Nyt puhuvat hiljaiset ihmiset, jotka jäävät arjessa usein muiden jalkoihin - Ihmiset - Aamulehti

”Miksi et puhu mitään”, Laura Ruokojalta on kysytty yhä uudelleen – Nyt puhuvat hiljaiset ihmiset, jotka jäävät arjessa usein muiden jalkoihin

Hiljaiset ihmiset ymmärretään työpaikoissa ja kaveriporukoissa helposti väärin, ja siksi moni kokee painetta olla puheliaampi kuin oikeasti on. Se on sääli, sillä hiljaisuudessa voi olla paljon hyvää.

Laura Ruokoja kokee usein olevansa muita hiljaisempi. Pienessä, tutussa porukassa hän voi kuitenkin olla hyvinkin puhelias.

30.11.2021 18:38

”Miksi et puhu mitään?”

Kysymys on turhauttavan tuttu Laura Ruokojalle.

Ruokoja, 41, on aina kokenut olevansa muita hiljaisempi. Juhlissa ja työpaikan kahvipöydässä hän mieluummin kuuntelee muiden juttuja kuin puhuu itse.

Yleensä joukon puheliaammat pitävät mielellään keskustelua yllä eivätkä kiinnitä huomiota siihen, että joku on enemmän hiljaa, Ruokoja sanoo. Mutta on myös hetkiä, joissa vähäpuheisuus kyseenalaistetaan ikävällä tavalla.

Erityisesti nuorempana Ruokoja päätyi tilanteisiin, joissa joku on ihmetellyt ääneen hänen hiljaisuuttaan.

”Huomauttelu hiljaisuudestani on saanut tuntemaan, että minun pitäisi olla puheliaampi. Se on ollut ahdistavaa, koska minulle on luontevaa suurimmaksi osaksi seurailla keskustelua.”

Kokkolalainen Laura Ruokoja on yksi noin 370 vastaajasta, jotka kertovat verkkokyselyssä, miltä tuntuu olla muita hiljaisempi.

Vastausten perustella moni hiljainen ihminen kokee painetta olla sosiaalisissa tilanteissa puheliaampi kuin oikeastaan tuntuisi luontevalta.

Kymmenet vastaajat kertovat, että heidän vähäpuheisuuttaan on ihmetelty tai se on ymmärretty väärin. Hiljaisen ihmisen saatetaan ajatella olevan ujo, epävarma tai jopa ylimielinen.

Myös Ruokoja on huomannut, että ihmiset ovat joskus käsittäneet hänen vähäpuheisuutensa väärin.

”Jotkut ovat luulleet, että olen välinpitämätön, koska en ole osallistunut aktiivisesti keskusteluun. Oikeasti olen ollut kiinnostunut keskustelusta, minulla ei vain ole ollut siihen lisättävää. Tai sitten sanottavani on tullut mieleen vasta, kun on jo siirrytty seuraavaan aiheeseen.”

Moni hiljainen ihminen kokee painetta olla sosiaalisissa tilanteissa puheliaampi kuin oikeastaan tuntuisi luontevalta.

Ruokoja voisi olla pitkiäkin aikoja hiljaa, jos se olisi ympäristön puolesta mahdollista.

”Minulla ei ole tarvetta puhua seuran takia. Saan hiljaisuudesta ja yksinolosta energiaa. Myös tilanne vaikuttaa puheliaisuuteeni, sillä oman perheeni ja ystävieni kanssa puhun paljonkin.”

Laura Ruokojan mielestä hiljaisuutta pitäisi arvostaa enemmän. ”Kun kuuntelee tarkkaavaisesti muita, oppii itsekin enemmän.”

Kirjoittaminen on ollut Ruokojalle lapsesta asti juttelemista luontevampi tapa olla yhteydessä muihin ihmisiin. Lapsena hän piti ystäviinsä yhteyttä kirjeillä, nykyään sähköposti- ja Whatsapp-viesteillä.

”Lapsena olin aika ujo, mutta nykyään olen huomattavasti rohkeampi. Aikuisiällä minun on ollut hiljaisuuteni vuoksi vaikeaa löytää uusia ystäviä, sillä en osaa small talkia lainkaan”, Ruokoja kertoo.

Näin lukijat kuvailevat kokemuksiaan siitä, kuinka hiljaisiin ihmisiin suhtaudutaan:

Kun koulussa on kirjoitettu kehulappuja, on minun lappuuni kirjoitettu "hiljainen mutta kiva". Se viestii siitä, ettei hiljaisuutta pidetä hyvänä asiana." Nainen, 26

Kehotukset reipastua ja tehdä itsensä kuulluksi ovat tuttuja. Pärjäisin hiljaisuuteni kanssa paremmin ilman tarpeetonta ja hermostuttavaa huomiota ominaisuudestani. Hiljaisuus itsessään ei häiritse minua, olen kykenevä puhumaan, jos minulla on sanottavaa. Mies, 24

Hiljainen ihminen voi yhtä lailla olla hauska ja miellyttävä keskustelukumppani, vaikka niin ei aina ajatella. Se, että ei sano kaikkea ääneen, ei tarkoita, etteikö henkilöllä olisi arvokkaita mielipiteitä tai ajatuksia. Mies, 32

Arkipuheessa hiljaisuus yhdistetään usein introversioon. Myös moni kyselyn vastaajista kertoo ajattelevansa, että on introvertti.

Introversioon liittyvät alapiirteet, kuten vähäpuheisuus ja sosiaalisen huomion välttäminen, korostuvatkin usein ihmisillä, jotka kokevat olevansa muita hiljaisempia. Näin kertoo psykologian tohtori ja Helsingin yliopiston tutkija Ville-Juhani Ilmarinen.

Ihmisten jaottelu karkeasti ekstrovertteihin ja introvertteihin on kuitenkin Ilmarisen mukaan ongelmallista, koska suurin osa ihmisistä on persoonallisuudenpiirteiltään jotain ekstrovertin ja introvertin väliltä.

”Aivoissa ei ole asetusta, josta voisi päätellä, onko ihminen ekstrovertti tai introvertti. Ekstroversioon ja introversioon liittyy valtavasti alapiirteitä, ja nämä alapiirteet voivat myös esiintyä itsenäisinä piirteinä. Ihminen voi olla esimerkiksi sekä seurallinen että vähäpuheinen.”

Ei siis myöskään voida olettaa, että kaikki hiljaiset ihmiset olisivat introvertteja, Ilmarinen korostaa.

Ihmisen aiemmat kokemukset sosiaalisista tilanteista ja kasvuympäristö saattavat vaikuttaa siihen, kuinka puhelias hän on. Lisäksi ihminen voi olla jossain tilanteessa puheliaampi ja toisessa hiljaisempi.

”Ihmiset ylipäätään puhuvat enemmän pienessä tutussa ryhmässä tai kahden kesken kuin suuremmassa tuntemattomassa ryhmässä”, Ilmarinen sanoo.

Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on kuitenkin tarkasteltu ihmisten sosiaalista käyttäytymistä nimenomaan ekstrovertti-introvertti-jatkumon pohjalta.

Tutkimuksissa on huomattu, että introvertit ihmiset eivät ole sosiaalisissa ryhmissä yhtä suosittuja kuin ekstrovertit eli ulospäinsuuntautuneet ihmiset.

Myös Ilmarinen on tutkinut ulospäinsuuntautuneisuuden ja vertaissuosion yhteyttä omassa väitöstutkimuksessaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisia 7–8-vuotiaita lapsia ja upseeriksi koulutettavia nuoria aikuisia. Ekstrovertit osoittautuivat introvertteja suositummiksi molemmissa vertailuryhmissä.

Ekstrovertit – tai ainakin ulospäinsuuntautuneella tavalla käyttäytyvät ihmiset – näyttävät siis olevan suosittuja myös suomalaisessa kulttuurissa, jonka on yleensä ajateltu olevan monia muita kulttuureja sisäänpäinkääntyneempi ja hiljaisempi.

Myös moni kyselyn vastaaja kertoo kokevansa, että yhteiskunnassa pidetään ekstroverttia käyttäytymistä ideaalina tapana olla osa yhteisöä.

Esimerkiksi työpaikkailmoituksissa toivotaan usein hakijoilta ulospäinsuuntautuneisuutta, koska sen ajatellaan olevan sosiaalisten taitojen tae.

”Hyvät sosiaaliset taidot saatetaan joskus virheellisesti olettaa ekstroverttien ominaisuudeksi”, Ilmarinen sanoo.

Ulospäinsuuntautunut persoonallisuus ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että olisi vaikkapa hyvä asiakaspalvelija.

”Vahvasti ekstrovertilla ihmisellä ei automaattisesti ole hyviä sosiaalisia taitoja tai kykyä ottaa muut ihmiset huomioon. Sosiaaliset taidot ovat harjoiteltavia taitoja, jotka myös introvertimpi voi oppia.”

kyselyssä nousee vahvasti esiin kokemus siitä, että hiljaisen ihmisen voi olla vaikeaa saada äänensä kuuluviin työelämässä. Useampi vastaaja toteaa, että työelämä tuntuu kulkevan äänekkäimpien ehdoilla.

Kansainvälisissä tutkimuksissa onkin huomattu, että ulospäinsuuntautuneet ihmiset esimerkiksi päätyvät introverttejä useammin johtoasemiin yrityksissä ja organisaatioissa.

Lue lisää: Kun Laura Arikka kymmenen vuotta sitten näki Ylen Homoillan, hän teki tärkeän oivalluksen vuorovaikutuksesta – Nyt Arikka neuvoo, miten kenestä tahansa voi tulla taitava keskustelija

Tähän mennessä olen menestynyt hiljaisena puurtajana, mutta pelkään, että hiljaisuuteni estää minua etenemästä urallani. Nainen, 29

Toivon yhteiskuntaa, jossa ei kuuluisi vain äänekkäimpien ja muulla tapaa valta-asemassa olevien ääni. Muunsukupuolinen, 36

Myös Laura Ruokoja toivoo, että työelämässä annettaisiin enemmän tilaa niille, jotka eivät ole ensimmäisenä äänessä.

”Monissa työpaikoissa voitaisiin hyötyä mahdollisuudesta kertoa ideoista tiimille palaverin jälkeen kirjallisena. Se voisi olla luonteva ilmaisutapa ihmiselle, joka tarvitsee hieman aikaa prosessoida ajatuksiaan.”

”Toivoisin, että välillä puheliaat ihmiset harjoittelisivat antamaan meille hiljaisemmille hieman enemmän tilaa sanoa mielipiteensä.”

Ruokoja työskentelee asiakaspalvelutehtävissä. Hänen mielestään asiakaspalvelutyö voi sopia hiljaisemmallekin ihmiselle oikein hyvin.

”Minulla on selkeä työrooli, enkä ole kokenut työssäni painetta olla puheliaampi. Ja on hiljaisuudesta ollut työelämässä hyötyäkin. Pystyn keskittymään itsenäiseen työskentelyyn, koska en kaipaa jatkuvasti juttuseuraa.”

Uusien ystävien saaminen voi olla hiljaiselle ihmiselle hankalampaa, Laura Ruokoja pohtii. Siitä huolimatta hän kokee, että hiljaisuudesta on myös paljon hyötyjä.

Ruokoja muistuttaa, ettei vähäpuheisuus työpaikalla tai kaveriporukassa aina tarkoita, että ihminen ei haluaisi sanoa mitään. Joskus on niinkin, että muita hiljaisempi ihminen ei yksinkertaisesti ehdi saada puheenvuoroa.

”Usein neuvotaan, kuinka hiljainen voisi olla reippaampi. Toivoisin, että välillä puheliaat ihmiset harjoittelisivat antamaan meille hiljaisemmille hieman enemmän tilaa sanoa mielipiteensä”, Ruokoja sanoo.

Usein en ehdi sanoa asiaani, koska joku toinen ehtii edelle. Joskus koen itseni merkityksettömäksi ja näkymättömäksi. Mies, 71

En halua korottaa ääntäni, joten useasti puheeni jää huomaamatta. Odotan hetkeä, jolloin voisin puhua, mutta sitä ei välttämättä tule. Nainen, 19

Ihmiset kokevat joskus helpommaksi jättää minut huomiotta kuin yrittää osallistaa keskusteluun. Osallistuisin mielelläni, jos saisin suunvuoron. Nainen, 30

Myös Ville-Juhani Ilmarinen kannustaa puheliaampia ottamaan ryhmän hiljaisemmat paremmin huomioon. Puheliaampi ihminen voi esimerkiksi pitää keskustelussa pienen tauon tai kysyä toisten mielipiteitä asiaan.

”On hyvä taito antaa tilaa myös muille ja kysyä tasa-arvoisesti toisten mielipiteitä asioihin.”

Aina ei tunnisteta sitä, mitä kaikkea hyvää hiljaisuuteen voi liittyä, Ilmarinen pohtii.

”Voisi ajatella, että erittäin puheliaat ihmiset saattavat puhua asioista ja mielipiteistään hiljaisempia ihmisiä harkitsemattomammin. Siitä, että harkitsee kaksi kertaa mitä sanoo, voi olla elämässä hyötyä.”

”Aina ei tunnisteta sitä, mitä kaikkea hyvää hiljaisuuteen liittyy.”

Moni kyselyn vastaajakin kertoo hiljaisen luonteensa hyvistä puolista. Useat vastaajat esimerkiksi kokevat olevansa hyviä kuuntelijoita.

Ihmiset pitävät nähdäkseni minua hyvänä kuuntelijana. Minulle kerrotaan usein luottamuksellisia tietoja, koska vaitiolooni luotetaan. Nainen, 61

Hiljaisuus on välillä tosi ihanaa. Olen nykyään tyytyväinen itseeni ja siihen, että minulla ei ole pakonomaista tarvetta lörpötellä mitä tahansa. Nainen, 58

Myöhemmällä iällä olen oppinut hyväksymään hiljaisuuteni ja sen, ettei omaa persoonallisuutta tarvitse pakottaa äänekkäämmäksi tai sosiaalisemmaksi. Mies, 35

Ruokoja on oppinut muita kuuntelemalla tulkitsemaan ihmisiä ja ymmärtämään paremmin heidän ajatuksenjuoksuaan. Hän uskoo, että kaikkien kannattaisi välillä keskittyä puhumisen sijaan kuuntelemaan.

”On helppoa unohtaa, mitä muut ovat sanoneet, jos keskittyy vain omien ajatustensa esiin tuomiseen. Kun taas kuuntelee tarkkaavaisesti muita, oppii itsekin enemmän.”

”Toivoisin, että välillä puheliaat ihmiset harjoittelisivat antamaan meille hiljaisemmille hieman enemmän tilaa sanoa mielipiteensä”, Laura Ruokoja sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut