Ihmiset

Ulla Niemiseltä kuoli ensin yllättäen mies ja sitten kaksi poikaa: "Huusin, ettet voi jättää minua nyt"

Aamulehti Kanadassa: Lapsuuden Pispala on jättänyt jälkensä sinnikkääseen siirtolaiseen.

Niemisten perhealbumi, Timo Marttila
Ulla Niemiseltä kuoli ensin yllättäen mies ja sitten kaksi poikaa: "Huusin, ettet voi jättää minua nyt"

Ulla Niemisellä on ollut raskaat vuodet, mutta hän elää päivän kerrallaan. Tytär asuu lähellä ja hänen tyttärensä kaipaavat huolenpitoa isovanhemmalta.

Anu Leena KoskinenThunder Bay, Kanada

Ulla Niemisen mies Pentti Nieminen oli aina menossa. Nuori pari kasvoi Tampereen Pispalassa. Pentin poikkeuksellisen kihara ja paksu tukka vilkkui, kun nuorukainen kiisi Pispalan portaita.

Myöhemmin Kanadaan muuttanut perheenisä ahersi töissä lihanleikkaajana. Vapaalla hän oli aina kunnostamassa taloa tai laajentamassa mökkiä. Joka päivä hän nosti painoja, koska hän kiersi 35 vuotta painonnostokisoja. Tai sitten hän soitti kosketinsoittimella suomalaista musiikkia tai oli talkoissa.

–Kerran sain hänet makaamaan Floridan rannalle. Pentti sanoi ensimmäisenä päivänä, ettei ikinä enää lähde, Ulla Nieminen sanoo.

Sitten yhtenä päivänä Pentti Nieminen oli poissa.

Timo Marttila
Ulla ja Pentti Nieminen menivät naimisiin 16-vuotiaina presidentin luvalla.

Ulla ja Pentti Nieminen menivät naimisiin 16-vuotiaina presidentin luvalla.

Ulla tapasi Pentin 15-vuotiaana Tampereen konserttisalissa.

–Pentin kiharainen pää näytti niin ihanalta. Sydämeni suli. Tanssien jälkeen Pentti pyysi päästä saattamaan.

Vuosi myöhemmin Vilppulassa sukulaisten heinätöissä pari pohti, miten pääsisi naimisiin. Ratkaisu häämötti yhdeksän kuukauden päässä.

Ulla ja Pentti pääsivät 16-vuotiaina naimisiin presidentti Urho Kekkosen luvalla. Esikoispoika Hannu syntyi, kun Ulla oli 17-vuotias.

Ulla Nieminen teki runon lapsuutensa Pispalasta:

 

Nuori äiti kaipasi kovasti omaa perhettä, koska hänellä ei sellaista ollut. Sota erotti Ulla Niemisen vanhemmat: isä perusti uuden perheen ja äiti kulki omia polkujaan.

Ullaa ja hänen veljeään palloteltiin eri paikoissa.

–Äitini ei ollut antanut isän vanhempien adoptoida minua. Minut annettiin maalle seuraneidiksi, ja itkin joka ilta. Yksi kaunis syyspäivä Pispalan mummu haki minut kotiin. Olin 7-vuotias.

Timo Marttila
–Lapsena olin aina tällainen, kädet avoinna, että minä selviän.

–Lapsena olin aina tällainen, kädet avoinna, että minä selviän.

Tästä lähtien Ullaa pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Hän muistaa ikuiset kesäpäivät Teiskon mökillä. Ulla hyppi ystävättärensä kanssa Näsijärveen, nukkui olkipatjalla ja heräsi joka aamu mummun hiivaleivän tuoksuun.

–Elämääni jäi perustyytyväisyys Pispalan vuosista. Vaikka kuinka on kiviä polulla, ne potkitaan pois.

13-vuotiaana Nieminen menetti äitinsä. Hän kävi katsomassa äitiään edellisenä päivänä sairaalassa. Tämä puristi kädestä ja sanoi: älä mene. Se tuntui lapsesta ahdistavalta.

–Seuraavana päivänä kouluun soitettiin, että äitini on kuollut. Hän oli 37-vuotias. Kävelin pitkän matkan sairaalaan hakemaan, mitä äidiltä oli jäänyt. Se mahtui yhteen pussiin. Matkalla otin vauhtia ja kiskaisin koko muovipussin metsään. Se jäi sinne. En halunnut äidiltäni mitään.

Timo Marttila
Harvinainen perhekuva Tampereen Pispalasta. Ulla Niemisen isä ja äiti sekä Aimo-veli.

Harvinainen perhekuva Tampereen Pispalasta. Ulla Niemisen isä ja äiti sekä Aimo-veli.

Neljä vuotta myöhemmin Ulla sinnitteli Pispalassa vauvan kanssa, kun puoliso oli armeijassa. Pentin haaveet insinöörikoulusta jäivät, sillä hänen piti ansaita rahaa.

Suomi kärsi pahasta työttömyydestä: hanttihommiakin oli vaikea saada. Toinen lapsi Jukka ilmoitti tulostaan. Pentin vanhemmat olivat lähteneet Kanadaan töihin, ja tämä vaikutti hyvältä vaihtoehdolta.

Nuori pari lähti kahden lapsen kanssa pitkälle matkalle Pohjois-Amerikkaan. Jukka oli vain kolmen kuukauden ikäinen.

–Meillä oli kaksi lasta, kaksi matkalaukkua ja 20 dollaria rahaa.

Timo Marttila
Niemiset lähtivät Pohjois-Amerikkaan, kun Suomesta oli vaikea löytää töitä.

Niemiset lähtivät Pohjois-Amerikkaan, kun Suomesta oli vaikea löytää töitä.

Kanada ei ollut onnela. Ullasta tuntui kuin maailma olisi mennyt 50 vuotta taaksepäin. Nuori perhe asui alkuun pikkumökissä isovanhempien kanssa. Vesi haettiin kaivosta, ja käytössä oli ulkovessa.

–Huusin Pentille jokaikinen päivä, että haluan Tampereelle takaisin. Meillä ei ollut kuitenkaan rahaa palata.

Ulla Nieminen tarjoili suomalaisessa ravintolassa Aarniossa, hänen miehensä työskenteli rakennuksilla. Viiden vuoden kuluttua Pentti halusi ostaa vanhan talon Kanadasta.

–Hän tarjoutui ostamaan minulle Mustang-auton, että jäisin. Sanoin, etten halua mitään, haluan vain Tampereelle.

Ulla voitti – sillä kertaa. Perhe palasi vuonna 1965 Tampereelle.

–Muistan aina, kun laiva lipui Helsinkiin. Ajattelin, etten ikinä enää lähde täältä pois nyt, kun on oma maa jalkojen alla. Muutimme Tampereen Polvikadulle. Uudet huonekalut ostettiin Iskusta. Herranjestas, olin onneni kukkuloilla.

Timo Marttila
Kanada ei ollut etenkään Ulla Niemiselle aluksi onnela. Asuminen oli vaatimatonta.

Kanada ei ollut etenkään Ulla Niemiselle aluksi onnela. Asuminen oli vaatimatonta.

Ulla Nieminen sai unelmiensa työpaikan myyjänä Stockmannilta. Pian näyttävä ja iloinen nainen rekrytoitiin myös mannekiiniksi esittelemään naisille alusvaateuutuuksia.

Miehet eivät päässeet esityksiin, mutta Pentti ei tykännyt vaimonsa uudesta työstä. Hän ei sopeutunut takaisin. Vuoden ja kolme kuukautta hän kesti, mutta sitten tuli soitto:

–Hän oli lihanleikkaajana ja sanoi, että puukko on nyt lyöty pöytään. Lähdetään takaisin.

Ulla Nieminen joutui valitsemaan, seuraako miestään.

–Vanhin poikani kertoi, että hänellä on vaikeuksia suomen kielen kanssa koulussa, eikä hän jaksa sitä. Se ratkaisi asian. Lähdimme takaisin. Tällä kerralla tiesin, mihin tulen.

Timo Marttila
Ulla Niemisen toiveesta Niemiset palasivat Suomeen. Pian Pentti Nieminen tahtoi tulla takaisin.

Ulla Niemisen toiveesta Niemiset palasivat Suomeen. Pian Pentti Nieminen tahtoi tulla takaisin.

Tällä kertaa onni potkaisi. Pohjoismaista erikoistavaraa kuten Iittalaa ja Marimekkoa myyvä liike rekrytoi Ulla Niemisen suoraan kadulta. Hän oli sisäänostajana ja myyjänä 25 vuotta samassa paikassa.

–Jo Stockmannilla naurettiin minulle, että jos asiakas tulee katsomaan maljakkoa, Ulla myy hänelle vähintään tuhkakupin. Tätä persoonallista kosketusta ei ole enää kaupoissa. Itsekin viime kesänä autoin Tampereella tavaratalossa mummoa, jolle myyjällä ei ollut aikaa. Kaikki on niin kylmää nykyään.

Eräänä päivänä Pentti Nieminen arveli varomattomasti, että 30-vuotias vaimo on liian vanha saamaan lapsia.

–Sanoin, että Nieminen, mää näytän sulle, kuinka vanha Ulla on. Saimme Tanja-tyttären.

Vielä 64-vuotiaana Pentin kroppa oli Ulla Niemisen mukaan kuin nuoren miehen. Hän treenasi päivittäin – paitsi sydämen hän unohti.

13 vuotta sitten pariskunta oli mökillä, kun Pentti Nieminen sai massiivisen sydänkohtauksen. Ensihoito ei ehtinyt tehdä mitään. Ulla Niemisen maailma romahti.

–Makasin hänen päällään ja huusin, ettet voi jättää minua nyt. Naapuri joutui repimään minut kuolleen Pentin päältä pois.

Samana päivänä heidän pojalleen Jukalle tehtiin operaatio Ottawassa. Jukalla oli aivosyöpä.

–Ajattelin, etten mitenkään voi selvitä Jukan sairaudesta ilman Penttiä.

Viisi vuotta myöhemmin koko suku oli kerääntynyt Jukan, 48, sängyn ympärille.

Ulla Nieminen oli saattohoitanut aikuista poikaansa, syöttänyt suomalaisia lättyjä sairaalassa, pessyt kasvoja ja huolehtinut.

–Otin hänet kainalooni ja puhuin suomen kielellä. Olet aina ollut kiva poika ja tehnyt, mitä äiti on pyytänyt. Pyydän sinulta: lähde isän luokse. Sinun ei tarvitse pelätä. Ei tarvitse pelätä. Mennään yhdessä.

Kuului syvä huokaus. Jukka oli poissa.

Ulla Nieminen olisi mieluummin kuollut itse. Järjestys tuntui täysin väärältä.

Sanotaan, että pahinta mitä vanhempi voi kokea, on joutua hautaamaan oman lapsensa.

Viime joulukuussa Ulla Nieminen joutui tekemään sen toiseen kertaan.

Timo Marttila
Ulla Nieminen löysi poikansa Hannun jäämistönsä tulitikkuaskin, jossa on kuva Lapista. Hannu kävi parikymppisenä Suomessa. Laatikko lohduttaa nyt äitiä keittiössä.

Ulla Nieminen löysi poikansa Hannun jäämistönsä tulitikkuaskin, jossa on kuva Lapista. Hannu kävi parikymppisenä Suomessa. Laatikko lohduttaa nyt äitiä keittiössä.

Hannu-esikoinen oli sairastunut verenmyrkytykseen eli vakavaan yleisinfektioon. Diabetes pahensi tilannetta, ja lääkäri sanoi, että mahdollisuudet selviytyä ovat 50–50.

Äiti Ulla Nieminen auttoi lähellä asuvaa poikaansa, vaihtoi siteitä, vei lättyjä.

Kesti 3,5 vuotta hoitaa sairaus pois. Verenmyrkytys aiheutti sydänvian ja keuhkot olivat heikot. 59-vuotiaalla Hannulla oli silti suunnitelmia ja kova elinvoima.

Viime jouluaaton aattona Hannu oli suvun kanssa syömässä ravintolassa, koska iso pyörätuoli ei sopinut kotiin. Yhtäkkiä hän lyyhistyi.

Hannu kuoli jouluaattona siskonsa ja Englannista tullut Dylan-poikansa vierellään. Ulla Nieminen ehti hälyttää heidät sairaalaan.

Hannun kuoleman jälkeen Ulla Nieminen oli puolisen vuotta käymättä sairaalassa.

Sitten hänen miesystävänsä Kalevi sai aivoinfarktin. Nyt hän käy sairaalassa kaksi kertaa päivässä kuntouttamassa miestä. Mies ei aina tunne häntä.

Eräänä elokuisena päivänä Ulla Niemisen kännykässä luki, että Hannu soittaa. Hän säikähti, eikä vastannut. Hannu-poikani on kuollut, hän toisteli itselleen.

Kolmannella kerralla hän vastasi. Siellä oli Kalevi, joka soitti samasta sairaalahuoneen puhelimesta, missä Hannu oli ollut pitkään.

Ihmeellinen sattumus toi lohtua.

Timo Marttila
Ulla Nieminen käy joka kesä Tampereella tankkaamassa lapsuutensa maisemia.

Ulla Nieminen käy joka kesä Tampereella tankkaamassa lapsuutensa maisemia.

Viime kesänä ystävät huolehtivat, mitä jos Ulla Nieminen kuolee Suomen-matkalla.

–Sanoin, etteihän se ole ongelma. Jos kuolen, sitten viedään Kalevankankaalle.

–Minulla ei ole haaveita enää. Toivon, että pysyn terveenä ja pystyn olemaan neljän lapsenlapseni kanssa. Haluan nähdä, että he pärjäävät. En ajattele vielä omaa itseäni. Mutta en ole katkera elämälle, olen saanut siltä paljon.

Ulla Nieminen käy joka kesä Suomessa. 77-vuotias nainen ajaa autolla Pispalan kapeita kujia.

Käy toreilla, tavarataloissa ja tapaa tuttuja. Jos epätoivo yllättää, kirjoittaa runon. Tuijottaa taivaalle ja nukkuu ystävän lasiverannalla.

Tankkaa sitä lapsuuden Pispalaa, jossa aina tuntui, että asiat järjestyvät.


Kommentit (13)

  • Mirja Leinonen

    Kiitos Ulla ,että sain lukea tarinasi. Usein olen sinua ajatellut ,että mihin sinä katosit ,sllä meillä on niin paljon yhteisiä lapsuusmuistoja Olen yrittänyt sinua tavoittaa sähköpostilla ,ym.Kyllä olet paljon joutunut kestämään ,mutta sinä olet selviytyjä.Toivon että osoittesi on sama ,että joulukortti vielä tavoittaa sinut.Toivottavasti saan kuulla sinusta ensi kesänä kun tulet Tampereelle. Jään odottamaan soittoasi kännykkä numero on sama,ja osoitekkin on sama.
    Toivon sinulle kaikkea hyvää ,ikuinen ystäväsi Mirja

  • Leena Sintonen

    Kiitos Ullalle tarinastasi. Onneksi olet selvinnyt ja läheisistä ihmisistä apua saaden ja toki itsekin luonut uskomattoman määrän voimia käydessäsi kaiken tuon läpi. Olen usein miettinyt, että elokuvan aineksia olisi todella paljon Amerikkaan muuttaneista tai sinunkin perheen tarinasta. t. Leena S. ent. Nieminen

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet