Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

"Tiedän kokemuksesta, että kannattaa elää nyt" – Vapaaehtoistyö Suomen vanhimmassa saattohoitokodissa sopii syövän sairastaneelle eläkeläiselle

Iloinen puheensorina kuuluu jo käytävälle. Pirkanmaan hoitokodin päiväkeskuksessa on talvisena tiistaina kymmenkunta saattohoidon potilasta ja omaista. Heidän joukossaan häärii vapaaehtoisia, jotka ovat ehtineet kattaa pöydän ja seurustella potilaiden kanssa. He myös avustavat potilaita, jos apua tarvitaan. Yksi vapaaehtoisista on Lilli Siltanen . Hän kantaa lounaslautasen pöytään ja vaihtaa muutaman sanan tutun potilaan kanssa. Hän on ollut Pirkanmaan hoitokodin vapaaehtoisena muutaman vuoden ja kuuluu tiistaisen päiväkeskuksen vakituiseen kalustoon. Siltanen tietää, miltä tuntuu saada syöpädiagnoosi. Hän sairasti rintasyövän nelisen vuotta sitten. –Sairastumisen jälkeen jäin pois töistä jo vähän ennen virallista eläkeikää. Ajattelin heti, että voisin tehdä jotain vapaaehtoistyötä. Siltanen tunsi Pirkanmaan Hoitokodin vapaaehtoistoiminnan ohjaajana toimivan Johanna Collianderin, joka suositteli hänelle liittymistä mukaan hoitokodin vapaaehtoisiin. Siltaselle ratkaisu oli itsekäs, ei mikään pyyteetön uhrautuminen. Hän kaipasi päiviinsä tekemistä. Alun perin hän ajatteli, että voisi auttaa vaikka yksinhuoltajia lastenhoidossa, mutta työ hoitokodissa houkutti enemmän, koska se tarjosi myös työyhteisön. –Tykkäsin työelämässäkin kommunikoida ihmisten kanssa. Täällä on aivan mahtavia ihmisiä, niin työntekijät kuin vapaaehtoiset ja potilaat. Toki mukana on myös halu auttaa, mutta Siltanen korostaa, että hän saa vähintäänkin yhtä paljon kuin antaa. Lilli Siltanen on huomannut, että hänen on helpompi keskustella potilaiden kanssa, koska tietää kokemuksesta miltä syöpähoidot tuntuvat. Potilaista muutama myös tietää hänen sairaudestaan. Hoitokodin kotona asuvilla potilailla on kaikilla tehty linjaus hoitaa oireita. Heillä on siis sairaus, jota ei voida parantaa. Monet ovat syöpäpotilaita, mutta on joukossa tietenkin muistakin parantumattomia sairauksia kantavia. Monet ovat hyväkuntoisia, mutta heidän sairautensa johtaa vääjäämättä kuolemaan jossain vaiheessa. Kuoleman läheisyys on opettanut Lilli Siltaselle tämän hetken tärkeyden. Hän sanoo oppineensa, että "sit ku" -elämää ei kannata elää. Se tosiasia on vapaaehtoistyön myötä tullut yhä konkreettisemmaksi. Omastakin kokemuksestaan hän tietää, että elämä ei mene suunnitelmien mukaan, mutta Pirkanmaan hoitokodissa tuo käsitys on vain vahvistunut. –Kuoleman äärellä murheet vähenevät. En murehdi pienistä asioista kuten ennen. Olen huomannut saman päiväkeskuksen potilaista. Lilli Siltanen uskoo itse aikanaan lähtevänsä hyvällä mielellä, ehkä hän on jotain voinut auttaakin. Toisaalta, koskaan ei voi tietää, miten oman kuoleman kokee kun sen aika tulee. Tampereella toimiva säätiön ylläpitämä Pohjoismaiden ensimmäinen saattohoitokoti. Aloitti toimintansa tammikuussa 1988. Hoitokodissa hoidetaan parantumattomia sairauksia sairastavia, elämänsä loppuvaihetta eläviä ihmisiä. He ovat joko hoitokodin vuodeosastolla tai kotihoidossa. Hoitokodilla on 24 potilaspaikkaa. Vuosittain hoidetaan yli 300 potilasta. Kotisairaanhoidossa paikkoja on noin 60. Työntekijöitä on noin 40. Heistä osa on osa-aikaisia. Sairauden parantumattomuudesta huolimatta hoitokodissa pyritään hyvään oirehoitoon ja elämänlaadun parantamiseen. Hoidon perustana on hospice-hoitoideologia. Se korostaa ihmisen arvokkuutta ja yksilöllisyyttä.