Ihmiset

"Lapsena minut hylättiin tieteen nimissä" – Lastenpsykiatrian emeritaprofessori Tuula Tamminen sai itse kokea elämänsä alussa väärät kasvatusopit

Tuhansia lapsia on kasvatettu lastenpsykiatrian professori Tuula Tammisen neuvojen mukaan. Nyt jo emeritaprofessori tietää mitä tieteen väärät tulkinnat voivat saada aikaan. Elämällä oli hänelle muutakin varalla: Tammisesta piti tulla ensin kirjailija, mutta perhetragedia muutti suunnitelmat. Tämä haastattelu on yksi lukijoiden toivomista.

Tomi Vuokola
"Lapsena minut hylättiin tieteen nimissä" – Lastenpsykiatrian emeritaprofessori Tuula Tamminen sai itse kokea elämänsä alussa väärät kasvatusopit

–En ole koskaan ollut vain tietoihminen, vaan olen aina arvostanut myös tunteita ja olen tehnyt, mikä tuntuu oikealta. Luotan omiin tunteisiini enkä ole riippuvainen ulkoisista paineista, sanoo Tuula Tamminen. Kotinsa työhuoneessa hän kirjoittaa usein edelleen.

Tiina ElliläAamulehti

"Varhaisin muistikuvani on, kun jouduin olemaan kolme kuukautta sairaalassa, ja vanhempiani kiellettiin käymästä katsomassa minua. Silloin tunsin kosmista yksinäisyyttä. Jokaisella on varmaan ainakin aavistus siltä, millaista on täydellinen yksinäisyys.

Lapsena minut hylättiin tieteen nimissä. Sen ajan väärien tulkintojen mukaan eroahdistus olisi ollut lapselle niin tuskaista, että totaalinen ero olisi ollut parempi.

Varmasti minulla oli monta hyvää hoitajaa, joiden lohdutus auttoi.

Kahdeksanvuotiaaksi mennessä minulle oli tehty neljä isoa leikkausta. Opin varhain, mitä kipu ja tuska ovat. Kipulääkettä sain ensimmäisen kerran kahdeksanvuotiaana viimeisen leikkauksen jälkeen. Aiemmin kipulääkitystä ei vielä ollut tarjolla. Vastasyntyneidenkin kipulääkitys yleistyi vasta 1970-luvulla.

Viimeisen lapsuuden leikkauksen jälkeen olin kolme kuukautta puolivartalokipsissä. Sen jälkeen minua ei ole saanut sitoa millään tavalla, ei henkisesti eikä fyysisesti. Ellei minulla ole liikkumatilaa, minusta tuntuu, että tukehdun.

Tomi Vuokola
Tämä kuva on Tuula Tammiselle rakas. Lapsi-Tuulan kasvot ovat vakavat kuten nukenkin, ja silmistä pistää esiin suru.

Tämä kuva on Tuula Tammiselle rakas. Lapsi-Tuulan kasvot ovat vakavat kuten nukenkin, ja silmistä pistää esiin suru.

Tieto ei ole pysyvää

Mikään tiede ei tiedä koko totuutta, ja totuudet muuttuvat. Tiedekeskustelun tulisi olla moniäänistä, ja eri alojen pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä tieteen tekemisessä ja esilletuomisessa.

Kaikkia lapsia voidaan auttaa ja ymmärtää. Esimerkiksi moni kehitysvammainen hyötyisi lastenpsykiatriasta, muttei ole resursseja. Läheisetkin tarvitsisivat enemmän koulutusta, miten kehitysvammaisia ja mielenterveysongelmaisia lapsia voisi auttaa.

Tutkimustiedon lisäksi voisi kerätä esimerkiksi erityislapsien vanhemmilta keinoja, joilla he ovat selvinneet. Näin voitaisiin auttaa monia muitakin samassa tilanteessa olevia.

Kunpa osattaisiin koota eri tieteenalojen viestejä yhteen, jotta ne puhuttaisivat tai jotta niistä voitaisiin tehdä jopa valtakunnallisia tai kunnallisia päätöksiä.

Ensimmäiset tunteeni

Haluan, että aikuiset ymmärtävät lapsen tunteen eivätkä keskity pelkkiin faktoihin.

Pienenä istuin usein isäni sylissä, ja hän kertoi: Sinimekkoinen tyttö juoksee. Sitten tulevat heiluriovet, menevät kiinni eikä vanhempia näy enää. Isä kertoi sairaalaan jättämisen tarinaa. Rupesin itkemään. Se oli minulle tärkeä tarina, jossa ovat omat varhaisimmat tunteeni. Isä ja äiti olivat minulle hyviä terapeutteja.

Lukijat toivoivat tämän jutun Tuula Tammisesta.

Lue lisää:Vielä ehdit äänestää, listalla uusia lukijoiden ehdotuksia: Kenestä pirkanmaalaisesta naisesta tahtoisit lukea?

Olin hyvin onnekas lapsi, koska vanhempani aina kertoivat minulle, miten tärkeä olen ja miten minut on rakkaudella tehty. Sellainen antaa lapselle voimaa selviytyä mistä vain.

Lapsena leikimme välillä kolme toivomusta -leikkiä. Ensimmäinen toiveeni oli aina sama, mutten halunnut sanoa sitä kavereilleni. Siksi sanoin, että toinen ja kolmas toiveeni on sellainen ja sellainen nukke.

Tuula Tammisen kotialbumi
Lapsuudenperhe 1950-luvulla Raumalla: Irma-äiti, Risto-isä, lattialla isoveli Matti, Tuula Tamminen ja pikkuveli Seppo.

Lapsuudenperhe 1950-luvulla Raumalla: Irma-äiti, Risto-isä, lattialla isoveli Matti, Tuula Tamminen ja pikkuveli Seppo.

Kotonani asui onni

Isäni oli Vesilahdelta, äitini Tampereelta. Molemmat kokivat sodan. Isä oli kaikilla rintamilla, myös Lapin sodassa. Perheessämme oli neljä lasta: Isoveli, minä, pikkuveli ja pikkusisar.

Isä oli köyhästä kahdeksanlapsisesta kodista, jossa oli niin vähän tilaa, että lasten piti syödä seisaaltaan. Isä kouluttautui diplomi-insinööriksi, kehitteli ulkomaisia patentteja ja nousi nopeasti puu- ja sahateollisuuteen johtajaksi. Hän teki koko uransa Rauma-Repolassa.

Se oli valtavan toivorikasta aikaa: hyvinvointi-Suomi nousee!

Äiti oli kotirouva, joka auttoi tukkukauppias-isäänsä työssä – ja opiskeli enemmän kuin me kaikki muut. Siitä jäi minulle tiedonjano.

Söimme usein kansainvälisten vieraiden kanssa meillä kotona, koska isäni ei viihtynyt ravintoloissa. Olin paljon keittiössä.

Meillä oli onnellinen perhe.

Tuula Tammisen kotialbumi
Lapsuudenperhe kiersi paljon Euroopassa. Perhe kävi katsomassa muun muassa kaikki barokkiaikaiset kirkot, koska Irma-äiti oli kiinnostunut niistä. Kuvassa perhe Saksassa ilmeisesti vuonna 1967: Seppo-veli, Matti-veli, Tuula Tamminen, Paula-sisko ja Irma-äiti.

Lapsuudenperhe kiersi paljon Euroopassa. Perhe kävi katsomassa muun muassa kaikki barokkiaikaiset kirkot, koska Irma-äiti oli kiinnostunut niistä. Kuvassa perhe Saksassa ilmeisesti vuonna 1967: Seppo-veli, Matti-veli, Tuula Tamminen, Paula-sisko ja Irma-äiti.

Meri vei rakkaitani

Olin lukion viimeisellä luokalla, kun isoveljeni sanoi, että hän ei mitään muuta toivo kuin että pääsisi 23-vuotissyntymäpäivänään purjehtimaan. Hän pääsi 15-vuotiaan veljemme kanssa.

Molemmat kuolivat purjehdusonnettomuudessa.

Siihen asti olin ajatellut, että minusta tulee kirjailija, kulttuuripersoona. Tajusin, kuinka paljon perheemme olisi tarvinnut apua. Siksi minusta tuli perheterapeutti.

Luokkatietoisuutta ei vielä silloin ollut. Yhteisö kannatteli meitä: ystävät ja puolitutututkin kävivät kotonamme ainakin puoli vuotta tasaisena virtana.

Vanhemmillani oli jo kokemusta menettämisestä, sillä kummatkin olivat lapsena menettäneet yhden sisaruksensa. Viisaat vanhempani jakoivat meidän lasten kanssa ilot ja surut.

Hoidin kummatkin vanhempani loppuun asti. Muistan, kun äiti sanoi kerran, että Minä en enää osaa olla tämän vanhenevan ihoni kanssa. Isäni alkoi lohduttaa: Mitä, onhan sinulla iloa! Kummatkin puhuivat eri asiasta, mutta olivat yhdessä tyytyväisiä.

Äiti kuoli aivoveritulppaan 92-vuotiaana ja isä kaksi kuukautta myöhemmin 93-vuotiaana.

Tomi Vuokola
Maalaus Tammisesta on sekä Tampereen yliopiston, MLL:n keskustoimiston että Tammisen kodin kirjastohuoneen seinällä. –Moni merkittävä tutkija pitää Suomea lapsimyönteisenä maana. Ajattelen sen johtuvan siitä, että globaalisti miesten ja naisten tasa-arvo on Suomessa kuitenkin parhaasta päästä, Tamminen pohtii.

Maalaus Tammisesta on sekä Tampereen yliopiston, MLL:n keskustoimiston että Tammisen kodin kirjastohuoneen seinällä. –Moni merkittävä tutkija pitää Suomea lapsimyönteisenä maana. Ajattelen sen johtuvan siitä, että globaalisti miesten ja naisten tasa-arvo on Suomessa kuitenkin parhaasta päästä, Tamminen pohtii.

Valinta, jota en voinut tehdä

Kun erikoistuin lastenpsykiatriaan ja olin ollut kuukauden tai pari töissä, minua, kesätyöläistä, pyydettiin ylilääkäriksi, kun ei ollut ketään muutakaan.

Kun olin valmistunut erikoislääkäriksi, ensimmäisinä työpäivinäni Taysin lastenpsykiatrian osastolle tarjottiin kolmea 10–12-vuotiasta, jotka olivat yrittäneet itsemurhaa – ja minulla oli vain yksi vapaa paikka.

En voinut valita. Ajattelin, että lastenpsykiatrian huono tilanne on tuotava julkisuuteen. Sanoin mediassa suorat sanat, ja lastenpsykiatria koki kovan nousun – eli lopulta lasten hyvinvointi. Media ja minä käytimme molemmat hyväksi toisiamme.

Kiersin 1980-luvulla läpi myös 36 kuntajohtajaa, jotta Taysiin saatiin lastenpsykiatrian osaston laajennus. Pääsimme muuttamaan pois pienistä tiloista, niin sanotusta minkkitarhasta.

Silloin Taysin lastenpsykiatrian osastolla oli 24 työntekijää, nyt 169.

Jo vuonna 1927 Tampereelle Pitkäniemen sairaalaan perustettiin maailman ensimmäisiä lastenpsykiatrian osastoja. USA:ssa ensimmäiset oli perustettu 1924.

Lapsuus on ensimmäinen upea tilaisuus korjata tai estää psyykkiset vahingot. Murrosikä on toinen. Siksi myös murrosikäisten psykiatriaan pitäisi panostaa.

Tuula Tammisen kotialbumi
Tämä hiekkapiirrostaulu on lastenpsykiatrian johtavan tutkijan, professori Robert Emden lahja Tuula Tammiselle vuonna 1995. Taulu on intiaanien rauhanneuvottelusta. –Kunnioitan elämää ja ihmisiä, eniten lapsia, Tamminen sanoo.

Tämä hiekkapiirrostaulu on lastenpsykiatrian johtavan tutkijan, professori Robert Emden lahja Tuula Tammiselle vuonna 1995. Taulu on intiaanien rauhanneuvottelusta. –Kunnioitan elämää ja ihmisiä, eniten lapsia, Tamminen sanoo.

Julkisuutta on vaikea hallita

Julkisuudessa kasvot kuluvat ja ihminen kuluu. Mutta julkisuudella saa asioita aikaan. Monen asian ajamiseen tarvitaan kasvot. Jos ihmisistä tuntuu, että tuo tuppaa itseään liikaa esille, menettääkö silloin uskottavuuden?

Joskus huolenpitoa kaipaavat ihmiset soittivat minulle öisinkin. Julkisuudessa esiintyminen synnytti kollegoissa epäluuloa, ja joitakin sanomisiani ymmärrettiin tahallaan väärin. Esimerkiksi, kun sanoin lapsella on oikeus isään ja äitiin, olinkin yht´äkkiä muka vastakkain samaa sukupuolta olevien vanhempien kanssa, vaikka kaikki ajoimme syrjittyjen ihmisten asiaa.

Julkisuudessa näkyy vain puolikas ihminen, vaikka kuinka yrittäisi olla aito ja tosi.

Julkisuuden idoli-mielikuvat vääristävät usein todellisuutta, ja silloin tunnen tukehtuvani. Idoliksi joutuminen on vankila, kammottava vankila.

Julkisuus ja vallankäyttö on vaarallista, koska ne vaikuttavat myös itseen. Ne nostavat esiin narsismia. Lisäksi asia, jolle yrittää tehdä hyvää, ei lopulta tulekaan välttämättä lainkaan kuulluksi.

Joskus tulin haavoittaneeksi niitä, joita halusin eniten auttaa. Kun olin sanonut haastattelussa, että yksikin hyvä ihmissuhde riittää lapsen normaaliin kehitykseen, eräs yksinhuoltaja kysyi minulta vedet silmissä enkö minä ole riittänyt, koska hänen lapsensa oli sairastunut psyykkisesti.

Yritin vetäytyä julkisuudesta 2010, kun siirryin Suomen Akatemiaan terveyden tutkimuksen toimikunnan puheenjohtajaksi. Ei ole alalle hyvä, jos asialle on vain yhdet kasvot. On hyvä, että mediassa on näkynyt muitakin lastenpsykiatreja, kuten Jari Sinkkonen ja Raisa Cacciatore.

Tarvitsemme tunnevallankumousta!

Merkitysten kadottaminen on tämän päivän ongelma sekä yksilöillä, yhteisöillä että instituutioilla. Yritykset ja ihmiset voivat nimetä arvojaan, mutta usein merkitys puuttuu, vaikkapa oman elämän tarkoitus.

Maailma on mieletön, mutta ihmisen mielellä on kyky rakentaa mielekkyyttä. Sitä työtä pitää tehdä jatkuvasti.

Tarvitsemme tunnevallankumousta. Hukumme dataan, vaikka ihmisen ajattelu perustuu vahvasti tunteisiin. Pitäisi auttaa ihmisiä ymmärtämään itseään ja muita. Helposti odotamme, että tarkoitukset tulevat ulkoapäin. Kun itse luomme merkitykset, elämä on omannäköistä.

Jos joka tuutista kailotetaan, kuinka vaarallinen paikka maailma on ja kuinka paljon on syrjäytyneitä ja työttömiä, toivo katoaa. Me rakennamme itse maailmamme teoilla ja sanoilla.

Äärimielipiteitä ruokitaan nykyään helposti. Se on herättävää, mutta myös tuhoavaa. Kaipaisin enemmän rakentavaa keskustelua.

Tomi Vuokola
–Jalkani on leikattu aikuisena kahdesti. Toisessa, suunnitellussa leikkauksessa vuonna 1992, vuodin verta kuin seula, 2,5 kertaa oman verimääräni. Teholla lääkäri pauhasi Missä rouva Tammisen veret viipyvät! Verensiirtojen jälkeen valkosolujen määrä tippui niin alas, että jos olisin saanut infektion, se olisi ollut siinä.

–Jalkani on leikattu aikuisena kahdesti. Toisessa, suunnitellussa leikkauksessa vuonna 1992, vuodin verta kuin seula, 2,5 kertaa oman verimääräni. Teholla lääkäri pauhasi Missä rouva Tammisen veret viipyvät! Verensiirtojen jälkeen valkosolujen määrä tippui niin alas, että jos olisin saanut infektion, se olisi ollut siinä.

Tilinpäätös: elämältä kaiken sain

Töiden päätyttyä kuittasin koko työurani ja siihenastisen elämäni yhdellä painajaisella. Sitten siirryin eteenpäin. Minulla on vihdoin aikaa tehdä elämän inventaariota.

Minusta tuntui, että työssä voin toteuttaa itseäni joka tavalla, mutta nyt elänkin hyvää elämää eläkkeellä. Pystyn keskittymään siihen, kuka minä olen.

Elämäni on ollut upporikasta. Hirveästi on traumoja, mutta myös menestystä. Tippaakaan enempää iloja tai suruja en olisi halunnut. En halua elämältä yhtään enempää. Olen antanut kaiken ja saanut kaiken, ja olen siitä kiitollinen.

Nyt voin toteuttaa itsessäni niitä puolia, joille on jäänyt liian vähän aikaa. Kokkaan, uin, kirjoitan pöytälaatikkoon ja olen mukana Mannerheimin Lastensuojeluliiton MLL:n toiminnassa. Nautin suunnattomasti hitaudesta.

Polku, joka jäi kuljettavaksi, kun veljeni kuolivat, on nyt jollakin lailla loppuun kuljettu.

Mistäkö toivon, että minut muistetaan? Lasten puolestapuhujana. Lasten mielenterveyttä voitaisiin edistää ylläpitämällä elämän positiivisia asioita. Ei niin, että kiellettäisiin vaikeudet, mutta vaikeuksiin ei saisi hukkua.

Se ensimmäinen toive

Isoin toiveeni on edelleen sama kuin lapsena. Toivon, että jokaisella lapsella maailmassa olisi joku, joka lohduttaa. Lapsen on vaikea kestää murheita yksin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja jaettu suru puolikas. Ihminen on vuorovaikutuksellinen.

Paras ihmismielen määritelmä on mielestäni tämä: Ihmismieli on energiaa ja tietoa kahden solun ja kahden ihmisen välillä.

Ihmisten välinen energia on tunnetta, ja aivosolujen välillä on elinvoimaa. Ihminen on kokemustensa ja ihmissuhteidensa summa."

Tuula Tamminen perustelee, miksi lähti tähän haastatteluun, vaikka muuten ei ole juuri ollut julkisuudessa:

–Nyt lähdin, kun ajattelin, että olisi hyvä, jos media edes tämän jutun verran huutaisi, että maailma on täynnä rakkautta ja hyviä ihmisiä! Jotta tämä juttu syrjäyttäisi edes yhden negatiivisen tai aggressiivisen jutun tai murheen. Maailma on hieno paikka. Tällä maapallolla on enemmän rakkautta kuin vihaa.

Tuula Tamminen

Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori vuodesta 1989. Emeritaprofessori vuodesta 2016 alkaen.

Lastenpsykiatrian ylilääkäri Taysissa 1989–2016.

Omimpia aloja ovat vauvapsykiatria ja pikkulapsipsykiatria.

Syntynyt 5. huhtikuuta 1950 Raumalla.

Useita kansainvälisiä akateemisia luottamustehtäviä, kuten WHO:n kutsuttu tieteellinen asiantuntija ja World Association for Infant Mental Healthin kunniapresidentti.

Lukuisia kunnianosoituksia ja palkintoja, kuten kansainvälinen Sonya Bemporad -palkinto merkittävästä työstä lapsiperheiden sosiaalisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kirjoja, kuten Olipa kerran lapsuus (2004). "Ensin kirjoitin teorian lisäksi tapauscaseja, mutta niistä tuli outo olo. Ajattelin, että tekstin täytyy puhutella tunnetasolla, ja kirjoitin omista kokemuksista. Niillä on totuuden, ei opitun, ääni."

On kouluttanut maailman joka mantereella, paitsi ei Etelämantereen pingviineitä.

Puoliso työterveyslääkäri Pekka Tamminen, joka on osa-aikaeläkkeellä.

Kaksi keski-ikäistä lasta, joilla kummallakin kaksi lasta: toisella 9- ja 13-vuotiaat ja toisella 7- ja 11-vuotiaat.


Lue myös nämä


Kommentit (13)

  • Nimetön

    Lämpimät terveiset Tuulalle. Isäni työskenteli isäsi alaisena Puutyötehtaalla Raumalla. Muistan perheenne hyvin. Olit vuotta ylempänä oppikoulussa RYK.

  • Nimetön

    Kovasti on maailma muuttunut emeritaproffan alkuajoista. Kansakoulumaailmasta on tultu peruskouluun maksuttomaan lukioon,lapsilla on nykyisin oikeudet. Kaikkea hauskaa jatkoon . Uusille tutkijoille tilaakin.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio