Suomalaismorsian pukeutui ennen häissä mustaan: vasta prinsessa Diana toi valkoisen hääpuvun buumin maahan - Ihmiset - Aamulehti

Morsian pukeutui Suomessa mustaan: vielä vuosisata sitten häitä juhlittiin päiväkausia kun hääväki söi, joi ja tanssi päivät ja yöt

1.7.2017 8:34

Jos luulee, että nykypäivän häät ovat ennennäkemättömän äveriäät, erehtyy. Suomessa häitä on vielä vuosisata sitten juhlittu päiväkausia koko kyläyhteisön voimin. Soitto soi, juomia juotiin ja nuoriso teki tuttavuutta keskenään rakkauden juhlassa.

Häät olivat suomalaisille arjen uurastuksen rikkoja, jossa taikauskolla ja huumorilla oli molemmilla vankkumaton sijansa.

Nuoresta aikuiseksi

Häät olivat nuoren naisen koko elämän tärkein juhla. Naimisiinmeno tarkoitti nuorikolle uutta sukua ja vakaata statusta. Naimattoman naisen osa oli suomalaisessa agraariyhteiskunnassa turvaton.

Naimisiinmeno oli varsin monimutkainen ja vakava asia, sillä vaakalaudalla oli sukujen kunnia ja morsiusparin tulevaisuus.

Häät olivat etenkin morsiamelle merkittävä siirtymäriitti nuoren tytön elämästä aikuisuuteen. Avioitumalla naisen status yhteiskunnassa muuttui ja arvostus yhteisössä kasvoi. Nuorukaiset eivät riittiä sinänsä tarvinneet, sillä he saavuttivat aikuisen aseman jo työnteon kautta.

Hääjuhlan tehtävä oli myös vahvistaa yhteisöä. Suomessa häät olivatkin koko kylän yhteinen juhla.

Ennen kuin päästiin häihin asti, oli kuitenkin toimittava tarkasti tapojen mukaan.

Pyytää kättä

Avioliitto oli ennen sukujen välinen sopimus, jossa morsian siirtyi vanhempiensa kotitalosta uuteen sukuun. Vuoteen 1864 asti kosijan tuli saada avioliittolupa naisen naittajalta, eli tavallisimmin tämän isältä.

Kosioretkelle valjastettiin talon paras hevonen. Matkaan lähti puhemies, mutta itse sulhasen ei ollut pakko lähteä näytille.

Kosimaan lähdettiin mahdollisimman myöhään ja salassa. Mukaan otettiin kihlat, sormus, huivi ja hopearahoja. Kihlat olivat yleensä jokin itsetehty lahja, kuten veistetty esine, sillä sulhasen piti heti osoittaa taitonsa.

Tyttö saattoi ottaa kihlat vastaan useammaltakin kosijalta, mutta ne oli palautettava, jos tarjous ei miellyttänyt.

Suomessa järjestettyjen avioliittojen määrät ja tavat ovat vaihdelleet runsaasti säädyn ja asuinpaikankin mukaan. Romanttinen rakkaus yleistyi 1800-luvulla, ja Suomessa oli tavallista, että nuoripari vietti kesäöitä yhdessä jo ennen kihlausta.

–Kun kesä koitti ja siirryttiin nukkumaan aittoihin, pojat alkoivat kolkutella ovia. Tyttö sitten päätti, ottiko pojan viereensä vai ei, kansatieteilijä Aila Nieminen kuvaa.

Mistään sopimattomasta toiminnosta sinänsä ei ollut kyse, sillä nuoret nukkuivat vaatteet yllä vierekkäin. Yöstelyksi tai yöjalassakäynniksi kutsutun tavan avulla nuoret saattoivat valita mielitiettynsä.

Sauna pesi puhtaaksi

Nykyhäiden traditioista morsiussauna on yksi niistä harvoista tavoista, jolla on puhtaasti suomalaiset juuret. Morsiusneidot ovat vuosisatojen ajan vieneet morsiamen saunaan häitä edeltävänä iltana. Morsianta on vihdottu ja samalla loitsuttu hyvää tulevaisuutta. Sauna koristeltiin lehvin ja oljin, talvella havunoksin ja lauteille levitettiin lakanat.

Kuka ikinä ehti siepata morsiamen vihdan ensimmäisenä, pääsi seuraavana naimisiin.

Hääpuku oli musta

Vaikka häiden keskeisin visuaalinen symboli tänä päivänä on valkoisessa hääpuvussa hehkuva morsian, puvun väri on uutta perua. Alun perin morsiamen hääpuku oli Suomessa musta. Naisella oli yksi puku juhlia varten, joka annettiin ehkä tyttärelle perinnöksi.

Häissä musta puku koristeltiin ja morsian sai päähänsä suuren, peilinpalasilla ja tinahelyillä koristellun morsiuskruunun.

1600-luvun lopussa kukkakuvioinen silkki tuli ylempien säätyjen muotiin pukukankaissa. Trendi näkyi myös hääpuvuissa ja morsiamen mekon kuosi alkoi vaihdella muodin mukaan. Musta mekko oli kuitenkin kansan parissa tavallinen vielä pitkälle 1900-luvulle saakka.

Puhtautta ilmentänyt valkoinen puku yleistyi vähitellen myös Suomessa vuosisatojen aikana ylempien säätyjen keskuudessa. Valkoisen kermakakkuhääpuvun trendi levisi kulovalkean tavoin koko kansan pariin myös Suomessa 1980-luvulla, kun prinsessa Diana ja prinssi Charles saivat toisensa vuosikymmenen seurapiirihäissä vuonna 1981.

–Toisen maailmansodan jälkeen Suomi oli todella erilainen maa kuin ennen sotaa. Esimerkiksi ennen sotia avioparit eivät saaneet käydä lavatansseissa, vaan tanssit oli varattu nuoria varten, Nieminen kuvaa.

Häitä juhlittiin syksyllä

Suosituimmat hääpäivät ovat vaihdelleet Suomessa. Koska maatyöt työllistivät kesällä, ja keväällä ruokavarastot saattoivat olla tyhjiä ennen uutta satokautta, parhaat hääkuukaudet olivat syksyllä ja joulukuussa. Peltotyöt olivat jo ohi, ruokaa oli riittämiin juhlia varten ja ihmisillä oli aikaa sekä toisaalta myös tarvetta tekemiselle.

Hiljakseen kesähäät alkoivat yleistyä ja juhannushäät nousivat käsitteeksi saakka.

Nykyisin kesäkuukaudet ovat yleisimpiä aikoja viettää häitä, mutta juhannus on menettänyt suosiotaan.

Kahden talon häät

Vanhimpina aikoina häät olivat Suomessa kaksipuoleisia: niitä siis vietettiin sekä sulhasen että morsiamen luona. Itä-Suomessa kaksia eri hääjuhlia vietettiin vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Länsi-Suomen hääsaatoissa, eli hääjoukon matkasta kirkkoon, kirkosta ja häätalosta toiseen, syntyi mahtavia kulkueita. Pelimannit säestivät hevosajopelien ja väen matkaa. 1800-luvun lopulla varakkaat talolliset pitivät häitä kolme, neljäkin päivää.

Morsiamen luona juhlittiin vuorokausi ja seuraavana iltana sulhanen seurueineen lähti viemään morsianta sulhastalon häihin. Kunnialaukauksia ammuttiin ilmaan, ei pelkän juhlan vuoksi, vaan pahojen henkien karkottamiseksi.

–Ihmiset juhlivat ja tanssivat päiväkausia ja ehkä siinä löydettiin oma rakkauskin. Häiden viimeinen päivä oli hullunkurinen juhla, jossa miehet pukeutuivat naisiksi ja päinvastoin ja oltiin hyvin humalassakin. Ennen kuin raittiusliike puuttui asiaan, juhlissa juotiin ja syötiin päivät ja yöt, Carola Ekrem Svenska litteratursällskapet -seurasta kuvaa.

Nykypäivän lahjalistat tai häälahjapöydät ovat uusia perinteitä. Ennen häälahjat vain luvattiin, sillä morsiusparia varusteltiin tulevaa elämää varten varsin aineellisin lahjoin.

–Lahjat luvattiin suullisesti, julkisesti muun juhlaväen edessä. Kun yksi lupasi hääparille porsaan, seuraava lupasi jo vasikan. Siinä mitattiin siis talojen varallisuutta, Ekrem kertoo.

Loputon rakkaus

Suomessa sormusta on käytetty kihlauksen ja avioliiton merkkinä jo keskiajalta lähtien. Kun tieto kansasta kerättiin vain kirkonkirjoihin ja yksittäiset papit kulkivat kylästä toiseen kirjaamassa syntyneitä ja kuolleita, sormus oli yksinkertainen tapa merkitä julkisesti avioliittoa.

Sormus avioliiton symbolina on kansainvälinen tapa, joka tunnettiin esimerkiksi jo antiikin Roomassa. Kristityt omaksuivat tavan roomalaisilta.

Tavalliselle kansalle kihlauksen merkiksi riitti lämmin käsi. Kihlaus vahvistettiin, kun naittaja ja puhemies löivät kättä päälle. Tästä juontaa juurensa myös sanonta pyytää kättä.

Suomessa 1600-luvulla tavaksi tuli, että sulhanen antoi morsiamelle vielä vihittäessä toisen sormuksen. Usein vain vaimolla oli sormus, sillä kaikilla ei ollut varaa hankkia miehelle omaa avioliiton symbolia. Miehet saattoivat esimerkiksi vain lainata sormusta vihkimisen ajaksi.

Esimerkiksi Suomessa, Ruotsissa ja Ranskassa vihkisormus on vasemmassa nimettömässä. Sanotaan, että nimettömään sormeen johtaa suoni suoraan sydämestä.

–Sormuksen muoto, eli ympyrä kuvaa loputtomuutta, sillä ei ole alkua eikä loppua. Tällaistahan rakkaudenkin toivotaan olevan, Nieminen kuvaa.

Jutussa on käytetty lähteinä seuraavia teoksia: Aino Maria Luotonen: "Oikeat häät": Yksilöllisten elämysten etsintä kollektiivisissa häärituaaleissa (2008) ja Terttu Kaivola (toim.): Kahden kauppa – Juhlatietoa, kuvia ja kertomuksia suomalaisista häistä (1995).

Aamulehden suuri hääkuvakilpailu

Aamulehden suuri hääkuvakilpailu alkaa lauantaina 1.7.2017.

Osallistu hääkuvakisaan lähettämällä kuvasi osoitteeseen haakuvakisa@aamulehti.fi. Kilpailuaika päättyy 3.9.2017.

Liitä kuvasi yhteyteen hääpariin, morsiameen tai häähetkeen liittyvä pieni tarina. Liitä sähköpostiviestiin myös puhelinnumerosi tai hääparin yhteystiedot.

Kilpailuun hyväksytään kaikki hääkuvat, jotka on otettu vuoden 2017 aikana. Kilpailukuvien ei tarvitse olla ammattilaisten ottamia, oma kotikamera tai kännykkä riittää kuvausvälineeksi.

Kilpailukategoriat ovat kaunein morsian, ihanin hääpari ja hauskin häähetki. Palkinnon voi voittaa yhdestä sarjasta.

Jokaisen kategorian voittaja palkitaan Matkapörssin tuhannen euron lahjakortilla.

Aamulehden raati valitsee kilpailuun lähetyistä kuvista 15 parasta, joista kootaan näyttely Aamulehden ala-aulaan syyskuussa. Finalistit saavat palkinnoksi omasta kuvastaan teetetyn kuva-taulun.

Aamulehti ei maksa korvauksia lähetetyistä kuvista ja pidättää oikeuden julkaista niitä vapaasti hääkuvakilpailua käsittelevien juttujen yhteydessä Aamulehden verkkosivuilla, painetussa lehdessä ja kuvanäyttelyssä.

Osion tuoreimmat

Luetuimmat