Toimittaja Tapani Salo muistelee Kaisa Mäkäräisen MM-kultaa - Ihmiset - Aamulehti

Toimittaja Tapani Salo muistelee historiallista juttukeikkaa hyiseen Siperiaan – ”Katselimme Ritolan kanssa toisiamme huolestuneina, toivottavasti ei tule isoa pamausta”

Aamulehden valokuvaaja Jukka Ritola ja toimittaja Tapani Salo kävivät Hanty-Mansijskissa ampumahiihdon MM-kisoissa talvella 2011. Kylmyys kauhistutti, mutta kisoissa tehtiin suomalaista urheiluhistoriaa. Tapani Salo muistelee ikimuistoista juttukeikkaa.

Vuonna 2011 Kaisa Mäkäräinen pääsi voittajana myös kauan odottamalleen porokierrokselle. ”Maailmancupissakin täällä viedään parhaat porokierrokselle. Olen kateellisena katsonut menoa ja ajatellut, että kunpa pääsisin joskus tuollaiseen kyytiin”, Mäkäräinen kertoi Aamulehden jutussa vuonna 2011.

1.12.2021 6:58

Aamulehti

Katselin Jekaterinburgin lentokentän pienessä odotustilassa seuraavalle lennolle mukaamme tulevia matkustajia. Siinä oli venäläisiä herrasmiehiä, suurin osa hiukan jo ikääntyneitä. Muutamat punottivat melkoisesti. Vessassa käydessä syykin selvisi, kun paksuun turkistakkiin pukeutunut mies kaivoi pusakan kätköistä vodkapullon, otti pitkän ryypyn ja röyhtäisi tyytyväisenä.

Päämäärämme oli Hanty-Mansijsk Länsi-Siperiassa. Matkakumppaninani oli valokuvaaja Jukka Ritola. Aamulehden urheilutoimituksen silloinen pomo Lauri Kaisanlahti oli saanut idean, että lähdemme Siperiaan seuraamaan ampumahiihdon MM-kisoja ja lajin suomalaistähteä Kaisa Mäkäräistä.

Lue lisää: ”Tämä kaikki on totta” –  Aamulehti oli paikalla, kun Kaisa Mäkäräinen voitti ensimmäisen MM-kultansa vuonna 2011

En ollut kovin innoissani juttumatkasta, sillä en pidä kylmästä. Säätietojen mukaan Hanty-Mansisjkissa saattoi pakkanen kiristyä reilusti alle 30 miinusasteen helmi-maaliskuussa. Lähdimme matkaan juuri, kun kuukausi vaihtui helmikuusta maaliskuuhun.

Urheilutoimittaja Tapani Salo jäi marraskuun alussa eläkkeelle.

Tapani Salo

Tehtävä: Urheilutoimittaja.

Aamulehdessä: 1985–2021 kuuden eri päätoimittajan aikana. Nyt eläkkeellä.

Palkinnot: Vuoden jääkiekkotoimittaja 1999, Suomen Urheiluliiton journalistipalkinto 2011, Aamulehden Sulka hattuun -palkinto 2016, Jääkiekkojournalismin Pentti Lindegren -palkinto 2018.

Katselimme valokuvaaja Ritolan kanssa hiukan epäröivin ilmein konetta, jonka oli määrä kuljettaa meidät Jekaterinburgista Siperiaan. Kone oli pieni ja parhaat päivänsä nähnyt. Sitä tankattiin juuri, kun astelimme ulkoilmassa konetta kohti. Venäläiset matkakumppanimme panivat tupakaksi ja nikotiinin himon tyydytettyään viskasivat palavat tumpit maahan kerosiiniletkujen viereen. Katselimme Ritolan kanssa toisiamme huolestuneina: Toivottavasti ei tule isoa pamausta.

Kone nousi natisten ilmaan ja vähän matkaa lennettyämme katsoin ulos ikkunasta: oli tähtikirkas yötaivas, mutta alhaalla maassa ei näkynyt yhtään valoa. Mitä jos kone hajoaa ja teemme pakkolaskun tuonne keskelle ei mitään?

Tyhjä hotelli

Niin ei käynyt, vaan laskeuduimme vähän ennen puolta yötä Hanty-Mansijskin pienelle lentoasemalle. Järjestäjät olivat luvanneet meille kyydin kentältä hotellille, mutta autoa ei näkynyt missään. Olimme kaksistaan autiolla lentokentällä ja ihmettelimme, että mitähän nyt tehdään?

Jonkun ajan kuluttua pihaan kurvasi yksinäinen taksi. Ryntäsimme pihaan, saimme auton pysähtymään ja hyppäsimme hytisten kyytiin. Siperian tuuli yhdistettynä kipakkaan pakkaseen ehti puraista poskipäitä, vaikka olimme ulkona vain hetken.

Taksi toi meidät valtavan rakennuksen luo, joka paljastui hotelliksemme. Siellä ei vaikuttanut meidän lisäksemme olevan juuri muita asiakkaita. Ainakaan kaupungissa ei ollut ketään toista suomalaista päivä- tai iltapäivälehden toimittajaa. Mäkäräisen kotikulmilta Karjalaisesta oli toimittaja ollut lähtöaikeissa, mutta hän perui matkan viime tipassa. Hanty-Mansijskin hyinen maine ei houkutellut.

Untuvatakki pelasti

Olin ostanut reissua varten uuden talvitakin, mutta huomasin heti, ettei sillä pärjännyt – pehmeästä karvakauluksesta huolimatta. Jo reissun toisena päivänä kävin ostamassa paikallisesta liikkeestä Adidaksen (tuotteen aitoudesta en löisi vetoja) untuvatakin ja sain hiukan lisäuskoa, että voin välttää paleltumiskuoleman.

Kisat ajoitettiin pääosin iltapäivän ja alkuillan hetkiin, jolloin lämpötilan saattoi uskoa – hyvällä tahdolla – olevan juuri ja juuri sallitun rajoissa (-20).

Mäkäräisen kisat alkoivat erinomaisesti. Hän saavutti MM-hopeaa 7,5 sprintissä Saksan Magdalena Neunerin jälkeen. Seuraavana vuorossa oli takaa-ajo. Siihen Mäkäräinen lähti 12 sekuntia Neunerin jälkeen.

Takaa-ajosta tuli trilleri. Neunerin ”hudit” viimeisellä ampumapaikalla nostivat Mäkäräisen kärkeen. Ylen nuori toimittaja Johannes Oikarinen loikki innoissaan ladun varressa ja hihkui ”kultaa tulee” tai jotain vastaavaa. Minä toivoin kisan päättyvän pian, että pääsisimme sisätiloihin haastattelemaan historiaa tehnyttä Mäkäräistä. Hänestä tuli Siperiassa ensimmäinen suomalaisnainen, joka on voittanut maailmanmestaruuden ampumahiihdossa.

Saimmekin Ritolan kanssa yksinoikeudella jututtaa maailmanmestaria useampana päivänä. Sääkin lämpeni – hieman – kisojen loppupuolella.

Tie puuttui

Raimo Summanen valmensi tuohon aikaan KHL-jääkiekkoliigassa Avangard Omskia. Suunnittelimme Ritolan kanssa käyvämme haastattelemassa Summasta, mutta matka kariutui, kun paljastui, ettei Hanty-Mansijskin ja vajaan 1000 kilometrin päässä sijaitsevan Omskin välillä ole maantietä.

Jututimme paikallisia nuoria, joiden yhteinen haave oli päästä länteen, Moskovaan, Pietariin tai kenties Saksaan. Opimme parin viikon reissullamme pitämään siperialaiskaupungista. Hanty-Mansijskissa oli kylmä, mutta ihmiset olivat lämpimiä. Joskus jopa puhuimme, että mitä jos menisimme jonain päivänä uudestaan…

Lue vuoden 2011 kisajuttu: ”Tämä kaikki on totta” –  Aamulehti oli paikalla, kun Kaisa Mäkäräinen voitti ensimmäisen MM-kultansa vuonna 2011

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut