Mahaliukua ja luistelun riemua – Katso riemukas kuvakooste Sorsapuiston jäältä - Ihmiset - Aamulehti

Mahaliukua ja luistelun riemua – Katso riemukas kuvakooste Sorsapuiston jäältä

Sorsapuiston tekojää saa käyttäjiltä lähes yksinomaan kehuja. Hyvin hoidetulle kentälle tullaankin luistelemaan ja pelaamaan kiekkoa ympäryskunnista saakka. Suosiosta huolimatta tila riittää ja tunnelma on rauhallisen puuhakas ja iloinen.

”Olemme käyneet Karlon kanssa viikon verran luistelemassa. Poika on innokas ja pääsee jo hiljalleen eteenpäin. On hienoa seurata kehitystä”, kertoo Mark Bukarev ja antaa Karlolle vauhtia mahaliukuun.

12.1. 15:40

Meksikosta Tampereelle kyläilemään saapunut Paulina Hernandez nojaa nauraen luistelutukeen Tampereen Sorsapuistossa ja liukuu elämänsä ensimmäistä kertaa luistinten varassa jäällä. Niko Laaksonen varmistaa ja tukee selän takana.

Vieressä nuoret miehet pelaavat kiekkoa ja konkariluistelijat viilettävät ohi. Alkuillasta Sorsapuiston jääkenttä on herännyt eloon uinuvan aamupäivän jälkeen.

”Ehkä paras ulkojää, jonka tiedämme”, toteavat Samu Ojamo ja Lassi Hirvonen.

Sään vaihteluita kestävän jään lisäksi kiitosta saavat lainattavissa olevat luistelutuet ja lasten maalit sekä kentän laidalla olevat välinevuokraamo ja kahvila.

Harrastajien toiveissa korostuvat toinen kaukalo ruuhkan tasoittamiseksi sekä kiekkoilijoille laukaisuharjoitteluun sopiva paikka.

”Esimerkiksi kiekot pysäyttävä verkko kentän laidalle”, kaukalolätkää pelaamaan saapunut Jiri Heinovirta pohtii.

Tammelan koulun ykkös- ja kakkosluokkalaiset luistelivat opettajansa Johanna Pekin kanssa mukavan rapsakassa pakkassäässä tiistain aamupäivällä. ”Lapset liikkuvat niin innokkaasti, ettei kylmä pääse iskemään. Sorsapuiston lämmitettyihin pukuhuoneisiin voi kuitenkin tarvittaessa mennä lämmittelemään.”

Liikuntatunnilta tavoitetut Tiitus Hoffren (vas.) ja Kaapo Ryödi käyvät vapaallakin vähintään kolme kertaa viikossa luistelemassa. Nyt hieman enemmän kuin harrastuspaikkojen ollessa auki. Sorsapuistoon kaverukset ehdottavat toista kaukaloa nykyisen viereen.

Alkuillasta Sorsapuiston kaukalossa käy kuhina. Peli on vauhdikasta, mutta reilua ja kaikille avointa. Pelkästään lämäreitä laukomaan kaukaloon ei ainakaan tiistaina mahtunut.

”Kumppani harrastaa taitoluistelua ja minä höntsäilen jäällä. Käyn täällä 3–5 kertaa viikossa. Välillä hiihdän. Tampereella talviset ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät”, Janne Mäki-Leppilampi tuumii.

”Huikea paikka. Eivät ole veroeurot mennet hukkaan”, kehuu Juhani Lakkapää Sorsapuiston tekojäätä. Luistelu on isä Juhanille ja poika Sisulle kivaa kahden oloa ja tämän hetken missio.

Jääkiekkoa harrastava isoveli on pirkkalalaisen Wilhelmi Wirenin esikuva ja innoittaja. Isosisko Minea harrastaa luistelua muuten vain huvikseen kavereiden kanssa. Äidin työn ja Minean koulun läheisyyden takia Sorsapuisto on tuttu paikka.

Jaakko Timlin (vas.) ja Jani Kohellef kävivät jo aamupäivällä kaukalossa kouluporukalla. Koulun päälle he kertovat luistelleensa pari tuntia. ”Rakas laji”, miehet sanovat.

Toista talvea Ilveksen junnuissa pelaava Kasper malttaa juuri ja juuri odottaa haastattelun ajan jäälle pääsyä. Isä Mikko Kinnunen on tyytyväinen, kun on säästä riippumaton ulkojää. ”Tämä on hyvää ajanvietettä.”

Sorsapuisto toimii sopivasti puolivälin kohtaamispaikkana Lentävänniemessä asuvalle Samu Ojamolle ja hervantalaiselle Lassi Hirvoselle. ”Ehkä paras ulkojää tietämistämme, vaikka nyt kaukalo on turhan täynnä”, miehet kehuvat ja lähtevät etsimään peliporukkaa kentältä.

”Tämä on hyvin hoidettu, tänne mahtuu ja täällä on mukava tunnelma. Sijaitsee keskustassa. Kiva paikka”, summaavat Polina Ivanova ja Leevi Matilainen syitä tulla Sorsapuistoon. Luistelu on heille enemmän mukavaa ajanvietettä kuin urheilua.

”Tämä on vaikeampaa kuin hiihtäminen. Olen kaatunut jo viisi kertaa, mutta eipähän tule kylmä. Ja tämä on kivaa”, nauraa Meksikosta vieraisille saapunut Paulina Hernandez. Niko Laaksonen vakuuttaa ystävän kehittyneen huimasti puolessa tunnissa.

Oliver Lähde haukkaa palasta luistelun ja lumikasakiipeilyn lomassa. Ulkoilussa tärkeintä on se, että on kivaa. Taidot kehittyvät leikin varjolla.

”Ei tässä huomaa päivän kulumista. Asiakkaita ja juttua riittää, vaikka ei tässä jonoja ole. Jos luistellessa huomaa tiskillä olevan väkeä, voi aina ottaa vielä uuden kierroksen ja tulla, kun on väljää. Hyvin on mennyt”, vakuuttaa Janne Hakanen leipomokärryn tiskin takaa.

Helena Maijanen käy hakemassa lämmikettä luistelun lomaan. Kioski on hänestä hyvä lisä kentälle. ”Avantouinnin lisäksi luistelu on ainoa talvilajini. Se on kivaa, kunhan jalat tottuvat. Huomenna taas tietää olleensa”, Maijanen hymähtää.

”Vähän meinaa luistimet puristaa, mutta hyvät pelit täällä saa aina”, toteaa kaksi ja puoli vuotta sitten Suomi-sarjassa pelaamisen lopettanut Jiri Heinovirta. ”Ei olisi pahasta, jos kentällä olisi erillinen laukaisuharjoittelupaikka sitä harrastaville. Kaukaloon ei mahdu.”

Timo Kopponen on hankkinut tyttären pojan takia 1950-luvun pelitaidot takaisin. ”Rajoitustenkin takia. Sisäsoutu ja jumpat ovat jääneet pois.”

Anjan Govindaraju huilaa jäänhoitokoneen kiertäessä kenttää. Luistelua hän harjoittelee, koska pitää siitä ja koska Intiassa sitä ei voi harrastaa. Sorsapuiston tunnelmaa luistelun alkeita harjoitteleva mies kehuu. ”Tuntemattomatkin ihmiset tulevat auttamaan ja opettavat ystävällisesti.”

Kentän huoltotyöt katkaisevat illan. Tiisaisin ja torstaisin, sekä viikonloppuisin vapaa rataluistelu jatkuu vielä pari tuntia huollon jälkeen, mutta mailapelien pelaaminen loppuu katkoon. Joitakin luistelijoita jäi tiistaina odottamaan kentälle pääsyä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut