Kolumnit

Lopetin tupakanpolton ja alkoholin juomisen, ja näin minulle kävi

Lopetin tupakanpolton ja alkoholin juomisen, ja näin minulle kävi

Kolumni: Tupakointi ja alkoholin juonti näyttäytyivät minulle mustina aukkoina, jotka ahmivat energiaani kyltymättömiin kitoihinsa.

Jouni Kantola

Koin hiljattain herätyksen, että elämäni on noin puolivälissä. Olen 41-vuotias. Jos ennenaikainen kuolema ei korjaa, minulla on toiset 40 vuotta aikaa tuottaa metaania tällä planeetalla.

Aikaisemmin näin elämän maljani puoliksi täynnä, nyt koen sen olevan puoliksi tyhjä. Biologia ja fysiikan lait eivät ole puolellani, vaan solujen vanheneminen ja painovoima vetävät minua vääjäämättä kohti moreenia.

Ajattelen elämän jonkinlaisena energiapallona. Kuin pienenä aurinkona, jonka polttoainereservistä olen nyt käyttänyt puolet. Tästä näkökulmasta katsellen havaitsin, että energiapallossani on pahoja syöpäläisiä.

Tupakointi ja alkoholin juonti näyttäytyivät minulle mustina aukkoina, jotka ahmivat energiaani kyltymättömiin kitoihinsa. Niinpä päätin eliminoida molemmat syöpäläiset siltä seisomalta.

Vaikka tuosta päätöksestä on vasta kolme kuukautta, uskallan sanoa sen ääneen. Kyse on nimittäin paljon muusta kuin elämäntaparemontista. Kyse on ovista, jotka laitetaan kiinni, toisista, jotka aukeavat, ja kyse on tahdonvoimasta. Siitä, että tekee sitä mitä haluaa eli niin sanotusti kuuntelee ja seuraa omaa sisäistä ääntä.

No olipa taas paljon kirjaimia jonossa sen sanomiseksi, että on keski-iän kriisi.

Voisi melkein ajatella, että kirjoittaja on sinkku, kun niin naisia kosiskelevasti puhuu ovista, energiasta ja sisäisestä äänestä, vaikka yhtä hyvin voisi sanoa, ettei kalja enää maistu. Vaan kun ei ole sinkku, päinvastoin. Muksuja on kolme rivissä ja yksi vielä vaipoissa.

Se onkin varmaan osittain syy siihen, miksi energia ei tunnu riittävän. Pikku hedonistit ovat koko ajan jotain vailla.

Pakko silti myöntää, että elämä ilman alkoholia on erittäin palkitsevaa. Ilman nousuja ja laskuja elämä tuntuu aluksi tasapaksulta, mutta pian tämän jälkeen se alkaa tuntua jotenkin siltä, että on vahvemmin läsnä. Energiaa asioiden tekemiselle on enemmän ja myös aikaa tuntuu olevan enemmän.

Kun omaa tylsistymistä ja levottomuutta ei voi doupata pois, arjen asioista alkaa saada enemmän irti. Tunneskaala tavallaan latistuu, mutta kun samalla muuttuu mitta-asteikko, arjen pienet asiat kasvavat isoiksi. Hyvä lounas, teehetki, sauna, lenkki, yöunet, kiinnostava keskustelu, kirja, elokuva – jopa lapset, nuo loiseläjät – ovat parasta, päivän kohokohtia.

Ja kun aamulla ei päätä kivistä, olen löytänyt uuden harrastuksen: patikointi vuorilla. Jos sama tahti jatkuu, minut löytää piakkoin seisomassa tolpan päässä.

Onneksi on se perhe. Tuskin mikään vetää yhtä tehokkaasti takaisin maan mutaan ja estää valaistuksen kokeneen miehen ylväitä ajatuksia kuin ihka aito työssäkäyvä nainen, tuo syntisäkki.

Kirjoittaja on Italiassa asuva dokumentti- elokuvien jakeluyhtiön myyntijohtaja.


Kommentit (29)

  • Riverman

    Eikö kirjoittajalla ole lainkaan makuaistia ? Hyvä viini antaa ruokailun yhteydessä ainakin itselleni makunautinnon. Tuollainen 12 CL riittää hyvin siihen. Sitäpaitsi lasillinen konjakkia iltakahvin kanssa viikonloppuna maistuu tosi hyvältä. Juovuksissa en tule enkä haluakaan.

  • Aurinkoinen

    Kerrassaan voimaannuttava kolumni, täynnä iloa ja valoa. Sitä todellakin voi nauttia elämästä näinkin, olematta silti ”outo” 🙂 Great!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio