenkyrön puolella. Hämeenkyröläisessä Kyrön Kiepissä Penttilä myös harrastaa rakasta lajiaan, aikuisakrobatiaa.

”Minullakin oli mielikuva, että kaikki voimistelijat ovat kauhean taitavia, vetreitä ja pieniä. Voimistelu ja akrobatia ovat aina näyttäneet kiehtovilta, mutta en olisi uskonut, että minä saan kerättyä niin paljon rohkeutta, että alan itse voimistelua harrastamaan.”

Penttilä hiihti kilpaa yläasteikään asti, muttei sen jälkeen enää löytänyt uutta harrastusta. Joitain vuosia sitten Penttilän kaveri näki voimisteluseura Kyrön Kiepin ilmoituksen: seura perusti aikuisille oman harrasteryhmän, joka sisälsi akrobatiaa ja telinevoimistelua.

Kuka?

Mari Penttilä

34-vuotias myyjä.

Asuu Ylöjärvellä.

Perheeseen kuuluvat aviomies, kaksi lasta sekä kolme kiinanharjakoiraa.

Harrastaa voimistelua, akrobatiaa, kikkailua ja voimanostoa kuntosalilla.

”Kaveri laittoi minulle kuvan ilmoituksesta ja yhdessä pohdittiin, uskaltaako tuonne mennä. Hän ilmoittautui, joten minä päätin, että kai minäkin sitten. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että hän sai rohkeutta ilmoittautua ensin. Se oli potku minun persuuksilleni.”

Hikistä terapiaa

Kahden tunnin akrobatiatreeni kerran viikossa on kuin terapiahetki, erittäin hikinen sellainen. Telinevoimistelutreenejä on kaksi kertaa viikossa. Jo itse akrobatiaharrastus on saanut Penttilän hullaantumaan, mutta erityisen onnellinen hän on ympärillä olevista ihmisistä.

”Tämä on minulle tavallaan kuin toinen perhe. Meillä on todella kivaa yhdessä, enkä voisi olla yksin harrastaja.”

Harrastamisessa voi käydä niin, että kun löytää oman lajin, sitä oikein ihmettelee, miten on koskaan voinutkaan olla ilman.

Ihmisrakennelmat näyttävät huiman upeilta, mutta ovat sekä fyysisesti että henkisesti vaikeita. Siksi lämmittely ja venyttely on varsinkin aikuisharrastajien kohdalla elintärkeää.

”Kivalle jutulle ei tarvitse kuin antaa mahdollisuus. Minulle riitti se aloituskerta. Jäin kerrasta koukkuun.”

”Olen aina haaveillut omasta harrastuksesta. Aloittamiselle oli iso kynnys. En tiedä miksi.”

Penttilälle oli iso juttu jaksaa lähteä harrastamaan, kun hänen lapsensa olivat pieniä. Harrastuksen ansiosta hän jaksoi olla myös parempi äiti kahdelle tyttärelleen.

Voimistelu on napannut tiukan otteen kaikista Penttilän perheen naisista. 7- ja 9-vuotiaat tytöt seurasivat äitinsä esimerkkiä, ja Penttilä on sittemmin löytänyt itsensä myös lasten ryhmän ohjaajana. Voimistelu ja akrobatia tuovat Penttilälle tunteen, että hän osaa ja uskaltaa. Hän luottaa itseensä ja toisiin, se kun on pariakrobatiassa ja pyramideissa todella tärkeä taito.

”Minusta on tullut voimistelun kautta vakaampi ja varmempi, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jokaisella treenikerralla löytyy valtavasti uusia lihaksia.”

Akrobatian ja voimistelun lisäksi Penttilä harrastaa kuntosalilla voimanostoa eli maastavetoa, penkkiä ja kyykkyä. ”Olen aina tykännyt liikunnasta ja urheilusta. Uskon, että jotain liikuntaa harrastaisin, vaikka en olisi akrobatiaan uppoutunut.”

Kiitollinen kaikin tavoin

Monella voi olla aikuisena voimistelun tai akrobatian pariin hakeutumisen esteenä se, että ei uskalla. Penttilä tietää, miten voittaa pelkonsa ja ylittää itsensä.

”Minun periaatteeni on aina ollut se, että ikinä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Siksi haluan ottaa kaiken mahdollisen irti tästä päivästä.”

Penttilä sairastaa MS-tautia. Lisäksi hänellä on silmäsairaus nimeltä retinitis pigmentosa eli verkkokalvon pigmenttirappeuma.

”Lääkärini on ihan suoraan sanonut, että jos en kävisi kuntosalilla ja harrastaisi akrobatiaa, en välttämättä kävelisi.”

On siis ihan ymmärrettävää, että Penttilä on uppoutunut itselleen kaikin puolin tärkeään harrastukseen ja tavallaan ”pakottanut” itsensä uskaltamaan. Juuri siksi hän on niin kiitollinen siitä, että voi harrastaa.

”On hienoa, että löytyy aktiivisia aikuisia, jotka perustavat aikuisten ryhmiä, ja siten mahdollistavat muiden aikuisten harrastamisen!”

Voimistelu ja akrobatia tuovat Penttilälle tunteen, että hän osaa ja uskaltaa.

Lue lisää: Nokialainen Heli Tuominen vei lapsensa pesiskouluun, mutta rakastuikin lajiin itse: ”En laske täällä edes joukkueen juoksuja!”

Lue lisää: Lempääläläinen Antti Hyytiäinen löysi suunnistuksen vasta aikuisena, mutta nousi nopeasti SM-tasolle: ”Laji pitää nöyränä”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut