Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Sotalapsen olikin vaikea palata köyhään Suomeen – Kerran viikossa 6-vuotias Alli pakkasi pikkuisen laukkunsa ja karkasi

Kolme vuotta on puolet 6-vuotiaan elämästä. Niin pitkään Alli Mikkolainen vietti sotalapsena Ruotsin Skövdessä, Länsi-Götanmaalla. Hän lähti matkalle kahden isosiskonsa kanssa elo-syyskuun vaihteessa Porin rautatieasemalta. Karjalaisperhe oli joutunut lähtemään kotikonnuiltaan Johanneksesta ja päätynyt Kiikkaan. – Isä oli rintamalla, ja äiti oli kysynyt häneltä, mitä teen. Isä vastasi, että lähetä tytöt Ruotsiin, näyttää siltä, että myö tullaan kohta kaikki perässä. Ruotsi tarjoutui ottamaan suomalaislapsia vastaan jo talvisodan aikana. Kaikkiaan vuosina 1939–1945 Suomesta matkasi Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan lähes 80 000 lasta, suurin osa Ruotsiin. Heidän joukossaan olivat myös 3-vuotias Alli ja hänen 6- ja 7-vuotiaat siskonsa. – Äiti vannotti siskoja pitämään minusta huolta. Matkasimme ensin junalla Vaasan, sieltä laivalla Uumajaan ja edelleen junalla kohti etelää. Sain matkalla jonkin taudin ja jouduin karanteeniin. Siskot jatkoivat matkaa. Siskot säikähtivät, kun olivat hukanneet Allin, eivätkä uskaltaneet ilmoittaa mitään kotiin. Alli Mikkolainen päätyi Skövdeen, ihanaan kartanoon, jossa paistoi aina aurinko. – Tädit veivät minut paraatiovesta sisään ja huoneiden läpi keittiöön. Siellä leivottiin pikkuleipiä ja sain ottaa suoraan pelliltä lämpimän pikkuleivän. Se on ensimmäinen varsinainen muistoni lapsuudesta. Iltatähti ja prinsessa Alli-tyttönen sai olla Ruotsin-perheensä prinsessa ja iltatähti. Hänellä oli siellä neljä vanhempaa sisarusta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa, joista nuorinkin oli jo käynyt rippikoulun. Etenkin Mamma, perheen äiti, hemmotteli suomalaislastaan. – Minun oli helppo sopeutua Ruotsin hyviin oloihin. Opin kielen niin nopeasti, että jouluna, kun soitimme toisella paikkakunnalla oleville siskoille, en osannut puhua heidän kanssaan mitään. Ruotsissa Alli Mikkolainen tunsi olevansa osa kasvattiperhettään, hänet otettiin hyvin vastaan. Kotiin Suomeen kulki viestejä säännöllisesti. Ruotsin Mamma ja Pappa lähettivät kirjeitä Mikkolaisen äidille. Äiti kiikutti kirjeet käännettäväksi Kiikan terveydenhoitajalle, joka myös käänsi äidin vastauskirjeet ruotsiksi. Vaikea paluu Sopeutuminen suomen oloihin 6-vuotiaana oli paljon vaikeampaa kuin solahtaminen hyviin oloihin Ruotsissa. Kahdeksanhenkinen perhe asui huoneen ja keittiön kodissa Littoisissa. Mikkolainen oli unohtanut suomen kielen ja kaikki muukin oli outoa. Vähintään kerran viikossa hän pakkasi pienen laukkunsa ja karkasi. – Ensin äiti hylkäsi minut, kun lähetti Ruotsiin, ja nyt hylkäsi Mammakin. Kesken haastattelun silmään nouseva kyynel yllättää Alli Mikkolaisen. Hän ajatteli puhuneensa näistä asioista niin paljon, ettei enää helposti liikuttuisi. Äitinsä kanssa hän puhui sotalapsivuosista vasta reilut kymmenen vuotta sitten. Äiti oli siihen asti sivuuttanut asian lakonisella toteamuksella, että "Kyl kai sulla oli siellä hyvä olla". Mikkolainen kokosi muistonsa kolmen vartin elokuvaksi miehensä avulla vuonna 2004. Kun Mikkolaisen äiti näki elokuvan, hän itki. – Hän sanoi, ettei ollut enää muistanut, millaista se oikein oli. Äidin oli pakko painaa muistot pois, että jaksoi kestää asian. Vertaistukea Kaarinassa ja Raumalla pitkään asunut Alli Mikkolainen muutti Tampereelle 14 vuotta sitten. Tampereella hän lähti mukaan Pirkanmaan Sotalapset ry:n toimintaan. Yhdistyksen tapaamisissa hän on kuullut erilaisia kohtaloita kuin omansa. Kuten sen tarina miehestä, joka ei ollut kertonut edes vaimolleen tai lapsilleen olleensa sotalapsena. – Minun tarinani on positiivinen, kaikkien ei ole. Sain Ruotsista toisen perheen. Olemme vierailleet säännöllisesti puolin ja toisin ja pidämme yhä yhteyttä. Mamman ja Papan lapsenlapset pitävät myös minun lapsiani sukulaisinaan. Alli Mikkolainen jää Pirkanmaan Sotalapset ry:n viimeiseksi puheenjohtajaksi. Yhdistys viettää tänään torstaina 20-vuotisjuhlaansa, joka on samalla jäähyväisjuhla. Yhdistysaktiivit alkavat olla niin iäkkäitä, etteivät jaksaa toimintaa enää pyörittää. Valtakunnallinen kattojärjestö Suomen sotalapsiyhdistysten keskusliitto ry. lakkautettiin jo reilu vuosi sitten. Yhdistyksellä on ollut tärkeä tehtävä vertaistuen antajana. Sieltä on löytynyt kohtalotovereita, joiden kanssa on saanut jakaa tarinaansa. Nyt yhteydenpito jatkuu epävirallisemmissa merkeissä. Korjaus 20.9.2017 klo 19.35: Korjattu otsikkoon, että Alli oli 6-vuotias. Syntynyt 14.2. 1941 Kiskossa. Asuu Tampereella, minne muutti tavattuaan leskeksi jäämisen jälkeen nykyisen miehensä. Ensimmäisestä liitosta kaksi lasta. Kaksi lastenlasta. Perheeseen kuuluvat myös nykyisen miehen lapset perheineen. Koulutukseltaan sairaanhoitaja. Nyt eläkkeellä. Pirkanmaan Sotalapset ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja. Sotalapset Lapsia, jotka lähetettiin Suomesta pakoon toista maailmansotaa muihin Pohjoismaihin, lähinnä Ruotsiin. Talvi- ja jatkosodan aikana 1939–1945 Suomesta siirrettiin Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan yhteensä lähes 80 000 lasta. Sotalasten tarinoista vaiettiin hyvin pitkään sodan jälkeen. 1990-luvulla sotalapset ryhtyivät perustamaan omia yhdistyksiä. Kattojärjestöksi perustettiin 1997 Suomen sotalapsiyhdistysten keskusliitto ry. Se lakkautettiin virallisesti huhtikuussa 2016 viimeisessä vuosikokouksessa. Pirkanmaan Sotalapset ry. perustettiin 1997. Se viettää torstaina 20-vuotisjuhlaa, joka on samalla jäähyväisjuhla. Yhdistys lakkautetaan vuoden lopussa. Yhdistyksellä on ollut tärkeä tehtävä vertaistuen antajana. Sieltä on löytynyt kohtalotovereita, joiden kanssa on saanut jakaa tarinaansa.