luonto

Talvivalokuvaus on nyt in – näin ikuistat revontulien loimun

Revontulten valokuvaaminen edellyttää järjestelmäkameran manuaalitilan hallintaa. Jos olet tottunut kuvaamaan automaatilla, tutustu näyttövalikon ominaisuuksiin esimerkiksi ohjekirjan avulla. Kokeile erilaisia asetuksia valoisalla säällä ennen haastavampiin olosuhteisiin siirtymistä.

Anssi Jokiranta
Talvivalokuvaus on nyt in – näin ikuistat revontulien loimun

Kuvaamisen kannalta otollisimmat revontulet ovat kirkkaat, suuret ja liikkuvaiset. Parhaimmassa tapauksessa kamera taltioi niistä värejä, joita paljas silmä ei erota.

Paula GrekeläAamulehti

Taivaan lumoavan valonäytelmän taltiointi helpottuu, kun kykenet vaihtamaan asetuksia nopeasti ja sujuvasti. Onnea revontulijahtiin!

(Juttu on julkaistu Aamulehdessä ensimmäisen kerran joulukuussa 2016)

1. Yötä kohti

Valitse mahdollisimman pimeä ja avara kuvauspaikka. Esimerkiksi joenranta, suon laita tai vaaran laki toimivat yleensä hyvin. Huomioi, ettet asetu suoraan korkeiden puiden tai muiden isokokoisten näköesteiden juurelle.

2. Tue kamera

Kiinnitä kamera jalustaan. Jalustan käyttö on tärkeää, sillä pimeässä otetuilla kuvilla on taipumus tärähtää. Jos et omista kyseistä apuvälinettä, ole luova! Tue kamera oksanhaaraan, kannon päälle tai auton katolle.

3. Siirry valikkoon

Aseta kamera manuaalitilaan (M) ja valitse asetukset. Sopiva kenno- eli ISO-herkkyys riippuu revontulien kirkkaudesta. Voit aloittaa pienestä arvosta ja edetä suurempaan, mikäli kuvat tuntuvat jäävän tummiksi. Yleensä sopiva arvo löytyy väliltä 400-1 600.

Säädä aukko eli f-arvo mahdollisimman pieneksi. Parhaiten revontulikuvat onnistuvat objektiivilla, jossa kyseisen lukeman saa kutistettua välille f/1.8-2.8. Aukolla f/3.5 on myös mahdollista onnistua, jos öinen valonäytelmä on hyvin kirkas.

Oikea valotusaika riippuu muista valituista asetuksista sekä revontulten kirkkaudesta ja nopealiikkeisyydestä. Liian lyhyt valotusaika jättää kuvan pimeäksi, turhan pitkä puurouttaa kohteen. Tavallisesti hyviä kuvia saa 8-25 sekunnin säätölukemalla.

Erityisen kirkkaiden revontulien kohdalla valotusajan voi nostaa jopa 2-4 sekuntiin.

Valitse valkotasapainoksi päivänvaloasetus, kuten aurinkoinen tai pilvinen sää. Ota kuvanvakaaja pois päältä.

4. Kohde tarkaksi

Terävän otoksen saaminen on revontulivalokuvauksen haastavin osuus. Suuntaa kamera kohti mahdollisimman kaukaista asiaa, kuten kirkasta tähteä, katuvaloa tai tehokkaalla taskulampulla valaistua puunlatvaa. Näin automatiikka löytää tarpeeksi valoisan yksityiskohdan, johon se kykenee tarkentamaan.

Kun kamera on löytänyt kohteen, vaihda automaattinen tarkennus manuaaliseen. Tällöin kamera ei ala etsimään uutta tarkennuspistettä sen jälkeen, kun ensimmäinen kuva on otettu.

Jos manuaalitarkennuksella kuvaaminen on sinulle jo tuttua, voit yrittää etsiä terävintä mahdollista näkymää ilman automaatin apua. Suuntaa kamera kohti kirkasta tähteä ja kierrä objektiivin tarkennusrengasta, kunnes kohde näyttää etsimessä mahdollisimman terävältä.

Anssi Jokiranta
Vihreältä vaikuttavat taivaanvalkeat voivat saada kameran linssin läpi katsottuna violetteja ja pinkkejä sävyjä.

Vihreältä vaikuttavat taivaanvalkeat voivat saada kameran linssin läpi katsottuna violetteja ja pinkkejä sävyjä.

5. Kuluta aikaa

Yöllistä valoshowta odotellessa kannattaa nauttia talvisen luonnon tyynestä hiljaisuudesta, termarikahvista ja hyvästä seurasta. Säilytä kameran akkua taskussa lähellä kehoasi, sillä siihen ladattu virta tyhjenee kylmällä säällä tavallista nopeammin.

6. Siellä ne ovat!

Revontulet loimuavat taivaalla ja kamera on valmiudessa - kuvaaminen voi alkaa! Vaikka kamera on kiinni jalustassa, saattaa laukaisinnapin painaminen saada kuvan tärähtämään. Jos et omista kauko- tai lankalaukaisinta, säädä kamera esimerkiksi kahden sekunnin vitkalaukaisinasetukselle.

Tarkista ensimmäisten kuvien jälkeen, onko ennalta valittuja valotusaika- ja ISO-herkkyyasetuksia tarpeen muuttaa.

Näet revontulien todennäköisyyden Ilmatieteen laitoksen avaruussää-sivuilta.

Lähteet: valokuvaaja Antti Keränen, tähtikuvaus.info ja Taivas takapihalla-blogi.


Lue myös nämä


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Kameran automaattitarkennus ei koskaan tarkenna äärettömään, tai ainakaan minä en luottaisi siihen. Ainoa tapa tarkentaa oikein on tehdä se kirkkaan tähden avulla manuaalisesti. Kameran etsimestä tai kuvaruudulta tarkkuutta ei kuvaustilanteessa näe, vaan täytyy ottaa koekuvia ja säätää tarkuutta kunnes suurimmallakin suurennuksella tähti näyttää mahdollisimman pieneltä, mieluusti vain yhden pikselin kokoiselta.

    Tarkentamiseen kuluu siis aikaa, joten olisi hyvä tehdä se etukäteen ja merkitä vaikka maalarinteipin avulla oikea tarkennuskohta. Toinen tarkentamiseen vaikuttava asia on kameran ja objektiivin lämpötila. Tarkennuspiste muuttuu kun kameran ja objektiivin lämpötila putoaa lähelle ulkolämpötilaa. Olisikin hyvä jos kamera olisi jo kuvauksen alussa ollut ulkona ainakin puolisen tuntia.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet