Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Pakkohali ei opeta lasta oikeaan anteeksipyyntöön eikä anteeksiantoon – tässä parempi keino

Anteeksipyytäminen on taito, jota opetellaan jo lapsena. Anteeksipyynnössä ja anteeksiantamisessa aikuisen esimerkin voima on vahva. On oleellista, että myös vanhempi pyytää lapselta anteeksi, esimerkiksi näin: "Olin väsynyt ja roiskaisin ihan yli. En tykännyt siitä, mitä teit, mutta hermostuin ihan liikaa. Anteeksi.", vinkkaa sosiaalipsykologi Kati Kärkkäinen . Lapsen kanssa on hyvä puhua siitä, milloin on hyvä pyytää anteeksi ja millä tavalla loukatun olisi helppo ottaa anteeksipyyntö vastaan. Puolihuolimattomasti roiskaistu anteeks lämmittää loukattua aika vähän. –Vakuuttavan anteeksipyynnön koreografia on monimutkaisempi. Onnistuneessa anteeksipyynnössä ilmaistaan aidosti tunteilla, että ymmärtää, miksi toisesta tuntuu niin kurjalta. Anteeksipyytäjä ymmärtää oman riman alituksensa. Mitä nopeammin, sitä parempi Miten voi näyttää toiselle, että on pahoillaan? Voi sanoa esimerkiksi "Ymmärrän tehneeni väärin sen ja sen asian, ja huomasin, että se pahoitti sinun mielesi." Anteeksipyynnössä nopeus on valttia. Näin loukatun paha mieli ja loukkaajan syyllisyys eivät jää muhimaan ja paisumaan. –Kannattaa neuvoa lapselle, että jos kyseessä oli vahinko, sano se hirveän äkkiä. Loukkaantunut voi käydä jo melkoisilla kierroksilla, jos luuli, että teko oli tahallinen. Aikuisten määräämä pakkohalaus ei Kati Kärkkäisen mukaan välttämättä ohjaa osapuolten aitoon kohtaamiseen. Lisäksi pakkohali voi loukata molempien lasten reviiriä – haluaako pahastunut, että pahaa mieltä aiheuttanut halaa minua, kun hän on juuri loukannut minua.