Mikromuovia päätyy jatkuvasti jopa istukoihin - Hyvinvointi - Aamulehti

Syömme ja hengitämme jatkuvasti jopa istukoihin päätyviä mikromuovihiukkasia – onko se vaarallista?

Mikromuovi ei välttämättä ole merkittävä terveysriski, mutta asiasta tarvitaan lisätutkimusta.

Tutkijat ja vapaaehtoiset kävivät läpi muovia ja mikromuovihiukkasia helmikuussa Livornon rannalla Italiassa. Hankkeen tarkoituksena on selvittää, minkä tuotemerkkien muovijätettä rannalta löytyy.­

11.5. 18:29

Maailma hukkuu muoviin. Muovijätteet vellovat merivirroissa ja mikroskooppisia muovihiutaleita leijuu ilmassakin.

Mutta kuinka vaarallista mikromuovi on terveydelle? Tiedelehti Nature julkaisi äskettäin kattavan jutun, joka pyrkii kartoittamaan kokonaiskuvaa.

”Kuin etsisit neulaa heinäsuovasta, paitsi että se neulakin on heinää.”

Mikromuovi tarkoittaa laveasti mitä tahansa alle viiden millimetrin kokoista muovinpalasta. Suuri osa on kuitenkin millimetrin tuhannesosien eli mikrometrien kokoista silppua. Sitä ei välttämättä näe paljaalla silmällä.

Vielä tätä pienempiä hiukkasia kutsutaan nanomuoveiksi. Ne ovat enää vain millimetrin miljoonasosien kokoisia, eikä niitä kyetä erottamaan solujen joukosta enää laboratoriolaitteillakaan. Siksi tutkiminen on vaikeaa.

– Kuin etsisit neulaa heinäsuovasta, paitsi että se neulakin on heinää, kertoo nanomateriaalien tutkija Roman Lehner Naturessa.

Vain kymmenien nanometrien kokoiset muovihiutaleet ovat jo pienempiä kuin virukset. Huolena on, että ne voisivat päätyä sisään soluihin ja kykenisivät läpäisemään veri-aivoesteen. Meillä olisi siis muovia aivoissammekin.

Muovihiutaleet päätyvät joka paikkaan

Tutkijat löysivät hiljattain mikromuovia odottavien äitien istukoista.

Löydetyt palaset olivat noin millimetrin sadasosan kokoisia, eli ne mahtuvat kulkemaan verenkierrossa ja ovat päätyneet istukkaan hengityksen tai ruoansulatuksen kautta.

Värikkäät muovihiutaleet lienevät olleet peräisin kosmetiikasta. Muovia ei löytynyt montaakaan palasta, mutta istukoista toisaalta tutkittiin vain pieni kudosnäyte.

”Suurin osa siitä mitä syöt kulkee suusta sisään ja toisesta päästä ulos.”

Samoin rottakokeissa on havaittu, että raskaana olevien rottien hengittämät nanokokoiset muovihiutaleet päätyivät niiden sikiöiden elimistössä joka paikkaan. Syntyneet poikaset olivat normaaleja, mutta muutaman prosentin kevyempiä kuin verrokit.

Eläimillä on tehty viljalti laboratoriokokeita mikromuoveilla, ja niissä on havaittu haittavaikutuksia kuten hedelmällisyyden heikentymistä. On kuitenkin epäselvää, missä määrin tulokset suhteutuvat ihmisen kokoiseen otukseen ja miten tutkimuksessa käytetyn muovin määrä ja laatu vastaa todellista altistusta arjessa.

Kaikenlaisista muoviesineistä voi irrota näkymätöntä silppua elimistöömme. Esimerkiksi polypropeenista valmistetuista lasten juomapulloista irtosi eräässä tutkimuksessa laskelmien mukaan jopa miljoonia hiukkasia päivässä, kun äidinmaidonkorviketta sekoitettiin kuumaan veteen ja ravistettiin pullossa.

Kyseisen tutkimuksen pääkirjoittaja Dunzhu Li irlantilaisesta Trinity Collegesta lämmitti aiemmin ateriansa aina mikrossa muoviastiassa. Nyt hän ei tee enää niin. Juuri lämpötila saattaa vaikuttaa siihen, kuinka paljon mikromuovihiukkasia irtoaa.

Mutta onko kyse ylivarovaisuudesta? Jokainen meistä nimittäin imee joka tapauksessa elimistöönsä päivittäin erilaista töhkää, oli se sitten muovia, liikennepölyä tai muita pienhiukkasia. Lapset syövät hiekkaakin. Voi olla, että elimistö ei ole muovista moksiskaan, vaikka ajatus verisuonissa kiertävistä meikkipurkin palasista kuulostaa karulta.

– Suurin osa siitä mitä syöt kulkee suusta sisään ja toisesta päästä ulos, sanoo ympäristömyrkkyjä tutkiva Tamara Galloway Exeterin yliopistosta Naturen artikkelissa.

Mikromuoveista ei tiedetä kaikkea

Jos muovi ei reagoi elimistössä, se päätyy luonnollista tietä pönttöön. On toki mahdollista, että muoveissa käytetyt pehmentimet ja muut kemikaalit voisivat toimia hormonihäiriköinä.

Aineet ovat myrkyllisiä, mutta on epäselvää, altistummeko niille juuri mikromuovien kautta mitenkään merkittävässä määrin.

Mikromuovien tutkimuksessa mukana ollut vesiekologian professori Albert Koelmans hollantilaisesta Wageningenin yliopistosta suhteuttaa mikromuovien määrää ilmassa leijuviin pienhiukkasiin. Niitä on tuhatkertaisesti mikromuoviin nähden.

Hengitettynä mikromuovi voisi periaatteessa kertyä keuhkoihin ja vahingoittaa kudosta samalla tavoin kuin pienhiukkaset. Tästä ei kuitenkaan ole näyttöä, ja mikromuovit ovat kokonaisuudessa vain murto-osa siitä, mille kaikelle päivittäin altistumme.

”Muovin suurimmat haitat koituvat luonnolle.”

Valtaosin tutkijat ovat sitä mieltä, että mikromuoveista tuskin tarvitsee arjessa olla huolissaan. Kaikkea ei kuitenkaan tiedetä. Tutkijat ovat vasta nyt kehittämässä tapoja tutkia lähes näkymättömien nanomuovien kulkemista ja kertymistä elimistöön.

Muovin suurimmat haitat koituvat luonnolle ja ovat varsin suoraviivaisia. Pienet eläimet saattavat ruoan sijasta täyttää vatsansa muovinpalasilla ja kuolla nälkään. Mikromuovi voi myös haitata planktoneliöiden lisääntymistä ja keikuttaa merten ravintoketjua.

Tutkijat laskivat viime vuonna, että vuoteen 2040 mennessä muovijätteen määrä maailmassa voi lisääntyä joka vuosi peräti 380 miljoonalla tonnilla.

Vuonna 2016 jätettä kertyi 188 miljoonaa tonnia vuodessa, ja tämä kaikki siis jo olemassaolevan muovijätteen lisäksi.

Tutkijat arvioivat, että tästä kymmenisen miljoonaa tonnia olisi mikromuoveja. Kertakäyttömuovin vähentäminen auttaisi paljon.

– Mitä järkeä on valmistaa asioita, jotka kestävät 500 vuotta, ja me käytämme niitä 20 minuuttia? Se on täysin kestämätöntä, Galloway sanoo Naturessa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Lue myös: