Työuupumuksen syyt eivät usein löydykään työpaikalta vaan omasta arjesta, sanoo asiantuntija - Ihmiset - Aamulehti

Työuupumuksen syyt eivät usein löydykään työpaikalta vaan omasta arjesta, sanoo asiantuntija

Jos työpaikalla päästään selvittämään työuupumusta, syyt löytyvät usein muualta kuin työpaikalta, kirjotitaa mielipiteessään Pekka Järvinen.

25.4.2017 11:50

Työelämän asiantuntijat väittävät, että joka neljäs työssäkäyvä kokee työuupumusta. Se tarkoittaa, että työstä aiheutuvista vakavista jaksamisongelmista kärsii 600 000 suomalaista. On laskettu, että työpahoinvoinnin vuoksi kansantalouden menetykset vuodessa ovat 24 miljardia euroa. Onko työelämämme kuin suuri homekoulu, joka pitäisi purkaa?

Jos minulta kysytään, olenko kokenut koskaan työssäni väsymystä, kyynisyyttä, huonoa itsetuntoa tai fyysisiä oireita, vastaan kyllä. Olen usein jopa nukkunut työviikolla yöni huonosti. Jos tehdään jatkokysymys, johtuvatko huonovointisuus ja unettomuus työstäni, siihen minun on paljon vaikeampi vastata.

Työuupumus- ja pahoinvointiselvitysten ongelma on siinä, että työpaikalla koettu jaksamattomuus katsotaan pääosin työn aiheuttamiksi, vaikka suuri osa huonovointisuudesta on arkiväsymystä tai -uupumusta.

Kokemukseni mukaan, jos työpaikalla päästään selvittämään henkilön tuntemaa työuupumusta, sen syyt löytyvät usein muualta kuin työpaikalta. Hänellä saattaa olla vaikeuksia yksityiselämässään, hänen elämäntapansa ovat epäterveelliset, hän on ylitunnollinen tai vain leipääntynyt työhönsä. Henkilön harrastukset saattavat viedä hänen aikansa ja tarmonsa niin, että hänellä on vaikeuksia selvitä tehtävistään.

Moni elää ruuhkavuosia, jolloin pitää huolehtia kodista, lapsista ja heidän harrastuksistaan, mikä vaatii hyvää organisointikykyä ja vie energiaa. Jos lapset vielä valvottavat öisin, ei ihme, jos työssä ilmenee jaksamisongelmia.

Ylipäätään voidaan todeta, että koska työelämässä kiire, muutosvauhti ja osaamisvaatimukset ovat lisääntyneet, se vaatii kaikilta työssäkäyviltä entistä suurempaa vastuunottoa omasta vapaa-ajan käytöstä ja elpymisestä. Jos ei nuku riittävästi, liiku ja elä terveesti, entistä helpommin kokee työnsä rasittavaksi.

Tutkimukset kertovat myös siitä, että elintavoissamme olisi paljon parannettavaa. Yöunet ovat lyhentyneet, alkoholin kulutus on liiallista ja nuorten fyysinen kunto on heikentynyt.

Työn arvostus on vähentynyt ja vapaa-ajan vastaavasti lisääntynyt. Siitä on seurannut, että työnteon kipukynnys on laskenut. Enää ei ole itseisarvo se, että hoitaa työnsä hyvin. Tätä kuvastaa uusi käsite saikutus. Nuoret kertovat toisilleen, että oli ”huonot fiilikset ja päätin saikuttaa”. Monet esimiehet ovat kertoneet, jos työntekijä ei saa haluamaansa vapaapäivää, hän todennäköisesti on jo edellisenä päivänä sairauslomalla.

Oman ongelmansa muodostavat ylitunnolliset henkilöt. Heillä on usein suuria vaikeuksia rajata työtään ja siksi he kuormittavat itse itseään kohtuuttomasti.

Jotta voimme jatkossa käydä keskustelua työuupumuksesta uskottavasti, on tehtävä edes karkea jako työuupumuksen ja arkiuupumuksen välillä: milloin työssä koetut terveysongelmat johtuvat pääosin työstä tai työolosuhteista, ja milloin työntekijän elämäntilanteesta, elämäntavoista tai suhtautumisesta työhön. Muussa tapauksessa yksipuolinen mielikuva työelämän sairastuttavuudesta ruokkii entisestään työpahoinvointia.

Jako on myös sen vuoksi tärkeä, jos työntekijän oireilu johtuu työstä, se on aina silloin esimiesasia. Hän työantajan edustajana vastaa lain mukaan siitä, että työ ei vaaranna kenenkään terveyttä. Sairausloma ei auta kuin hetkellisesti, jos henkilö joutuu palaamaan samaan työtilanteeseen.

Työnantajan vastuu tarkoittaa, jos jaksamisongelmat määritellään työstä johtuviksi, ne pitää aina voida käsitellä työpaikalla. Työuupumusta ei saa diagnostisoida miksikään muuksi sairaudeksi, joka kätkee sen varsinaisen syyn. Työuupumustapausten käsittely edellyttää saumatonta yhteistyötä asianomaisen työntekijän, työpaikan ja työterveyshuollon välillä.

Jos kyse on työntekijän arkiuupumuksesta tai asenneongelmista, silloin työpaikan keinot auttaa ovat vähäisemmät. Jos ilmenee, että henkilöllä on vaikeuksia selviytyä työstään esimerkiksi avioerokriisin vuoksi, työpaikalla voidaan usein joustaa hetkellisesti tai ohjata henkilö hakemaan asiantuntija-apua. Voidaan myös sopia, että henkilö jää määräajaksi pois töistä hoitamaan asioitaan. Koska kyse ei ole sairaudesta, hänelle ei makseta tältä ajalta palkkaa.

Varhaisen välittämisen -malli on koettu työpaikoilla hyväksi keinoksi, jolla on päästy melko nopeasti keskustelemaan, mistä lukuisat poissaolot johtuvat ja miten tilanne voidaan korjata. Myönteiset kokemukset ovat rohkaisseet esimiehiä tarttumaan erilaisiin ongelmatilanteisiin entistä aktiivisemmin.

Pekka Järvinen

Kirjoittaja on organisaatiopsykologi, psykologian lisensiaatti ja teologian maisteri

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: