Maaliskuussa 2017 tuli romahdus. Nuori mies makasi kotinsa lattialla ja huusi. Ahdistus oli vienyt yöunet. Eläminen kahdessa eri todellisuudessa oli käynyt liian raskaaksi.
Salailu ja itseään vastaan eläminen johtivat uupumukseen, joka vaatii akuuttia sairaalahoitoa sekä terapian, joka jatkuu edelleen.
Sinä iltana kokkolalaisen Patrick Tiaisen tarkasti rakentama kulissielämä murtui.
Julkisesti hän oli karismaattinen saarnaaja, juuri avioitunut aviomies, energinen ja jaksava hengellinen herättäjä. Nuori mies, joka oli perustanut uuskarismaattisen liikkeen, Uskon sanan.
Muurin toisella puolella oli mies, joka taistellut ikänsä omaa seksuaali-identiteettiään vastaan, mutta nyt hän oli rakastunut toiseen mieheen. Ristiriita oli käynyt liian raskaaksi. Fysiikka ei enää kestänyt, eikä mieli. Oli aika kertoa totuus, vaikka hän itse oli opettanut homoseksuaalisuuden olevan syntiä ja vastoin Raamatun opetusta.
–Minulle oli vuosikausia kerrottu, että en ole homo. Että ne ajatukset olivat vain sielun vihollisen korvaani kuiskaamia valheita. Minulle vakuutettiin, että olen Jumalan luoma mies, joka rakastaa naista. Se, että pystyin hyväksymään itseni tällaisena, vaati totaalisen romahduksen, Tiainen kertoo, nyt vuosi tapahtumien jälkeen.
Vuosien eheytyshoidot eivät "parantaneet"
Vuosien aikana Tiainen oli läpikäynyt useita eheytyshoitoja eli hoitoja, joissa hänen homoseksuaalisuuttaan oli yritetty "parantaa".
Hoitojen aikana oli yritetty etsiä selitystä sille, miksi hän oli sellainen kuin hän on. Eheytyshoidossa ei kerrottu sitä, että hän voisi opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin hän on. Edelleen seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihmisen asema karismaattisessa liikkeessä on ahdas.
–Usein vaihtoehtona on se, että joko sitoudut selibaattiin, lähdet eheytymishoitoihin tai pitkälle teologiselle tulkintamatkalle, jossa homoliitot hyväksytään. Meillä ei juuri ole karismaattisia yhteisöjä, joissa ajatellaan että kahden samaa sukupuolta olevien liitot olisi perusteltavissa Raamatulla, hän sanoo.
Katso Aamulehteen tehty video vuodelta 2015. Siinä Patrick Tiainen kertoo maineestaan "hihhulihurrina" ja puhuu kielillä:
Kun Tiaisen sivusuhde oli paljastunut, hän erosi perustamansa liikkeen johdosta ja vetäytyi pois sen toiminnasta.
Tilanne oli hämmentävä niin Tiaiselle itselleen kuin seurakuntalaisille. Moni käänsi selkänsä, eikä ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut.
–Uskon, että paljon pitää antaa anteeksi, mitä viimeisinä viikkoina tapahtui. Koko yhteisö joutui kriisiin, eikä kukaan uskonut, miten tämä saattoi olla mahdollista, Tiainen sanoo.
Kaksinkertainen hylätyksi tulemisen tunne
Seksuaalineuvoja Maria Vihlman Sexpo-säätiöstä sanoo, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat kokemaan usein kaksinkertaisen hylkäämisen.
He eivät tule hyväksytyksi uskon yhteisöissään eivätkä seksuaalivähemmistöjen omissa yhteisöissä, joissa karismaattisiin liikkeisiin suhtaudutaan varauksellisesti.
–Tällaisessa tilanteessa ihminen ei tule nähdyksi missään itselle tärkeässä yhteisössä, jolloin hän jää todella yksin.
Vihlmanin mukaan moni joutuu valitsemaan kahden kovan vaihtoehdon välillä. Seksuaalivähemmistöön kuuluvan ihmisen on joko lähdettävä pois koko yhteisöstä tai hänen on kiellettävä kokonaan oma seksuaalisuutensa. Molemmat johtavat syvään kriisiin.
–Mitä tiukemmat yhteisön rajat ovat, sitä syvempi kriisi yhteisöstä lähteminen voi aiheuttaa.
Vihlmanin mukaan homoseksuaalisesta eheyttäminen uskonnollisista syistä on ihmiselle traumaattinen kokemus.
Jo pelkästään se, että ihminen joutuu elämään kaksoiselämää, aiheuttaa fyysisen ja psyykkisen stressitilan, joka aiheuttaa monenlaisia oireita kuten ahdistusta, syyllisyyttä ja syvää häpeää.
–Jos uskonnollisessa yhteisössä homoseksuaalisuus nähdään vääränä, ihminen joutuu elämään tilanteessa, jossa hän yrittää kontrolloida paitsi omia tekojaan myös tunteita ja ajatuksiaan. Hän ei uskalla olla itselleen eikä oman yhteisönsä edessä sitä, mitä hän lopulta on, Vihlman sanoo.
Suomessa on Tiaisen mukaan tuhansia ihmisiä, jotka odottavat "uuden Patrick Tiaisen nousemista".
Vihlman haluaa korostaa sitä, että ihmisellä on aina mahdollisuus selviytyä tilanteista, jotka ovat ristiriitaisia ja vaikeita.
–Aina on mahdollista toipua, sillä ihmisen omat voimavarat ovat usein suuremmat kuin ihminen itse ajattelee.
Toipuminen on kuitenkin pitkä prosessi ja vaatii mahdollisesti ammattiapua sekä vertaistukea.
–Ammattilaisten avusta ja psykoterapiasta on hyötyä, mutta myös vertaistuki on tehokasta. Kun puhuu ihmiselle, jolla on kokemusta samoista asioista, huomaa, ettei häpeä ei ole minussa itsessäni vaan se on jonkin muun antama tunne.
Vahva karismaattinen liike voi ajaa uskonnolliseen psykoosiin
Tällä hetkellä Patrick Tiainen asuu Kuopiossa, jossa hän opiskelee hätäkeskuspäivystäjäksi. Vuoden aikana hän on joutunut miettimään uudelleen suhdettaan uskoon ja seurakuntayhteyteen.
Enää hän ei usko, että hän alkaisi perustaa uutta hengellistä liikettä, vaikka sellaisille riittää maaperää. Suomessa on hänen mukaansa tuhansia ihmisiä, jotka odottavat "uuden Patrick Tiaisen nousemista".
–Oikeasti on niin, ettei mene kauaa kun nousee seuraava Patrick. Siellä on valtava määrä ihmisiä, jotka sitä odottaa, hän sanoo.
Tiainen perää myös sitä, että karismaattisten liikkeiden pitäisi kantaa aiempaa paremmin vastuuta siitä, millaista hengellistä kulttuuria liikkeissä luodaan. Liikkeillä on vastuu myös siinä, että esimerkiksi mielenterveysongelmat tunnistetaan ja tarvittaessa ihmistä autetaan hakeutumaan lääkäriin.
–Jokaisella liikkeessä mukana olevalla ihmisellä on vastuu, koska liikkeiden sisäinen kulttuuri luodaan yhdessä. Se, miten näissä liikkeissä mielenterveysongelmat tunnistetaan, pitäisi nostaa esille. Jos liike on hyvin karismaattinen, eikä apua tarvitseva ihminen saa hoitoa, tilanne voi johtaa pahimmillaan uskonnolliseen psykoosiin, Tiainen sanoo.
Oikaisu 16.5.2018: Toisin kuin jutussa sanottiin, Patrick Tiainen ei ole helluntaiseurakunnan jäsen. Hän käy toisen paikallisen seurakunnan tilaisuuksissa.
