Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Tahtoisitko oman ekosysteemin, josta voit kerätä ruokasi? Julia Lahtinen, 23, perusti syötävän metsäpuutarhan pellolle

Syötävän metsäpuutarhan luominen vaatii pitkäjänteisyyttä. Se on projekti, johon ei yhden ihmisen elinikä ehkä riitä. Luonnon kiertokulussa ihmiselämä on kuitenkin lyhyt aika. –Toivon, että tässä on eläkepäivinäni hieno puutarha, josta voin poimia puiden ja marjapensaiden satoa. Parhaimmillaan se on oikeastaan vasta seuraavan sukupolven aikana – jos joku sen joskus perii tai sitä jatkaa, Julia Lahtinen toteaa lähes avoimen pellon ääressä. Syötävä metsäpuutarha on ihmisen rakentama ekosysteemi, joka jäljittelee metsän rakennetta ja luonnon prosesseja. Se ei siis tarkoita sitä, että viljellään puutarhakasveja metsässä tai siirretään metsämansikoita puutarhaan. Vaan idea on, että monivuotisista hyötykasveista rakennetaan avoimella paikalle samankaltainen ekosysteemi kuin metsäkin on. Metsässä kaikille kasveilla on oma paikkansa ja omat roolinsa. Ne kasvavat eri kerroksissa. Toiset ovat korkeita ja toiset matalia. Yhdet suojaavat tuulelta, toiset auringolta. Lisäksi metsässä on sieniä, kasveja, hyönteisiä ja eläimiä. Samalla lailla voi olla puutarhassakin. Kasveja ei tarvitse viljellä yksittäin riveissä, vaan niitä voi sekoitella keskenään, kunhan valitsee sellaisia, jotka viihtyvät yhdessä, juuri puutarhuriksi valmistunut Lahtinen valottaa. Hyötykasveiksi metsäpuutarhassa luetaan kaikki kasvit, jotka jollain tavalla edesauttavat systeemiä. Ne voivat esimerkiksi tuottaa ruokaa ihmisille tai eläimille, suojata, karkottaa hyönteisiä tai tuottaa ravinteita. Eläimiä ei siis myöskään yritetä karkottaa metsäpuutarhasta pois, vaan niiden annetaan hoitaa omat tehtävänsä. Eläimet ja linnut ovat erittäin hyödyllisiä puutarhassa. Ne pölyttävät, levittävät, syövät hyönteisiä ja lannoittavat. Niitä kannattaa houkutella paikalle. Pellolta alkuun Syötävän metsäpuutarhan perustaminen aloitetaan siis pellolta. Se on parempi paikka kuin metsäaukio, sillä maa ei saa olla liian hapan. Lahtisen ensimmäisen kesän tärkein tehtävä oman metsäpuutarhan perustamisessa olikin tutkia maaperää ja tarkkailla ympäristöä. – Alussa on hyvä pitää silmät ja aistit mahdollisimman auki. Vietin paljon aikaa tilallani tarkkailemalla, mistä tuulee, minne vedet virtaavat, mistä nousee usva, mitä eläimiä ja lintuja paikalla käy. Sitten istutin tuulen suojaksi joitain kasveja, kuten aroniapensaita, jotka ovat vahvoja. Metsäpuutarha-ajattelussa päämääränä on lopulta päästä mahdollisimman helpolla, antaa luonnon hoitaa itseään ja kerätä itse sato. Mikäli onnistuu luomaan oikeanlaisen systeemin, ravinteet, vesi ja hiili kiertävät, eikä ihmisen tarvitse jatkuvasti puuttua niiden kulkuun lannoittamalla, muokkaamalla ja kylvämällä. Perustaminen vaatii hyvää suunnittelua ja paljon kokeilua. Alun panostukset maksavat itsensä kuitenkin myöhemmin takaisin. Metodiikka ei ole uusi, vaan vastaavaa sekaviljelyajattelua on harjoitettu kautta historian niin kotimaassa ennen tehoviljelyyn siirtymistä kuin maailman tiheästi asutuissa kolkissa. Hyötykasveja Sekaviljely perustuu ajatukseen, että kaikilla kasveilla on omat tarpeensa juurten syvyyden, leposyklien, latvuston koon, sekä valon, veden ja ravinteiden suhteen. Kasvit, joilla on erilaiset tarpeet, voivat auttaa toisiaan ja kukoistaa samalla alueella ilman kilpailua. Yhdessä viihtyviä kasveja kutsutaan kumppanuuskasveiksi. Ensimmäisenä vuonna Lahtinen paransi tilalla maata. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut traktorin ja kemikaalien ostoa, sillä hän kehittää puutarhaansa luonnonmukaisesti. –Jotta sain lisättyä maaperän typpipitoisuutta, istutin ensin kaudeksi hernettä ja papua. Syksyllä kaadoin kasvuston maahan, jolloin vihermassa lannoittaa sen. Lisäksi laitoin auringonkukkaa, joka kuohkeuttaa maata syvillä juurillaan. Hyviä esikasveja ovat kaikki palkokasvit, sinimailanen ja hamppu, Lahtinen tietää. Kahden hehtaarin entisestä laidunmaasta on raivattu tällä hetkellä kasvimaaksi muutaman sadan neliön ala. Siitä osa suurin osa yksivuotisten hyötykasvien peitossa. Tavoitteena on kasvattaa metsäpuutarhan osuutta pikkuhiljaa joka vuosi. – Rankinta on varmasti hyväksyä se, kuinka kauan metsäpuutarhan huolellinen perustaminen kestää. Viime vuonna istutin joitain hedelmäpuita ja marjapensaita. Kun parin hehtaarin pellolle laittaa kymmenen hedelmäpuuta, se näyttää tosi vähäiseltä! Taimet tuntuvat häviävän muun kasvillisuuden joukkoon. Rikkaruohoiksi kutsuttuja kasveja ei Lahtisen metsäpuutarhassa tunneta. – Rikkaruohohan on viljeltävän kasvin tiellä oleva kasvi. Sitä mukaa, kun otan maata käyttöön, korvaan vallitsevaa kasvillisuutta haluamillani maanpeitekasveilla ja monivuotisilla kasveilla. Ajoittain voin niittää niityt, jolloin ne lannoittavat itseään. Rikkaruohojen vihaamisajatuksesta täytyy osata luopua, muuten tämän voi kyllä unohtaa, Lahtinen nauraa. Tulevana kesänä Lahtinen pääsee istuttamaan viime kesänä kasvattamiaan taimia, joita hän lisäsi siemenistä, pistokkaista ja juurista. –Kävelin myös paljon ympäristössä ja tutkin, mitä alueella oli aikoinaan kasvanut. Vanhan talon pihapiiristä puski vadelmaa, herukkaa ja valkovatukkaa. Koska ne viihtyivät siellä edelleen, ovat ne varmasti vahvoja ja paikalle sopivia lajikkeita. Kiertelin katselemassa, mistä löytyisi hyvännäköisiä tyrnejä ja hedelmäpuita. Jos Lahtinen saisi vapaat kädet, istuttaisi hän ensi kesänä puutarhansa pähkinää, kirsikkaa, päärynää, mulperia ja aprikoosia. Ruoka tilalta? – Olisi kiva kokeilla, mikä viihtyy ja laittaa montaa lajia. Käytännössä taimet ovat kuitenkin kalliita, enkä voi saada kaikkea. Mutta toivottavasti saan hankittua lisää hedelmäpuita ja marjapensaita. Ennen kaikkea toivoin löytäväni lajikkeita, jotka kestävät tuholaisia ja tauteja, koska luomuviljelyssä niitä on hankala häätää. Alempiin kerroksiin tulee sitten maanpeite- ja mukulakasveja. Kokonaan omavaraisesti metsäpuutarhansa antimilla Lahtinen ei usko elävänsä, vaikka kasvissyöjä onkin. –Ehkä joskus eläkeiässä voin saada tilalta suurimman osan tarvitsemastani ruoasta. Tällöin kaikki lämpimien maiden lajit pitää tietysti jättää pois. En ole kuitenkaan valmis supistamaan ruokavaliota niin paljon, että söisin vain sitä, mitä kasvatan. Esimerkiksi öljyjä varmastikin tulisin hankkimaan muualta, Julia Lahtinen miettii. Lahtinen muistuttaa, ettei syötävän metsäpuutarhan tarvitse olla suuri, joten sen voi hyvin perustaa vaikka omalle takapihalle tai vuokrapalstalle. Perustamisen jälkeen metsäpuutarha on helppohoitoinen, ja sieltä saa mukavasti lisuketta ruokapöytään. Nimitystä käytetään suomessa korvaamaan sekä englannin sanaa forest garden että woodland garden. Woodland garden tarkoittaa koristepuutarhaa, jossa käytetään metsän kasveja. Vakiintunutta termistöä ei ole, joten näitä kahta melko erilaista lähestymistä erottamaan on alettu puhumaan myös syötävästä metsäpuutarhasta silloin, kun pääasiallinen tarkoitus on tuottaa ruokaa. Permakulttuuri on menetelmä, jossa luonnon malleja mukaillen luodaan kestäviä ja ekologisia ympäristöjä ja kulttuuria, korjataan maalle aiheutettuja vaurioita ja parannetaan maan elinvoimaisuutta. Se on johdettu sanoista permanent agriculture. Kumppanuuskasvit hyödyttävät toisiaan. Ne voivat tarjota toisilleen ravinteita tai suojaa, auttaa toisiaan tuholaisten torjunnassa tai parantaa toistensa makua. Esikasveja viljellään kausi ennen varsinaista viljelyä, jotta maan ominaisuuksia saadaan parannettua. Houkutuskasvit houkuttelevat puoleensa hyönteisiä. Niitä voi istuttaa suojelemaan muita kasveja. Esimerkiksi kaaleja voi suojella kirpoilta tarjoilemalla niille rukolaa. Typensitojakasvien juurissa asuu bakteereita, jotka kykenevät sitomaan sinne ilmakehän typpeä. Tällaisia kasveja ovat apilat, pavut ja herneet, siperianhernepensas ja tyrni.