Erkki Jokisen mielestä suomalaisilla on erityinen ikkuna Ukrainan tapahtumiin: ”Vanhempi sukupolvi lukee Ukrainan uutisia kuin muistojen kirjaansa”

Hämeenkyröläinen Erkki Jokinen on työskennellyt viisi vuotta Inkerin kirkon kouluttajana Pietarin lähellä ja sen jälkeen venäläisten pappina Helsingissä. Senkin takia Ukrainan sota tulee lähelle. ”Ukrainan rintamalla on meidän perheemme tuntemien äitien poikia.”

Erkki Jokisella on suru silmissä, kun hän sanoo: ”Tuokaa nuorukaisenne pois Ukrainasta tekemästä kauhutekoja. Tuokaa heidät kotiin ennen kuin heidän elämänsä hajoaa.”

15.4. 8:29

Istumme Frantsilan Kehäkukassa kahvilla. Vastapäätäni istuu pappi ja kirjailija Erkki Jokinen. Pappilanjoki virtaa silmiemme alla vapaana, joutsenet ja kurjet ovat saapuneet Hämeenkyröön.

Jokinen oli Inkerin kirkon kouluttajana viisi vuotta Pietarin lähellä Kelton kylässä. Ja sen jälkeen venäläisten pappina Helsingissä.

Kelton kylä kuuluu Inkerinmaahan, jossa Stalinin vainojen aikaan 1930-luvulla surmattiin ja karkotettiin kymmeniätuhansia inkeriläisiä Siperian hyytäville perukoille.

Erkki Jokinen

57-vuotias.

Hämeenkyrön srk:n pappi 2015–2017. Sen jälkeen hän keskittyi rukoukseen ja ajatteluun.

Tätä ennen työskenteli muun muassa Suomen Raamattuopistossa maahanmuuttajalinjan vetäjänä, venäjänkielisessä seurakuntatyössä Helsingissä ja Inkerin kirkon koulutuskeskuksessa Keltossa kouluttajana Suomen Lähetysseuran kautta.

Perheeseen kuuluvat puoliso Leena, neljä lasta, viisi lastenlasta.

Julkaissut seitsemän teosta. Idänkohtaus oli Vuoden kristillinen kirja vuonna 2005.

Harrastaa valokuvausta.

Mitä pappi Erkki Jokinen miettii Ukrainan sodasta?

”Kaiken pimeyden keskellä mielessäni on syvä suru. Ukrainan rintamalla on meidän perheemme tuntemien äitien poikia, mutta äidit eivät tiedä, missä heidän poikansa ovat, saavatko he enää heidän ruumiitaankaan kotiin. Ja millaisina eloonjääneet palaavat”, Jokinen sanoo.

Jokisen mielestä suomalaisilla on erityinen ikkuna Ukrainan tapahtumiin.

”Vanhempi sukupolvi lukee Ukrainan uutisia kuin muistojen kirjaansa. Meillä on valmiina historiassa muokattu maa niin surulle kuin myötätunnollekin. Monella on huoli omista lapsistamme, kun emme tiedä, miten meidän käy.”

Ikuisia ystäviä

Kelto oli Jokiselle mielenkiintoinen paikka. Toinen maailmansota tuhosi Inkerin.

Noin 55 000 inkeriläistä palautettiin Suomesta Neuvostoliittoon sodan päätyttyä, mutta ei enää Inkeriin, vaan sisä-Venäjälle. Neuvostoliitossa inkeriläisiä pidettiin kansan vihollisina, ja monet heistä ammuttiin. Suomeen piiloutui noin kolmetuhatta inkeriläistä.

Presidentti Mauno Koivisto ilmoitti vuonna 1990, että inkeriläiset ovat oikeutettuja paluumuuttajia Suomeen. Se oli kunnianosoitus kärsineelle kansalle.

Vuodet Kelton kylässä merkitsivät Erkki Jokiselle uuden maailman avautumista, idän kohtaamista.

”Valmiit mielikuvat Venäjästä romuttuivat, ja venäläisen kulttuurin karu kauneus aukeni. Saimme paljon ikuisia ystäviä, mutta näimme myös sodan vaurioittamia miehiä.”

”Perheemme naapurina oli Afganistanin sodan veteraani. Näin pahuuden jäljet miehen kasvoilla. Tällaista hintaa eivät ihmiset haluaisi enää maksaa.”

Presidentti Vladimir Putinilla on yhä kova suosio, joten kansa tuskin nousee kapinaan. Erkki Jokinen uskoo Putinin pelkäävän eniten äitejä, jotka ovat Venäjällä kuin pyhimyksiä. Sotilaiden äidit on vuonna 1989 perustettu järjestö, joka rohkeasti nousi Tšetšenian sodassa kapinaan. Eikä äitejä hiljennetty rahalla.

Pahuudella ei ole viimeistä sanaa

Jokinen kertoo, että hänen surunsa ja myötätuntonsa ovat nyt Ukrainan kansan puolella. ”Mutta suru ei ole niin kapea kokemus kuin viha. Suru kyntää syvemmältä. Viha voi olla väline torjua pahaa ja nousta pahuutta vastaan. Koen kuitenkin, että vielä syvemmältä nousee murhe. Murhe ihmisen puolesta.”

”Tämä murhe ei ole avutonta surua, vaan se on kuin tulivuori, joka purkautuu maan sisästä, polttaa saastunutta maata ja muuttaa sitä hedelmälliseksi.”

”Sodan keskellä pääsiäisen viesti on, että pahuudella ei ole viimeistä sanaa. Toivo ei sammu vihan hehkuun.”

Jokinen korostaa, että sodan keskellä pääsiäisen viesti on surun ja toivon kohtaaminen: ”Toivo ei alistu ihmisen ahtaisiin rajoihin eikä se sammu ihmisen vihaan. Pääsiäisen ytimessä näen pimeän ja valon kohtaamisen. Perjantain pimeyttä vasten loistaa sunnuntain valo.”

”Me tarvitsemme yhteistä tilaa surulle ja myötätunnolle, vaikka suomalainen helposti sulkeutuu omaan suruunsa. Viha on yksi todellinen väline torjua pahaa ja nousta sitä vastaa. Koen kuitenkin, että vielä syvemmältä nousee murhe.”

Helmenkalastaja

Jokinen muutti rouvansa Leenan kanssa kahdeksan vuotta sitten Hämeenkyröön puolison ikääntyvien vanhempien avuksi. Erkki Jokinen sai papin paikan Hämeenkyrön seurakunnasta, mutta hän erosi yllättäen vuonna 2017.

Hän päätti keskittyä lukemiseen, ajatteluun, kirjoittamiseen ja rukoiluun. Elintaso putosi rahallisesti, mutta elämä voitti.

”Olen tällainen helmenkalastaja. Olen jättänyt kaiken muun löytääkseni helmen. Pitkä avioliitto Leenan kanssa on ollut siunaus. Kun turhat virikkeet on karsittu, suhteesta on tullut entistä tärkeämpi.”

Pastori onkin hyvissä käsissä. Rouva on psykoterapeutti.

Jokisen äkkilähtö aiheutti hiljaisia katseita ja paljon kysymyksiä, joista monet sanattomia, sillä Jokisen ero hämmensi monia.

Seuraavana aamuna hän pakkasi repun ja lähti Lappiin yli viikoksi vaeltamaan.

Askel askeleelta jokin alkoi liikahdella miehen sisimmässä. Saariselän korkeimmalla huipulla kyyneleet tulivat silmiin.

Erkki Jokinen erosi papin tehtävistä Hämeenkyrön seurakunnasta vuonna 2017. Hän päätti keskittyä lukemiseen, ajatteluun, kirjoittamiseen ja rukoiluun.

Jokinen on myös palkittu kirjailija. Hänen teoksensa Idänkohtaus palkittiin vuoden kristillisenä kirjana vuonna 2005.

Valinnan tehneen Ritva Santavuoren mielestä Jokisen kirjassa oli paljon lähimmäisenrakkautta, välittämistä, myötäelämistä ja anteeksiantamista. Teos korosti Santavuoren mielestä yhteisöllisyyttä: uskominen voi olla myös yhdessä uskomista.

Jokisen suuri sankari on Fjodor Dostojevski, jossa Jokisen mielestä kuvastuu koko Venäjän ristiriitaisen todellisuuden henki.

Dostojevski löysi paatuneimmastakin roistosta jotain hyvää. Kuten Jokinenkin.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut