Isot rinnat estävät juoksemisen ja ilman kipua ei kehity – Urheiluopiston valmentaja kommentoi kymmentä juoksuun liittyvää väitettä: ”Tuo on ihan pötypuhetta!”

Entä jos juokseminen ei vain sovi kaikille? Onko siinä eroa, juokseeko college-housuissa vai ihonmyötäisissä trikoissa? Onko tyhjällä vatsalla lenkkeileminen tehokasta painonhallinnan kannalta? Tampereen Varalan urheiluopiston valmentaja Jari Salmi kertoo.

Korona-aikana käynnistyi varsinainen lenkkeilybuumi. Tässä jutussa selvitetään, ovatko juoksemiseen liittyvät uskomukset totta.

21.4. 17:52

Aamulehti

Juoksuun liittyy useita uskomuksia, jotka elävät sitkeästi vuodesta toiseen. Jotkut suosivat aamulenkkejä tyhjällä vatsalla, toiset tavoittelevat tuloksetta niin kutsuttua runner’s high eli juoksijan taivas -tilaa.

Tampereen Varalan urheiluopiston valmentaja Jari Salmi kommentoi, ovatko juoksuun liittyvät väitteet totta vai tarua.

1. Juokseminen ei sovi kaikille.

”Totta siinä mielessä, että jos nivelpinnat ovat huonossa kunnossa, kannattaa etsiä toinen laji. Reuma, nivelrikko ja ylipäätään nivelpintojen kulumat ovat geneettisiä vaivoja ja aiheuttavat suurta kipua juostessa. Silloin pitää etsiä laji, jossa täräys ei estä liikkumista. Muita rajoitteita en keksi.”

2. Lenkille pitää tankata hiilihydraatteja.

”Hiilihydraattitankkaus ei liity tavalliseen lenkkeilyyn, vaan pitkäkestoisiin ja kilpailunomaisiin suorituksiin. Tankkaaminen korostuu vain ääriolosuhteissa. Perussääntö on, ettei nälkäisenä kannata lähteä juoksemaan. Voi ottaa vähän jotakin hiilihydraattipitoista ravintoa ennen lenkkiä, jotta verensokeri tasaantuu. Tunnin lenkki hoituu hyvin jopa helteellä ilman nestettä. Syöminen juuri ennen lenkkiä ei ole suositeltavaa, mutta tiedän henkilöitä, jotka saattavat lähteä suoraan ruokapöydästä lenkille.”

3. Isot rinnat estävät juoksemisen.

”Tekee kovasti mieli sanoa, että tarua. On totta, että tukiliivit pitää valita tarkasti, kun on kookkaat rinnat. En tarkoita nyt tavallisia urheilurintaliivejä, vaan juoksuun suunniteltuja tukiliivejä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat juosseet tukiliiveillä maratoneja. Ymmärrän kyllä haasteen, ja isorintaisille tulee helposti hiertymiä ihoon esimerkiksi sykemittarin käytöstä. Kyllä se vaikeuttaa juoksemista, eikä kaikille välttämättä löydy sopivia liivejä. Asiaa kannattaa ryhtyä selvittämään valmistajien verkkosivuilta.”

4. Juokseminen on välineurheilua.

”Enemmän tarua kuin totta. Jokaisen kannattaa hankkia omaan jalkaan sopivat kengät ja pohjalliset. Nykyään on trendikästä hankkia kaikenlaisia värikkäitä, ihonmyötäisiä vaatteita. Niissä oleellista on, että on mukava juosta, eikä tule hiertymiä. Ei tarvitse kuitenkaan hifistellä. Riittää, että asu hengittää ja on mukava päällä. En sanoisi, että juokseminen on välineurheilua.”

5. Hyvistä juoksukengistä pitää maksaa paljon.

”Uusin itse kenkiä aktiivisesti, ja pitkään minulla oli sääntö, etten maksa kengistä enempää kuin sata euroa. Nyt on pakko tunnustaa, että olen joutunut tinkimään pyhästä periaatteestani ja nostanut budjetin 150 euroon. Väitän, että sillä summalla voi löytää huippukengät. Niistä 300 euron kengistä ei ole mitään lisähyötyä, vaikka mainokset toisin väittävät.”

6. Ilman kipua ja kärsimystä ei kehity. Pitääkin tuntua pahalta.

”Tarua. Tämä myytti liittyy kilpaurheiluun. Aika kovaan kuntoon pääsee ihan maltillisilla harjoitteilla, pois lukien lihasten mikrovauriot juoksun alkuvaiheessa. Kuntoaan kehittävän lenkkeilijän ei tarvitse tuntea kärsimystä. Kyseinen myytti liittyy lihaskuntoharjoitteluun eli lihasmassan kasvattamiseen: ’no pain, no gain’. Lihasmassa ei kehity, ellei ensin riko lihassarkomeereja. Tämä voi aiheuttaa pitkäkestoistakin kipua lihaksistoon. Juoksu on kestävyysliikuntaa, ja kunnon pystyy nostamaan todella korkealle ihan perusharjoituksilla, jotka voivat tuntua mukavalta.”

7. Toiset ovat geneettisesti lahjakkaita juoksemaan…

”Totta siinä mielessä, että toisilla on juoksuun sopiva ruumiinrakenne. Jotkut ovat anatomisesti kevytrakenteisia, ja heille juokseminen on helpompaa kuin raskasrakenteisemmille henkilölle. Myös hapenottokyky on osittain geneettistä, mutta se on rajoittava tekijä vain huippu-urheilijoilla.”

8. …ja siksi geneettisesti lahjattomien ei kannata juosta.

”Tuo on ihan pötypuhetta. Niin isoja rakenteellisia eroja ei ole, ettei juoksua kannattaisi harrastaa. Luusto pysyy paremmassa kunnossa, kun juoksee. Sen vuoksi tulisi juosta edes jonkin verran elämänsä aikana. Täräykset ovat ärsykkeitä, jotka parantavat luuston kuntoa. Luustontiheys paranee. Näiden hyötyjen ansiosta juoksua käytetään oheislajina kaikissa muissa urheilulajeissa.”

9. Aamulenkki tyhjällä vatsalla polttaa paljon kaloreita.

”Ehdottomasti tarua. Minä olen kuullut tämän väitteen siinä muodossa, että rasva-aineenvaihdunta tehostuu, kun lenkkeilee tyhjällä vatsalla ja keho on aamulla rasvanpolttotilassa. Viimeisimmät tutkimukset ovat todistaneet, ettei rasva-aineenvaihdunnan tehostumisesta ole mitään näyttöä. Jos lähtee tällaisessa tilassa lenkille, saattaa olla psyykkisesti haastavaa saada juoksemisesta nautintoa. Tutkimukset eivät suosittele lenkkeilemään tyhjällä vatsalla.”

10. Jotkut eivät koskaan koe niin kutsuttua runner’s high’ta eli juoksijan taivas -tilaa.

”Totta. Kaikki eivät koe sitä ainakaan niin voimakkaasti, että se olisi tunnistettavissa. Jos tekee aina vain puolen tunnin tai 45 minuutin lenkkejä, tuskin pääsee tähän tilaan. Lenkin pituus on kriittinen: puhutaan reilusti yli tunnin mittaisesta yhtäjaksoisesta juoksusta. Joskus lyhyemmästäkin, jos juostaan vaihtelevalla vauhdilla. Kutsun tätä vauhtileikittelyksi. Tällaisella fiilispohjaisella juoksemisella voi päästä nopeammin runner’s high -tilaan.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut