Huumeiden Tampere - päihteidenkäyttäjien tarinat uutisten takana. Näin Minna Ala-Heikkilä on uutisoinut Aamulehdessä huumeongelmasta ja päihderiippuvaisista - Ihmiset - Aamulehti

Minna Ala-Heikkilä kertoo, kuinka hän toimittajana sukelsi Tampereen päihdemaailmaan – Erityisesti mieleen jäi 18-vuotias tyttö, joka halusi vain vetää huumeita

Toimittaja Minna Ala-Heikkilä on tehnyt Aamulehteen ainakin 50 artikkelia tai livelähetystä huumeriippuvuudesta ja päihdehoidosta. Nyt hän kertoo, millaisiin kohtaamisiin se on johtanut.

Huumeriippuvaisilla on tapana kokoontua Tampereen Tullintorin portaille sen jälkeen, kun he ovat hakeneet korvaushoitolääkeannoksensa huumehoidon yksiköstä. Aamulehti kuvasi heitä syyskuussa 2020.

2.12.2021 6:59

Aamulehti

Sähköpostiini tuli viesti keväällä 2017. Lähettäjä kertoi huolensa Tampereen uudistetusta huumehoidosta. Mieleeni ovat jääneet kolme sanaa, joihin hän tiivisti tilanteen: ”Kahvittelu korvaa pirikatkon.”

Kun aloin selvittää asiaa, aukesi hälyttävä kuva tamperelaisesta päihdehoidosta. Katkaisuhoitoon ja laitospäihdekuntoutukseen pääsystä oli tehty erittäin vaikeaa. Sen sijaan huumeriippuvaisille tarjottiin yksityisille ulkoistettua avohoitoa. Oli epäselvää, mitä se tarkoitti.

Huumeriippuvainen tarvitsi ensiapua jalkaansa, josta oli iho tulehtunut. Aamulehti oli mukana jutunteossa, kun etsivän päihdetyön Tukialuksen ja Katuklinikan työntekijät auttoivat huumeidenkäyttäjiä Tampereen Tullintorilla 23.9.2020.

Tämä kaikki siitä seurasi

Kun ensimmäinen juttukokonaisuus kesällä 2017 julkaistiin, en arvannut, että siitä alkaisi työmatkani tamperelaiseen päihderiippuvuuden ja huumehoidon maailmaan. Olen sen jälkeen tehnyt Aamulehteen ainakin 50 artikkelia tai livelähetystä, joissa olen käsitellyt aihetta.

Olen saanut haastattelun nuorelta tamperelaisnaiselta, joka ponnisteli eroon huumeista ja turhaan apua etsiessään näki vieroitusoireissaan enkeleitä ruokalautasellaan.

Olen istunut poliisiautossa tavallisena arkiaamupäivänä, kun jo Tampereen poliisiaseman ja Keskustorin välisellä, vain muutaman sadan metrin matkalla on tullut vastaan viisi poliisille tuttua huumeidenkäyttäjää.

Olen kuunnellut huumeidenkäyttäjien läheisten ryhmässä isää, joka tuskissaan on kertonut, että hän tietää poikansa olevan elossa, jos tämän Facebook-sivuilla näkyy vihreä, paikallaolosta kertova pallukka.

Olen kulkenut Jari Virtasen perässä, kun hän on esitellyt entistä asumustaan, pelkkää likaista sohvaa ränsistyneessä Tampereen Santalahden tulitikkutehtaassa.

Olen haastatellut Jesse Boströmiä, joka pieni tytär sylissään riemuitsi elämästään huumeista vapaana.

Olen seurannut, kun huumekoira Rami on harjoitellut ekstaasin etsintää Tampereen poliisiaseman pyörävarastossa.

Minna Ala-Heikkilä on saanut Aamulehden lukijoilta paljon vastakaikua päihderiippuvuudesta ja päihdehoidosta kertoville jutuilleen. Ne ovat poikineet monia uusia juttuvinkkejä aiheesta. Kuvassa Ala-Heikkilä, kun hän sai Aamulehden Sulka hattuun -palkinnon 5.1.2019.

Minna Ala-Heikkilä

Uutistiimin toimittaja.

Aamulehdessä vuodesta 2016.

Aiemmin Nokian Uutisten päätoimittaja 2011–2016, Tyrvään Sanomien päätoimittaja 2008–2013. Toimittajana pääosin paikallislehdissä.

Kirjoittanut kirjat Ei mitään hyvää minulle (Päivä 2015) ja Eikä sinua enää ole (Päivä 2018). Sai Aamulehden Sulka hattuun -journalistipalkinnon vuonna 2019 ja Sanomalehtien liiton Vuoden paras juttu -palkinnon vuonna 2013.

Kertoo työstään ja tarinoista päihdeuutisten takana Tampereen Kirjafestareilla Tampere-talon Sorsapuisto-salissa sunnuntaina 5.12. kello 15.

”Iskä, voiko tästä mitenkään selvitä?”

Kolmesti olen haastatellut vanhempaa, jonka lapselta huumeet ovat riistäneet hengen.

Näiden kohtaloiden koskettavuus tiivistyy yhteen kysymykseen. Kun kangasalalainen isä Pekka Matilainen oli tavannut kannabispsykoosia seuranneesta masennuksesta kärsineen poikansa Jannen viimeistä kertaa ennen tämän itsemurhaa, poika oli toistuvasti kysynyt: ”Iskä, voiko tästä mitenkään selvitä?”

Lue lisää: Tamperelainen Petri Siuronen, 58, juo litran kirkasta viinaa päivässä ja kertoo nyt miksi – Tällaista on elämä kodittomien yksikössä Hervannassa

”Ellen tule kuntoon, en voi toteuttaa haaveitani. Enkä minä näe, että tulisin kuntoon”, sanoi ensimmäisiä päiviä huumekuntoutuksessa Ylöjärven Kurussa ollut tyttö Aamulehden haastattelussa keväällä 2018.

Kolme erityistä juttukeikkaa

Mieleeni on päihdeaiheisista jutuista jäänyt erityisesti kolme haastattelua.

Keväällä 2018 haastattelin Ylöjärvellä Villa Hockeyssa päihdekuntoutuksessa olleita nuoria. 18-vuotias tyttö, jonka kädet olivat täynnä viiltoja, kipuili ensimmäisiä päiviä hoidossa vieroitusoireissaan eikä tiennyt, jäädäkö vai lähteä.

Tytön sanat jäivät mieleeni: ”En minä tiedä, haluanko olla selvin päin ikinä, vaikka tajuanhan minä, että kuolen, jos jatkan.” Hän lisäsi: ”Haluaisin miehekseni rikkaan huumepomon, joka kustantaa minulle kaiken ja voin itse vain vetää huumeita.”

Toinen merkittävä juttu oli lapselleen huumehoitoa taistelleen äidin Marjo Tavastin haastattelu helmikuussa 2020. Olin jo pitkään ajatellut, että pitäisi pystyä piirtämään näkyviin se, miten mahdottoman vaikeaa Tampereella on päästä huumehoitoon, mutta en tiennyt, miten saisin konkreettisesti sen näytettyä.

Marjo Tavast oli tehnyt työn puolestani. Hänellä oli päiväkirjamerkinnät, sähköpostit, päätökset ja viranomaisten kirjelmät tallessa, ja sain ne käyttööni. Minusta tuntui, ettei minun tarvinnut tehdä juttua, vaan vain koota se. Tunsin myös, että syntymässä oli siihenastisen työurani tärkein juttu. Artikkeli herättikin paljon huomiota, ja sen seurauksena Tampere päätti helpottaa laitoshoitoon pääsyä, edes vähän.

Korvaushoidossa käyvät huumeriippuvaiset kokoontuvat Tampereen Tullintorin ”Itkumuurilla”. Kun Aamulehti haastatteli heitä syksyllä 2020, Niina kertoi koskettavasti äidistään ja ystävästään.

Elämän hirvein hetki

Kolmas erityislaatuinen juttukeikka oli ”Itkumuurille” syyskuussa 2020. ”Itkumuuri” sijaitsee Tampereen Tullintorin portailla, ja siellä kokoontuvat korvaushoidossa olevat huumeriippuvaiset. Minua varoiteltiin heistä etukäteen, mutta yhteys, jonka heihin sain, oli suorastaan käsittämätön. Siellä istuin portailla heidän joukossaan ja he melkein jonottivat kertomaan tarinaansa. Mieleeni on jäänyt Niinan, 34, sanat, kun kysyin, mikä on hänen elämänsä kauhein ja kaduttavin muisto.

Hän tiesi sen heti. Se liittyy äitiin. Vankilassakin Niina on ollut, mutta elämänsä hirveimpänä hetkenä hän pitää sitä, kun hän 14-vuotiaana heitti kännissä äitiään kaljapullolla. ”Jos jotakin haluaisin saada muutettua elämästäni, niin sen”, hän sanoi.

Elämän kaunis hetki nousi sekin hakematta Niinan mieleen. Hän kertoi, että hänen lapsuudenystävällään on tapana leipoa kinkkupiiras, kun hän menee käymään.

Yhtäkkiä Niina ei pitänyt ystäväänsä yhteyttä. Kun hän lopulta meni käymään, ystävä itki, halasi ja sanoi, että ei haittaa. Ja leipoi kinkkupiirakan.

Lue lisää: Sekakäyttäjä Jesse Boström kulki puukko housuissaan ja ajoi poliiseja karkuun – Yhtenä syyspäivänä kaikki muuttui, ja nyt hän on töissä käyvä perheenisä Tampereelta

Lue lisää: Syvälle huumemaailmaan ajautunut tamperelaismies tuli isäksi ja raitistui – Yksi kysymys auttaa, kun mielessä käy taas "halu nollata"

Lue lisää: Entiset huumeidenkäyttäjät kertovat, miten riippuvuudesta voi vapautua – katso keskusteluohjelman kaikki kolme jaksoa

Lue lisää: Pitääkö huumeidenkäytön rangaistavuus poistaa? Päihderiippuvuuden asiantuntijat perustelevat vastauksensa: ”Tätäkö Suomi tarvitsee miljardeja maksavan alkoholiongelman lisäksi?”

Lue lisää: Toimittaja Marjaana Karhunkorpi kirjoitti nokialaisen prinsessan elämäntarinaa ja sai hätkähdyttävän puhelun – Alkoi unohtumaton juttukeikka: ”Syökää jotain, sillä yöstä tulee varmasti pitkä”

Lue lisää: Vesa Laitinen kertoo, miten suositun Perilliset-sarjan jutut syntyvät – ”Välillä tuntuu, että tarvitsisi salapoliisin koulutuksen”

Lue lisää: Toimittaja Tapani Salo muistelee historiallista juttukeikkaa hyiseen Siperiaan – ”Katselimme Ritolan kanssa toisiamme huolestuneina, toivottavasti ei tule isoa pamausta”

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut