Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Ratikka oli vähällä tulla Tampereelle jo 1914, mutta maailmansota tuli väliin – Tämä joukko toi kuitenkin tv:n ja radion kaupunkiin ensimmäisinä

Tampere saa vihdoin raitiotien, mutta jos Tampereen teknillisen seuran ajama ajatus olisi toteutunut, kaupungissa olisi huristeltu ratikalla jo 1900-luvun alkupuolella. Raitiotie ei aikoinaan mennyt läpi, vaan paljon muuta teknillinen seura ja sen jäsenet ovat saaneet aikaan. Seura, lyhyemmin TTS, täyttää 125 vuotta. Se on alusta alkaen ollut aktiivisesti mukana kehittämässä Tamperelaista teollisuutta ja kaupunkia kokonaisuudessaan. Korkeakoulutetuista insinööreistä ja arkkitehdeistä koostuva jäsenistö on ollut sananmukaisesti rakentamassa Tamperetta kansainväliseksi teollisuus- ja korkeakoulukaupungiksi. Tampereen teknillisen seuran vaiheet on koottu uunituoreeksi historiateokseksi. Tekniikkaa hyvässä Seurassa kertaa TTS:n vaiheet perustamisesta tähän päivään, ja kylläpä niitä onkin riittänyt. Kirjassa on sivuja yli 500, painoa on 1,8 kiloa. Seuran perustamiskokous pidettiin 8.3.1893 Tampereen kaupunginhotellissa. Paikalla on yksitoista insinööriä ja kolme arkkitehtia. Aluksi yhdistys toimii Tekniska förening i Finlandin haaraosastona. Itsenäiseksi Seura muuttui 1920. Kuukausikokoukset olivat alusta alkaen Seuran keskeinen toimintamuoto, kuten nykyäänkin. Pääantina olivat erilaiset teknillisen alan esitelmät ja esitykset. Vettä ja jäkälää Seura oli osaltaan suunnittelemassa kaupunkiin vesijohtojärjestelmää, joka valmistui 1898. Yhteistyö kaupungin kanssa sujui niin hyvin, että seura sai vuosiksi lähes virallisen aseman lausuntojen antajana ja asiantuntijaelimenä, ennen kuin tekninen lautakunta perustettiin. Vesihuolto pyöri aluksi hienosti, mutta kaupungin kasvaessa myös jätteiden määrä järvissä kasvoi ja veden laatu vesiputkissa heikkeni. Vuonna 1915 Tampereella puhkesi lavantautiepidemia, joka vaati lähes 300 kuolonuhria. Seuran aktiivisuuden ansiosta puhdistettiin Näsijärvestä johdettua vesijohtovettä hypokloridilla, ja epidemia saatiin talttumaan. Toinen seuran yhteiskunnallinen projekti ei mennyt yhtä hyvin maaliin. Vuonna 1917 TTS perusti jäkäläkomitean torjumaan ruokapulaa. Jäkälää oli tarkoitus käyttää leipäviljan ja karjanrehun jatkeena. Jäkäläkomitea organisoi jäkälän keruuta ja käyttöä Tampereella loppuvuodesta 1917, mutta hanke joutui pian vastatuuleen. Seuran sihteerin mukaan sosialistilehdistö väitti, että jäkälän sekoittaminen leipäviljaan huonontaisi työväestön oloja: ”Sammalta työläisille, puhdasta leipää, voita ja lintupaistia kapitalisteille”. Sisällissodan oloissa hanke keskeytyi pakosta, ja komitean alaisuudessa kerätyt huomattavat jäkälävarastot joko pilaantuivat tai myytiin myöhemmin rehuksi. Joukkoliikenne Palataanpa siihen ratikkaan. Sähkölaitoksen johtaja Wasili Strahoff esitti teknillisen seuran kokouksessa huhtikuussa 1906, että seura tukisi yksityisten kansalaisten aloitetta rakentaa sähköinen raitiotie Tampereelle. Aloite jätettiin kaupungin johdolle seuraavana vuonna. Valtuusto asetti komitean pohtimaan asiaa. Komitean jäsenistä valtaosa kuului teknilliseen seuraan. Puheenjohtaja oli seuran johtohenkilöihin kuuluva Magnus Lavonius . Komitea suositti lämpimästi ratikan rakentamista, mutta hanke törmäsi toistuvasti kaupungin rahapulaan. Vihdoin vuonna 1914 valtuusto näytti raitiotielle vihreää valoa, mutta nyt hanke jäi ensimmäisen maailmansodan jalkoihin. Vuonna 1919 nimettiin taas uusi komitea, mutta jälleen valtuustolla meni pupu pöksyyn. Lopullisesti ratikka haudattiin 1929, mikä johti siihen, että Tampereesta tuli maan ensimmäinen kaupunki, jonka sisäinen joukkoliikenne hoidettiin linja-autoilla. Oma hotelli Tunnetuin seuran maamerkki on Grand Hotel Tammer. Vuonna 1920 kaupunki luovutti TTS:lle tontin Satakunnankadun varrelta. Monien vaiheiden jälkeen tontille rakennettiin lahjoitusvaroin juhlava hotelli, jossa sijaitsivat myös Seuran omat tilat kerhohuoneineen ja kirjastoineen. Rakennuksen suunnitteli Seuran jäsen, arkkitehti Bertel Strömmer , Kustannukset olivat lähes kahdeksan miljoonaa markkaa. Tammer valmistui vuonna 1929. Avajaisjuhlat oli määrä pitää syyskuun loppupuolella. Ne kuitenkin peruttiin, kun tamperelaiset hiljenivät suremaan höyrylaiva Kurun uppoamisen uhreja. Hotelli- ja ravintolatoiminnan pyörittäminen oli vaativaa ja söi Seuran voimavaroja. TSS luopui talousvaikeuksiin joutuneen hotellin pyörittämisestä vuoden 1969 lopussa. Teekkarit havaitsivat, että oluen juominen on sittenkin mukavampaa kuin sen myyminen. Seuralla on kuitenkin Tammerissa edelleen omat tilat ja kuukausikokoukset pidetään Tammerissa entiseen tapaan, nykyään tosin isossa salissa, kun jäsenmäärä on kasvanut. Radiota ja tv:tä Uudet tekniikat ja teknologiat ovat ymmärrettävästi kiehtoneet Seuran jäseniä, joiden puuhaamana kaupungin ensimmäinen radioasema aloitti toiminnan Puhelinosuuskunnan ullakolla Tuotannon talossa 1923. Tampereen radiosta kehittyi kansallisesti merkittävä varhainen yleisradioasema. Vuonna 1924 radio muutti Tammerkosken rantaa rakennettuun paviljonkiin. Ohjelmistoon kuului musiikkia livenä ja levyiltä, lausuntaa, esitelmiä ja puheita. Yleisradio aloitti toimintansa 1926, seuraavana vuonna Tampereen radio jäi käytännössä Ylen alihankkijaksi ja myöhemmin sulautui lopullisesti Yleisradioon. 1950-luvulla, kun radio oli jo lähes kaikissa perheissä, alettiin huhuta televisio-nimisestä uudesta keksinnöstä. Ensimmäiset tv-kokeilut tehtiin Teknillisellä Korkeakoululla Helsingissä. Innostus levisi myös Tampereelle, ja asialla olivat tietenkin Teknillisen Seuran jäsenet. Tampereen televisiokerhon ensimmäinen koelähetys nähtiin 20. joulukuuta 1957. Teekkarien lähetyksistä kasvoi Tekniikan Edistämissäätiön tukemana TES-TV-televisiokanava. Se aloitti säännölliset lähetykset maaliskuun alussa 1958. Loppu onkin historiaa. Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että ilman seuraa ja sen jäseniä Tampereella ei olisi aikanaan tehty Heikkiä ja Kaijaa , Tenavatuokiota ja Rintamäkeläisiä . Eikä meillä tänään olisi Mediapolista. Kuusiperinne Teekkari on aina teekkari, valmistuttuaankin. Teknillisen seuran elämään on asiallisen toiminnan lisäksi aina kuulunut myös juhliminen. Varsinkin pikkujouluissa riittää muisteltavaa. Vuosikymmeniä on perinteisiin kuulunut pikkujoulukuusi, josta joka vuosi on laadittu erilainen versio. Yksi muistettavimmista kuusista esiteltiin 1976, asialla oli seuran konepajajaosto. Joulukuusi oli hitsattu putkista. Yhden oksaputken päässä oli hana, josta voi tiputtaa mukiinsa joulujuomaa. Sitä mukaa kun kuusen nestepinta aleni, veti rungon sisällä nesteessä kelluva uimuri latvatähteä kohti oikeaa paikkansa. Kun tähti oli latvassa, oli kuusikin tyhjä. Kuusenkoristeiksi oli ripustettu piirilevyjä. Tähän pystyy vain insinööri.