Kiira Korpi muutti Suomeen ja löysi uuden miehen - Ihmiset - Aamulehti

Suomeen muuttanut Kiira Korpi kertoo nyt uudenlaisesta arjestaan, johon kuuluu parisuhde ”huipputyypin” kanssa – Jälkikäteen hän ymmärsi, kuinka ahdistunut oli kilpaurallaan

Luistelijatähti Kiira Korpi muutti Suomeen ja asuu Kauniaisissa uuden miesystävänsä kanssa. Kauniaisten luonto on kaunista ja hiljaista verrattuna hektiseen New Yorkiin, jonka rosoisuutta ja ravintolatarjontaa Korpi silloin tällöin ikävöi. Mieleen jäi myös erikoinen kohtaaminen kodittoman kanssa. Nyt Korpi kertoo Aamulehdelle, mitä hänelle kuuluu.

Moni asia on muuttunut Kiira Korven elämässä viime vuosina: työ, kotimaa ja parisuhde.

31.12.2021 7:00

Aamulehti

Kiira Korpi, kilpauransa päättänyt taitoluistelija. Moninkertainen suomenmestari ja EM-mitalisti. Luisteluvalmentaja ja jääshow Lumikuningattaren päänäyttelijä.

Kiira Korpi on paljon asioita, mutta mitä hänestä olisi tullut ilman taitoluistelua?

”Olisinkohan päätynyt lääkäriksi? Luulen, että olisin edistänyt lääkisopintoja. En lukenut lukiossa pitkää fysiikkaa tai kemiaa, ja sitä paitsi lääkisopinnot olisivat olleet muutenkin haastavat urheilun rinnalla. Toisaalta näen myös, että valmentajassa ja lääkärissä on jotakin samaa. Ainakin toivon, että vuorovaikutuksellani valmennettavien kanssa on jonkinlainen voimaannuttava vaikutus”, Korpi pohtii.

Kiira Korpi

Syntynyt Tampereella 26. syyskuuta 1988.

Taitoluistelun viisinkertainen suomenmestari ja kolminkertainen EM-mitalisti.

Päätti kilpauransa vuonna 2015. Viimeisinä vuosina uraa varjostivat loukkaantumiset.

Elämäkerta Ehjäksi särkynyt (Jere Nurminen, Otava) julkaistiin vuonna 2018. Teos käsittelee Korven omakohtaisia kokemuksia valmennuskulttuurin epäkohdista ja henkisestä väkivallasta. Elämäkerta julkaistaan englanniksi Yhdysvalloissa keväällä 2022.

Opiskellut psykologiaa The New School -yliopistossa New Yorkissa.

Tähdittää Lumikuningatar-jääshow’ta, jonka ensi-ilta siirtyy vuodenvaihteeseen 2022–2023.

Entä katuuko Korpi mitään, oli kyse kilpaurasta tai muusta elämästä?

”Kai tähän voisi vastata, että en kadu mitään, koska kaikki, mitä olen kokenut, on tehnyt minusta tällaisen kuin olen ja niin edelleen. Toisaalta siinä on paljon viisautta, että oman polun on pitänyt mennä näin: on pitänyt kokea alamäet ja kohokohdat, sillä kaikesta on oppinut. Nyt kun valmennan lapsia ja nuoria, en tekisi sitä niin tietoisesti ilman omia kokemuksiani. Tahdon valmentaa heitä kuten toivon, että itseäni olisi aikoinaan valmennettu.”

Lupa nauraa

Istumme Lohjan Kisakallion urheiluopiston kahviossa. Korpi on tullut juuri Lumikuningatar-jääshow’n harjoituksista. Hän tähdittää esitystä lumikuningattaren roolissa, mutta tällä kertaa näytellen jäällä luistimet jalassa, ei keskittyen vaikeisiin luisteluhyppyihin. Niitä hän sai tehdä koko kilpauransa.

Haastatteluhetkellä harjoitukset ovat intensiivisimmillään niin, että Korven ”kroppa pyristelee mukana”, mutta pari viikkoa haastattelun jälkeen ensi-ilta Tampereen Nokia-areenalla siirtyy vuodella eteenpäin. Se tietenkin harmittaa, koska koko työryhmä oli tehnyt valtavan urakan. Mutta hyvää kannattaa odottaa, Korpi vakuuttaa.

Kilpauran aikana Kiira Korven kehonkuva ja suhde ruokaan olivat vääristyneitä. Edelleen vanhat ajatukset hiipivät pintaan silloin tällöin, etenkin urheiluopiston kaltaisessa ympäristössä. Ruuan rajoittamiseen yllyttävät ajatukset kumpuavat selkärangasta, mutta nykyään Korpi taistelee niitä vastaan.

Ilkeän lumikuningattaren roolin kautta Korpi on opetellut ilmaisemaan negatiivisia tunteita sekä jäällä että henkilökohtaisessa elämässä. ”Prosessi on käynnissä varmaan koko loppuelämäni. Ainahan se olisi kivaa olla iloinen, onnellinen ja rento, mutta fakta on, että elämässä on paljon hetkiä, joihin kuuluu ahdistusta, surua, jännitystä ja mitä lie.”

Korpi teki hyvissä ajoin ohjaaja Reija Wäreen kanssa päätöksen: tällä kertaa hän keskittyisi ensisijaisesti kannattelemaan tarinaa, tunnetta. ”On vapauttavaa, kun ei ole enää sitä fiilistä, että pitää tehdä jokin himovaikea suoritus, joka onnistuu 10–30 prosentin todennäköisyydellä. Kun mukana on vaikeita elementtejä, pitää katkaista tarinankerronta ja valmistautua esimerkiksi hyppyyn. On suuri lahja, että olen saanut valita, millaista luistelua saan nykyään toteuttaa.”

Harjoituksissa kuuluu myös naurunremakoita, joita ei kilpauralla ainakaan kisojen lähestyessä kuulunut. ”Silloin vanne alkoi kiristää päätä sekä valmentajilla että itselläni.”

Takaisin kotiin

Ajatus Suomeen palaamisesta alkoi kypsyä Korven päässä, kun koronapandemia syttyi. Hän asui keväällä 2020 New Yorkissa, missä tautitilanne räjähti nopeasti käsiin. Lennot pantiin poikki, satamaan tuotiin risteilyaluksia, hotelleja tyhjennettiin ja Keskuspuistoon pystytettiin telttoja, jotta niihin mahtuisi tarpeen tullen koronapotilaita hoidettavaksi.

Silloin Korpi tajusi, kuinka vakava tilanne on ja miten kaukana perheestään hän loppujen lopuksi elää. ”Vaikka minulla on siellä kavereita ja tukiverkkoa, perhe on eri asia. Viime keväänä varmistui, ettei New York ole enää minua varten. Se on mahtava kaupunki ja sitä tulee varmasti ikävä, mutta viisi vuotta oli tarpeeksi”, Korpi kertoo.

Samoihin aikoihin päättyi myös Korven 11 vuoden suhde ja kolmen vuoden avioliitto Arthur Borgesin kanssa.

Kiira Korpi on puhunut avoimesti henkisestä väkivallasta, joka on lajissa yleistä. ”Luistelijat ja vanhemmat sietävät sitä, koska kuvittelevat, että siten pääsee huipulle. Jos joku pääsee huipulle, hän pääsee sinne valmentajan lyttäämisestä huolimatta, ei sen ansiosta.”

Esteettisyys ja ulkonäkövaatimukset kuuluvat taitoluisteluun, vaikka sääntöjä ei sanota ääneen: painorajoja ei virallisesti ollut, mutta maajoukkueleireillä otettiin aina mitat puhumattakaan siitä, kuinka usein luistelija käy itse vaa’alla. Psykologiaa opiskeltuaan Kiira Korpi on ymmärtänyt, että nuoren aivot kehittyvät vielä 20-vuotiaana. ”Siinä on joutunut aikamoiseen kuplaan ja painekattilaan.”

Aluksi pariskunta oli asunut Manhattanilla, sitten Downtownissa ja viimeiset kaksi vuotta Long Island Cityssa Queensin puolella. ”Kontrasti Suomeen on melkoinen. Välillä tulee fiiliksiä, että on ikävä New Yorkin energiaa tai ravintolatarjontaa. Asumaan ei ole ikävä.”

Milano, New York ja maailma oli toistaiseksi nähty. Oli aika palata kotiin.

Rakastunut nainen

Vaikka Korpi onkin Tampereen oma tyttö, ei hän ainakaan toistaiseksi voi kuvitella palaavansa kotipaikkakunnalle asumaan. ”Tosin voisin kuvitella viettäväni paljon enemmän aikaa Tampereella, joko vanhempien luona tai perheemme kesämökillä.”

Tällä hetkellä Korpi asuu Kauniaisissa uuden miesystävänsä kanssa. Aiemmissa haastatteluissa hän on kertonut olevansa ”rakastunut nainen”, että miehen nimi on Pekka ja että tämä ei ole urheilija.

Korpi pysyy yhä salaperäisenä, eikä paljasta missä tai miten he tapasivat. ”Hän on... huipputyyppi, huippuälykäs, hauska ja huolehtivainen, kaiken kaikkiaan ihana ihminen. Olen kiitollinen ja onnellinen siitä, että tällainen ihminen tuli elämääni.”

Kauniaisissa parasta ovat luonto, ulkoilureitit ja ennen kaikkea hiljaisuus. Kun Korpi kävelee ulkona, hän suorastaan tuntee, kuinka elimistön stressitila laskee verrattuna New Yorkin hälinään. ”Siellä kaikki pauhaa: pilvenpiirtäjät systeemeineen, ilmastoinnit, internetverkot. Huomaan kropassa heti Helsinki-Vantaan lentokentällä, että tuntuu kuin jotakin puuttuisi. Helsingin keskustassa ihmettelen, miksi on niin hiljaista.”

Suomessa hermosto lepää, ihmiset uskovat sääntöjä ja uutistenlukijat ovat hillittyjä, toisin kuin toinen toistaan hurjemmat mediaspektaakkelit esimerkiksi CNN:llä. Suomessa on hillittyä, hallittua ja puhdasta. Mutta on New Yorkissa hyvätkin puolensa.

Ikävä rosoisuutta

Korpi liikkui New Yorkissa joko pyöräillen, kävellen tai metrolla ja katseli kaupungin vilinää. Hän piti erityisesti metrolla liikkumisesta, sillä siinä näki erilaisten ihmisten kirjon: oli eri kulttuurien edustajia ja eri tavalla pukeutuneita henkilöitä.

Aluksi Korvesta tuntui hivenen ahdistavalta nähdä, kuinka paljon metroasemilla tai kaduilla liikkui kodittomia ja päihderiippuvaisia. ”Toisaalta opin arvostamaan sitä, että New York on aito kaupunki, eikä mitään tai ketään siivota pois. Kaikki tulee ’in your face’, päin kasvoja.”

Periaatteessa kuka tahansa voi menettää työnsä ja tippua kodittomaksi, koska yhteiskunnan turvaverkkoa ei ole. Monelle lienee käynyt niin koronakriisin seurauksena.

Korpi kävi elämässään läpi muutenkin sellaista vaihetta, ettei hän halunnut katsoa pois. Siksi hän meni usein juttelemaan kodittomien kanssa. Yksi kohtaaminen on jäänyt erityisen hyvin hänen mieleensä.

”Oli kylmä ja pakkanen, ja eräällä miehellä oli ostoskärryssä mukana koko omaisuutensa. En antanut kenellekään rahaa, mutta ostin usein esimerkiksi kahvin tai jotain muuta pientä kaupasta. Juttelimme tämän miehen kanssa pitkään, ja hän kertoi koko elämäntarinansa. Lopuksi kättelimme. Aluksi hän sanoi, ettei halua kätellä minua, koska käsi on niin likainen, mutta minä sanoin, että ei kun nyt kätellään.”

Suomessa parasta on luonto. Välillä hiljaisuus shokeeraa Kiira Korven, sillä New Yorkissa asuessaan hän tottui jatkuvaan meluun ja valosaasteeseen. Mutta on kaupungissa Korven mielestä hyviäkin puolia: sen eloisuus, rosoisuus ja energia.

Unelmana inspiroida

Suomessa Korven elämäkerta herätti paljon huomiota, sillä hän on tunnettu suomalainen urheilija. Nyt häntä jännittää, löytääkö englanninkielinen yleisö teoksen pariin ja nouseeko kirjasta kansainvälistä keskustelua.

Korpi kertoo teoksessa muun muassa henkisestä väkivallasta, sivuaa seksuaalista häirintää ja kertoo, kuinka vääristynyt hänen kehonkuvansa oli kilpauran aikana. Hän on luistelijaksi pitkä, lähemmäs 170-senttinen ja aavistuksen lihaksikkaampi kuin muut.

Kohtalokas ratkaisu löytyi vajareista eli vajaista kaloreista. Kun Korpi laihdutti sairaalloisella tavalla, valmentajat alkoivat kehua, että vihdoin hän näyttää oikealta luistelijalta. ”Taitoluistelussa olisi paljon tekemistä siinä, etteivät nuoret ajautuisi sille tielle, jolle minä ajauduin. Näen vajareilla suuren yhteyden vammoihin, loukkaantumisiin ja psyykkisiin romahtamisiin. Mieli tai kroppa ei kestä sellaista.”

Kiira Korpi on kiitollinen siitä, ettei hänen nuoruudessaan ollut vielä sosiaalista mediaa ja sen mukanaan tuomia paineita. Suoritus- ja ulkonäköpaineissa oli riittävästi.

Korpi ei syönyt kunnolla, koska pelkäsi lihomista. Hän pelkäsi yhteisön suhtautumista, jos olisi vääränlainen tai väärän kokoinen. Kuukautiset pidettiin yllä e-pillereillä. ”Vaikutti siltä, että kroppa toimii, vaikka se toimii vain ulkoisella avulla.”

Nyt käynnissä on valmennuskulttuurin murros, jollaista ei vielä ollut Korven ollessa huipulla. ”Silloin ei edes puhuttu sellaisista asioista kuin henkinen väkivalta tai urheilijoiden ihmisoikeudet tai mielenterveys.”

Ahdistunut urheilija

Korpi opiskeli psykologiaa yliopistossa New Yorkissa. Jälkikäteen hän on ymmärtänyt, miten ahdistunut parikymppisen urheilijan mielenmaisema oli. Hänet palkittiin vuonna 2006 positiivisimmaksi suomalaiseksi, mutta hymyn takana oli usein ahdistusta, joskus masennustakin.

”Jälkikäteen kun ajattelee, olin rakastunut omaan kärsimysnäytelmääni. Siitä tuli jonkinlainen normi. Sain kiksit siitä, että vaikka olisi kuinka paska fiilis, mutta pystyin tsemppaamaan ja suorittamaan, sain hyvän olon. Se ei ollut kovin terve asetelma.”

Lähipiiri ei osannut tarjota tukea, jota Korpi olisi kaivannut. Hän ei myöskään itse osannut hakea sellaista. Samoin kävi ensimmäisen urheilupsykologin kanssa: tämä yritti auttaa, mutta omalla tavallaan. ”Hän käytti oman aikansa mekaanisia konsteja. Siellä oli ihan hyviä juttuja, kuten rentoutusharjoituksia ja mielikuvaharjoittelua. Toisaalta sekin oli suorituskeskeistä: ’Miten tämä Kiira saadaan tekemään nämä suoritukset?’ Tein niitä harjoituksia ihan kuin jokin robotti.”

Toisella psykologilla oli jo hieman holistisempi käsitys ihmisestä. Holistinen tarkoittaa käytännössä sitä, että kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. ”Eli jos ihminen ei voi hyvin, suorituskaan ei onnistu hyvin. Olen kiitollinen erityisesti tälle jälkimmäiselle psykologille. Hänen kanssaan työskenteleminen auttoi minua paljon ihmisenä ja urheilijana.”

Lopuksi: kuka on Kiira Korpi, jos ei saa sanoa mitään luisteluun liittyvää?

Korpi hiljenee hetkeksi ja luo katseensa alas. ”Kyllä mä ehkä olen sellainen muiden inspiroija, tai ainakin haluaisin olla. Haluan puhaltaa hyvää henkeä tiloihin, olivat ne sitten jäällä tai jossakin muualla.”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut