Tampereella käytiin rottasotaa 100 vuotta sitten – Tampereen kaupunki maksoi lapsille taskurahaa rotanhännistä

Sata vuotta sitten lasten elämä kodeissa, koulussa ja vapaa-ajalla oli hyvin erilaista tähän päivään verrattuna. Jo 15-vuotiaana lapsia pidettiin täyskykyisinä työntekijöinä, ja sitä ennen heidän oli tienattava taskurahaa esimerkiksi rottia tappamalla tai keräämällä romua.

Aamulehden arkisto
Tampereella käytiin rottasotaa 100 vuotta sitten – Tampereen kaupunki maksoi lapsille taskurahaa rotanhännistä

Pienissä tiloissa saattoi asua isokin perhe. Tässä vuoden 1920 asunnossa asuivat ulkotyömiehenä toimiva Akseli-isä, Pellavatehtaalla työskentelevä Maria-äiti, leipomon ajomiehenä työskentelevä 14-vuotias Sulo-poika, 7-vuotias Helmi, 6-vuotias Sylvi ja vuokralaisena oleva 21-vuotias Matti, Finlaysonin työntekijä. Isä soittaa Työväenyhdistyksen soittokunnassa. Taloudellisen ahdingon vuoksi perhe on joutunut myymään ompelukoneensa. Kuvattu Amurin Työläismuseossa.

Tiina ElliläAamulehti

Kun aikaa kelataan 36 500 aamua taaksepäin, lasten elämä oli kodeissa, kouluissa ja vapaa-ajalla hyvin erilaista kuin nyt.

Haastattelimme Tampereen yliopiston historian professoria Pirjo Markkolaa siitä, millaista lasten elämä oli sata vuotta sitten, Suomen itsenäistymisen aikoihin.

Vastuuta kotitöissä

Lapsilta odotettiin paljon enemmän kuin nyt. Se tarkoitti myös, että lapsiin luotettiin. Lapset tekivät paljon kotitöitä ja heiltä odotettiin itsenäisyyttä ja selviytymistä.

–Heidät pistettiin jo hyvin nuorina hakemaan esimerkiksi vettä kaivosta, mikä oli vaarallista, koska kaivoon saattoi pudota.

Toinen lasten perushomma oli polttopuiden kantaminen sisälle. Jos ei jaksanut kantaa montaa klapia kerralla, piti tehdä monta kantoreissua.

–Isommat lapset myös vahtivat pienempiään. Kymmenvuotias lapsi saattoi ihan hyvin olla vastuussa muutaman vuoden ikäisistä oman perheen tai naapurin lapsista.

Aamulehden arkisto
Heinäntekoon otettiin mukaan lapsetkin.

Heinäntekoon otettiin mukaan lapsetkin.

Myös karjanhoitoa ja etenkin paimentamista uskottiin usein lasten vastuulle, vaikka eläimet olivat perheille kallisarvoista omaisuutta.

Pirjo Markkola ei kuitenkaan paheksu sitä, että nykyään moni vanhempi esimerkiksi saattaa lapsensa kouluun.

–Liikennettä on huomattavasti enemmän kuin sata vuotta sitten. Yhteiskunta on aina kokonaisuus, joka koostuu monista asioista.

Taskuraha

Koska Tampereen kaupungissa oli paljon rottia, kaupungin terveysviranomaiset maksoivat rottien tappamisesta.

–Varsinkin pojat jahtasivat rottia, ja häntä vietiin kaupungin virastoon. Hännästä sai muutaman pennin. Myös arkkiatri Arvo Ylppö jahtasi lapsuudessaan Amurissa rottia, ja sai siitä taskurahaa.

Viikkorahaa ei ollut. Taskurahaa pystyi hankkimaan myös keräämällä romua, myymällä lehtiä kadulla tai kiillottamalla kenkiä.

–Helsingissä oli enemmän kiillotettavaa kuin Tampereella, koska täällä oli vähemmän herrasväkeä.

Työntekijä

Viimeistään 15-vuotiaana lapsi katsottiin nuoreksi, jonka oli mahdollista käydä töissä. Kaupungissa moni meni töihin tehtaaseen.

Etenkin köyhissä perheissä kaikesta oli pulaa, ja lastenkin piti mennä nuorena töihin.

Jo 15-vuotiaat saivat tehdä täyttä työpäivää ja 12-vuotiaat puolikasta päivää.

–Lapsuus oli lyhyempi kuin nykyään, Markkola sanoo.

Kansakoulu

Osa lapsista saattoi mennä kouluun vasta 12–13-vuotiaana. Kaikki lapset eivät käyneet koulua lainkaan.

–Vaikkei olisikaan päässyt kouluun, lasten piti oppia lukemaan, laskemaan ja vähän kirjoittamaankin. Heitä piti opettaa kotona, koska kirkko vaati lukutaitoa.

Kirjoittamista harjoiteltiin usein pöydällä olevalla hiekkalaatikolla. Siihen kirjoitettiin tikulla, ja paperille kirjoittamiseen siirryttiin, kun kirjaimet alkoivat sujua.

Sata vuotta sitten lähes kaikki kuuluivat kirkkoon. Myös rippikoulun käyminen oli pakollista vuoteen 1912 asti eikä ripille päässyt, ellei osannut lukea.

–Ja ellei päässyt ripille, ei päässyt myöskään naimisiin. Oli keppiä ja porkkanaa, etenkin keppiä, Markkola sanoo.

Aamulehden arkisto
Usein lasten leikkeihinkin kuului pihatöitä, mutta tässä pelkkää leikkiä purjeveneillä.

Usein lasten leikkeihinkin kuului pihatöitä, mutta tässä pelkkää leikkiä purjeveneillä.

Kansakoulu vastasi tuolloin nykyajan alakoulua. Tytöille ja pojille oli erillisiä kansakouluja tai ainakin erillisiä luokkia.

–Kansakoulussa oli aamuhartaus ja siellä opetettiin lukemista, kirjoittamista ja laskentoa eli matematiikkaa ja historiaa. Uskontoa oli paljon.

Kaupungeissa valtaosa lapsista kävi kansakoulua muutaman vuoden, koska siten pääsi paremmin töihin tehtaisiin.

Helmitaulu, rihvelitaulu ja liitutaulu olivat tavallisia välineitä.

Oppikoulu ja yliopisto

Markkola kertoo, että kansakoulun neljänneltä luokalta mentiin yleensä oppikouluun, joka vastaa suunnilleen nykyajan yläkoulua.

–Siellä opetettiin samoja asioita kuin peruskoulussa nykyään: kieliä, algebraa, geometriaa, historiaa ja luonnontieteitä eli nykyajan biologiaa.

Oppikouluja oli erikseen tytöille, pojille ja lisäksi oli yhteiskouluja.

–Oli uusi asia, että tytöt ja pojat opiskelivat yhdessä,.

Oppikoulussa pystyi jatkamaan ylioppilaaksi ja siitä edelleen yliopistoon. Tytötkin pääsivät yliopistoon jo silloin.

Koulun kuri

Kouluissa oli sata vuotta sitten tiukka kuri.

Kun opettaja tuli huoneeseen, piti nousta seisomaan, tervehtiä ja odottaa, että opettaja antoi luvan istua.

–Ruumiillinen kuritus oli kielletty, mutta kyllä opettajat sitä käyttivät. He saattoivat lyödä viivottimella sormille, tukistaa ja antaa luunappeja.

Tätä aiemmin opettajat olivat saattaneet lyödä lapsia pakaroille jopa piiskalla tai nahkavyöllä.

Aamulehden arkisto
"Lasten kasvitarhamaalla 1932", lukee tämän Aamulehden arkistosta löytyneen kuvan takana.

"Lasten kasvitarhamaalla 1932", lukee tämän Aamulehden arkistosta löytyneen kuvan takana.

Pahoinpitelyt alkoivat pikku hiljaa vähentyä, kun ruumiillinen kuritus kiellettiin oppikouluissa 1800-luvulla, kansakouluissa 1910-luvulla, koulukodeissa vuonna 1965 ja perheissä 1980-luvulla.

–Vielä 1950–60-luvuilla oli vielä vanhan koulukunnan opettajia, jotka katsoivat, että lapset eivät usko, ellei vähän nappaa sormille.

Lelut ja leikit

Lasten pihaleikkeihin liittyi usein työntekoa, kuten siivoamista.

Köyhillä lapsilla oli ehkä itse tehty mollamaija ja käpylehmiä, joita lapset tekivät itse.

–Rikkaissa perheissä oli jopa ihan ostettuja nukkeja. Leluja saattoi olla paljonkin, ja rikkaat viettivät kesiä maalla huvilalla, ja he saattoivat myös matkustaa, Markkola kertoo.

Koti ja perhe

Köyhissä perheissä kaikki nukkuivat samassa huoneessa.

–Tai jos asunto oli pieni, yksi huone ja keittiö, osa nukkui keittiössä. Ajatus omasta huoneesta ei kuulunut tuolloin tavallisten lasten elämään. Rikkaissa perheissä oli poikien ja tyttöjen huone erikseen.

Lapsilla oli enemmän sisaruksia kuin nyt.

–Oli aika yleistä, että ennen kuin lapsi oli aikuinen, jompi kumpi vanhemmista kuoli. Oli sairauksia, muttei esimerkiksi antibiootteja.

Aamulehden arkisto
Rantaperkiön kansakoulu vuonna 1938.

Rantaperkiön kansakoulu vuonna 1938.

Lapsella sairastaminen, kuten kuume ja tulehdukset, saattoi kestää viikkokausia. Sata vuotta sitten oli myös monia sittemmin Suomesta liki kadonneita sairauksia, kuten tuberkuloosi, polio eli lapsihalvaus, kurkkumätä, hinkuyskä, tuhkarokko ja tulirokko.

Rakkaus

Pirjo Markkola sanoo, että myös sata vuotta sitten vanhemmat rakastivat lapsiaan, huolehtivat heistä ja toivoivat heille parasta.

Helppoa tosin ei ollut, jos lapsikatras kasvoi kasvamistaan, ja ruoka loppui.

Suurin osa vanhemmista toivoi lapsia, koska se oli normi.

–Lapsettomiakin avioliittoja oli, mutta silloin ajateltiin, että lapsia olisi pitänyt olla. Lapsettomuus oli silloin tavallaan vielä suurempi tragedia kuin nykyään. Ajatus vapaaehtoisesta lapsettomuudesta oli aika vieras.

Kun olet tutkinut lasten mennyttä elämää valokuvista, koulujen oppilasluetteloista, rangaistuskirjoista, sanomalehdistä, vanhoista asiakirjoista ja aikuisten muistelmista, mikä on erityisesti jäänyt mieleesi?

–Minua kiinnostaa, miten ihmiset saavat järjestettyä asiansa, selviytyvät erilaisissa tilanteissa ja kehittävät aina jotakin uutta selvitäkseen. Ihmiset ovat kauhean taitavia.

Aamulehden arkisto
Poika leipomuskuskina. "Oskar Helinin höyryleipomon islantilaiset ponihevoset olivat tuttu näkyy Tampereen kaduilla 1910–1915", lukee Aamulehden arkistokuvan takana.

Poika leipomuskuskina. "Oskar Helinin höyryleipomon islantilaiset ponihevoset olivat tuttu näkyy Tampereen kaduilla 1910–1915", lukee Aamulehden arkistokuvan takana.

Korjattu klo 10.14 Kuvatekstit olivat jutussa vaihtaneet paikkaa. Ne on korjattu.

Lasten Akatemia: Matka sadan vuoden taakse

Tampereen Lasten akatemia jatkuu lauantaina 23. syyskuuta 2017 kello 11.00–11.45.

Paikka: Tampereen yliopisto, Kalevantie 4, luentosali D10b. Pääovella on opaste paikalle.

Tutkimusmatkalla selviää, millaista lasten elämä oli sata vuotta sitten. Millaisia kodit olivat ja mitä lapset leikkivät? Kuka pääsi kouluun ja minkälaisia koulupäivät olivat? Miksi kaikki lapset eivät käyneet koulua?

Päivä on lapsiystävällinen eli siellä esitellään asioita, joita lapsille on sopivaa esitellä.

Lapsia aikakoneeseen johdattavat historian professori Pirjo Markkola, yliopistonlehtori Mervi Kaarninen ja opettaja Tiina Markkola.

Lasten akatemian tarkoitus on innostaa lapsia kyselemään, ottamaan selvää ja tutkimaan. Lasten akatemiassa voivat opiskella 7–10-vuotiaat.

Luennoille ei tarvitse ilmoittautua.

Lasten akatemia on suunnattu lapsille, mutta heidän saattajansakin ovat tervetulleita mukaan.

Lasten akatemian toteuttavat yhteistyössä Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, Tampereen Lumate-keskus sekä Tampereen kaupungin kulttuuri- ja taideyksikkö.


Kommentit (2)

  • "turkismetsästäjä"

    Myöskin Vihtavuoressa -40 luvulla käytiin ”kahinoita” rottia vastaan. Osa rotista oli melkein kanin kokoisia ja pyrkivät jopa lasten vaunoihin ulkona päiväunien aikaan.
    Asuntoalueella asuva tehtaan vartiopäällikkö maksoi ”nakilla” pyydetystä rotan hännästä 50 penniä kpl. Jotkin ”veijarit” olivat äkäisiä joutuessaan satimeen.

  • KR

    Mikähän rahayksikkö sata vuotta sitten oli käytössä?

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet